Don't you see I opened up
This whole part been played by another man
I pulled out the reason card instead
(matchbox twenty - Damn)
I want to see you again, Billy sanoi heti kotiin päästyäni Skypessä. Minusta se tuntui hirmuisen kivalta, koska minusta tuntui juurikin samalta. Ok, vastasin empimättä. Do you want to meet my dogs?
Sehän halusi. Joten saman viikon torstaina se ihan itse omatoimisesti tuli bussilla oikeaan kaupunginosaan, onnistui jopa hyppäämään ulos oikealla pysäkillä, ja juoksin sitä vastaan ihan kuin jostain elokuvasta. Oli kylmä, mutta se oli vaatinut että saisi itsekseen selvittää tiensä asunnolleni, vaikka tarjouduin hakemaan sen Hervannasta.
Hey, huikkasin sille heti kun näin sen kääntyvän kulman takaa. Se hymyili ja heilautti kättään. Wow man, you should wear more clothes, se totesi heti kun molemmat pysähdyimme toistemme eteen. Minulla oli normivaatteiden päällä vain takki, kun en ajatellut meidän hengailevan ulkona sen kauempaa. You know, I'd offer my jacket but... Oh don't be ridiculous, sanoin sille ja lähdin käppäilemään kohti ovea.
This is so much nicer than the building I live in, B sanoi kun sain oven auki. En oikein tiennyt mitä sanoa, minun kävi sen oloja jotenkin sääliksi. Ehkä lähinnä sen kämppisten takia. Astuimme hissiin ja painoin nelosnappulaa, se tarkkaili jokaista liikettäni ja minusta se oli jotenkin huvittavaa. Toivoin kuitenkin ettei se koskaan tekisi mitään yllätysvierailuja, vihaan sellaisia.
Koirat ottivat sen vastaan todella hyvin. Siis pöyristyttävän hyvin. Kai se vaan niin on, että koirat tuntevat koiraihmiset, ne molemmat makasivat sen päällä sohvalla kaksikymmentä sekuntia siitä kun olimme saapuneet kämpille.
B katseli ympärilleen ihmetellen. Man, you have a couch, this place is awesome. Se halusi myös nähdä saunan, jollaista se ei ollut ikinä nähnyt aikaisemmin. God I wish my place was like this, se lopulta huokasi kun istui baarijakkaralle keittiöön. Well I'm sure your place in the States is nice. I guess, se vastasi ja alkoi tyhjentää reppuaan.
Ok, so I brought stuff. I got us some red wine and popcorn. Minua huvitti. That's kind of weird. But I like it, well done. Nappasin viinilasit kaapista ja se avasi pullon. I don't know how you feel about these screw tops but I don't have an opener. Didn't think to ask if I'd have one, kysyin. But that's alright, even my wine snob ex thinks screws are fine.
Katsoimme suomalaista televisiota koko illan. Ja puhuimme. Se pysyi kiltisti sohvan toisessa nurkassa. Katsoimme myös YouTubesta jotain Lonely Island-videoita kunnes sen täytyi lähteä bussilleen. Otin koirat mukaan ja saatoin sen pysäkille. Well, I guess I'll see you around, sanoin. Se hymyili ja sanoi heipat koirille. Sitten se asteli bussiin ja jatkoin iltalenkkiäni koirineni.
Edelleen outoa. Oli kiva tietää että näkisin sen taas, mutta myös se oli kivaa, että sain mennä lenkin jälkeen itsekseni kotiin. Että sillä oli oma elämä omani ulkopuolella, elämä jossa se näki muita ihmisiä ja kävi töissä. Olin niin helpottunut, jotenkin.
Veljeni tuli viikonlopuksi tyttöystävänsä kera käymään. Minä suostuin niille taksiksi lauantaina, sanoivat että olisivat varmaan about kolmeen asti baareilemassa. Pyysin siis Billyn valvomiskaverikseni, ja se suostui välittömästi.
Vein vieraani keskustaan ja sitten hain Billyn ja ajelin kotiin. Se kävi läpi veljen autoon jättämää iPodia innoissan ja valitsi siitä soimaan kappaleita. I love going through people's iPods. Your brother listens to everything. That he does, totesin hieman uupuneena, veljeni kun aina yritti käännyttää minua milloin mihinkin genreen. Ikinä siinä onnistumatta sitten teinivuosieni.
Koirat sekosivat taas kun Billy saapui ovesta sisään. Teimme taas poppareita ja katsoimme jotain elokuvaa televisiosta. Sitten siirryimme koneelle ja se näytti lisää nettivideoita, en oikeastaan edes tajua mihin kaikkeen se aika muka kului, koska sitä aikaa oli aivan valtavasti. Kävimme me lenkilläkin ja olin todella iloinen siitä, että se osasi lenkittää koiria. Se ei nyppinyt hihnasta, ei antanut sen laahata maata, ei riehunut lumipallojen kanssa, ja irrotti hihnasta jos koirat alkoivat leikkiä keskenään eikä lähimailla ollut ihmisiä.
Jossain vaiheessa päädyimme takaisin sohvalle, nyt se tuli viereeni istumaan. Katsoimme väsyneinä Miami Vicea ja sen käsi osui omaani. Se ei liikuttanut sitä heti pois, mutta kieltäydyin edes hymähtämästä, vaikka mieleni olisi tehnytkin. Mutta eipä siitä enää ollut siinä vaiheessa epäilystäkään, että meillä oli meneillään jotain muutakin kuin vain kaverillista hengailua.
Puhelimeni pärähti soimaan aika kriittisellä hetkellä kun sen käsi oli muutaman sekunnin ollut reidelläni. Se jännä energia ilmassa rikkoutui välittömästi ja lähdimme kiireellä. Kun olin jättänyt sen kotiinsa ja lähdin takaisin keskustaa kohti, minua mietitytti kaikki kovin paljon. Toisaalta tämä kaikki oli vaan niin älyttömän ihanaa, mutta sitten taas. Epäilykseni alkoivat taas kasaantua vuorien kokoisiksi, sillä aloin taas tosissani miettiä, olinko edes ihastunut tähän ihmiseen, vai mitä minä tällä kaikella hain.
