And I'm so tired of the same fight
That keeps me at the crash site
What do you mean you can't hold on?
It's been this way for far too long
I've cleared all the cobwebs
There's nothing here but dust
(Thriving Ivory - Cobwebs)
Kävelin siltaa pitkin Istanbulissa keskiviikkona iltahämyssä katsellen niitä uskomattoman kauniita moskeijota ja rakennuksia, jotka olivat seisoneet paikoillaan satoja vuosia. Ilman täytti puoli kahdeksan rukoushetken melu, joka oli jotenkin äärimmäisen kaunista. T ei osaisi arvostaa tätä, ajattelin ja tajusin, että se oli ensimmäinen kerta kun olin ajatellut sitä koko matkan aikana.
Poistelin kaksi viikkoa sitten AIMin ja Yahoo-messengerin koneeltani. Hupaisasti ne ovat aina olleet ne ohjelmat jotka olen ensimmäisenä asentanut kaikkiin tietokoneisiin, joiden kanssa olen tässä vuosien saatossa ollut pidempään tekemisissä. Ja vain sen takia että voisin olla Traviksen tavoitettavissa. Meseä sillä ei ole, eikä tule olemaan. Poisto-operaatio oli iisimpi kuin olin ajatellut, ainahan ne toki takaisin saa, mutta en minä niitä kaipaa. Pelottavan helppoa.
Ehkä pelkuruuttani en ole sille itselleen mitään näistä asioista maininnut. Se sellainen viha ja ärsytys katosi ja jäljelle jäi kummallinen tajuamus siitä, että ehkä minä en oikeastaan edes hirveästi välitä että tämä on tällaista. Luulen vähän että sillä on ollut samoja ajatuksia jo pidempään. En vaan jaksa sitä sen ihmettelyä dramaattisuudestani jos tästä alan sille jutella, mutta toisaalta tajuan että olisi kaiketi fiksuinta ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa. Ja sanoa mitä, I wonder. Jotain järkevää, mutta olenko minä sellaista ikinä osannut.
Kiinnostaa myös nähdä kuinka kauan menee ennen kuin se yrittää ottaa yhteyttä jotain muuta kautta. Siihen voi toki mennä ikuisuus, voi olla ettei sitä tule koskaan tapahtumaan. Olisi melkoinen antikliimaksi tälle kaikelle, ja vastoin sitä kaikkea mitä me olemme tässä sopineet. Mutta minusta se sopimus kattoi vähän muutakin, ennen kuin voi olla mitään FWB-suhdetta, pitäis eka olla edes ystäviä. Ja kyllähän me olemme toisillemme todella läheisiä. Välillä. Mutta minä en sitten jaksanutkaan tätä fade in - fade out - juttua. On tosi raskasta. Sille se on helppoa. Siltikään en kadu mitään, meillä on ollut tosi hauskaakin yhdessä, ja on ollut hetkiä sen kanssa joillaisia en varmasti tule kokemaan kenenkään muun kanssa. Hyvässä ja pahassa, mutta lähinnä nyt tarkoitan niitä hyviä juttuja.
En sitten tiedä onko tämä jotain ikäkriisiäkin. Tuntuu että olen ihan liian vanha vellomaan jossain epätietoisuuden virrassa, ikuisesti haluamatta sitoutua mihinkään koska jossain on joku Travis. En tosin oikeasti tiedä onko T edes se syy sitoutumiskyvyttömyyteeni, luultavasti ei. Ehkä minä vaan olen vähän sellainen.
Puhuin eilen pitkästä aikaa Mosekselle. Se yritti vihjailla että olisi kiva lentää Suomeen käymään. Heti seuraava lause tosin taas hienosti illustroi sitä älyttömyyttä mitä sen suusta oli tullut nyt joka kerta kun olimme puhuneet. You know, women here in Norway are so much fitter than in...I mean, than in general. Tuijotin seinää yrittämättä purskahtaa hysteeriseen nauruun. Tällainen oli sitten minun viimeisen kolmen kuukauden miessaldo. It's a good thing you're staying there, then, totesin kuivasti. Voisin tehdä listan asioista mitkä Moseksen raporttien mukaan Norjassa ovat paremmin, se olisi kuulkaa pitkä raapustus se. Yleensä naisiin liittyen.
On vähän nyt mietityttänyt tämän bloginkin kohtalo, ainakaan nimensä mukainen ei sisällöltään ole kai ollut pitkään aikaan. Kuitenkin tätä on ollut kiva kirjoittaa ja vielä mukavampaa lukea jälkikäteen ja pyöritellä silmiään itselleen. Ainakin on mustaa valkoisella, että mikään ei ole mustavalkoista. Hyvä todistus myös siitä että piru vie, vieläkään en tiedä mistään mitään.
