It's the wrong dream, with the wrong man
With a cold gun, in your wrong hand
Let the summer rain bring rest and shame and love
(Augustana - Rest And Shame And Love)
Hirveän nopeasti meni kuitenkin viimeiset päivämme. Se lauantai toki oli aika tuskainen taival, minulla ei koko elämässäni ole ollut sellaista olotilaa kuin silloin. Ei huvittanut edes syödä, ja M valitteli koko päivän ettei edellisessä illassa ollut ollut kyllä mitään järkeä.
Kävimme illalla vielä ulkona kavereideni kanssa ja löysimme itsemme baarista istuskelemasta joskus yön myöhäisinä hetkinä. M puhui kaverin poikakaverille syvällisiä, samoja juttuja jotka olin kuullut Skypessä aiemminkin. Sen lukema teoria siitä, miten tulevaisuus vaikuttaa menneisyyteen, sitä se selitti varmaan vartin ja illustroi asiaa taitetulla lasinalusella. Minua nauratti kaverini ilme, se on vähän sellainen joskus että päättää helposti jopa suomea puhuttaessa ettei tajua tällaisia hankalampia juttuja. Nyt se oli ihan ulapalla, mutta onneksi poikakaverinsa sitten jaksoi kysellä jatkokysymyksiä. Itse katselin Sprite-lasillistani haikeana. Kohta olisi lähdettävä kotiin.
Uni oli ihanaa sinä yönä. Ei enää mitään jomotusta tai heikkoa olotilaa, vaan ihan pelkkää ihanaa unta. Kuinka voikaan olla ristiriitaiset fiilikset, mietin sitten aamulla kun kävelin hangessa koirien kanssa. Kaikki tämä, mitä kaaosta se olikaan ollut. Suosikkihetkeni olivat melkein kaikki sellaisia, missä olimme olleet toisten ihmisten kanssa, ja M oli todellisuudessa jotenkin hankala ihminen. Se sen musisointi oli ollut koko sen ajan niin pirun ärsyttävää, en yhtään osannut odottaa että sellainen voisi minua raivostuttaa. Samoin se ei vakuutteluistaan huolimatta vaan ollut koiraihminen ollenkaan, se jatkuvasti jostain koiriin liittyvästä huomautteli ja sanoi että niistä oli kyllä kamalasti vaivaa.
Sunnuntaina sitten tehtiin kanasalaattia vielä kerran. Se valitti kastikkeesta. Next time we should just use olive oil instead, I would like that better. Nyökkäilin, mutta oikeasti minun teki mieli kysyä siltä että hei ihan oikeastiko luulet että me vielä tämän kaiken jälkeen tavataan. Se ajatus tuntui itsestä niin utopistiselta, että laittaisin itseni siihen tilanteeseen enää koskaan.
Kuitenkin minua alkoi kamalasti itkettää kun se pyysi minut syliinsä tähän tietokonetuolille ja katselin sitä silmiin. Sanoin sille että on outo fiilis, sellainen että tavallaan tietää että on niin iso mahdollisuus siihen ettemme me enää ikinä näe toisiamme. Tuli niin mieleen se kun 5 vuotta sitten lähdin Australiasta ja viimeisenä iltana halasin silloista poikaystävää spontaanisti kun olin ohittamassa sitä olkkarissa, käsissäni pakattavia vaatteita ja purskahdin itkuun. Se tunne oli sama, mutta vaikea sanoa että mitä ne kyynelet sitten tarkoittivat. Ehkäpä helpotusta, sitten kuitenkin. Ja toisaalta myös sitä pettymystä, etteivät asiat olleetkaan niin kuin olisi haluttu.
Kävimme vielä saunassa illalla ja se pakkasi suurimman osan tavaroistaan minun istuessa sohvalla. En voinut sitä auttaa koska en tajunnut oikein ollenkaan miten sen laukku toimi, oli tosi monimutkainen. Muutenkin järkevää pakata omat kamansa, eihän sieltä muuten ikinä mitään löydä.
Nukkumaan. Siitä yöstä minulla ei ole kyllä millään saralla mitään sanottavaa, kaikki meni ihan pieleen. Oikeastaan aika surkuhupaisaa, että voi niin kaikki vaan mennä pilalle. Ihan hävettää ajatella nyt jälkeenpäin koko insidenttiä, mutta kuinka sopivaa olikaan että sekin osa meidän yhteisestä ajasta niin hienosti kruunattiin viimeisenä yönä. Kaikki vaan meni pieleen, M opasti minua vähän väärin sanankääntein verraten minua jotenkin omituisesti muihin naisiin joiden kanssa se oli ollut ja minulle tuli ihan totaallinen haluttomuus yhtään mihinkään. I think I'm just going to sleep now, totesin sille ja käänsin selkäni sitä päin. Se laittoi käsivartensa ympärilleni. May I hold you? I didn't mean to offend you. No, it's alright, people just..are different. En minä osannut muutakaan sanoa, oikeasti vain pidättelin kyyneleitä koska en tahtonut nyt ainakaan tällaisesta asiasta itkeä.
Kello 5 me nousimme, minä keitin sille kahvit ja tein sille pari vohvelia. Paljon ei puhuttu, se kiukutteli jostain kirjastaan jota ei ollut pystynyt paikantamaan ja minä ainoastaan toivoin ettei minun tarvitsisi ikinä puhua edellisen yön tapahtumista sen kanssa.
Autoon astuessaan se kaatui aika ikävän näköisesti, oli tosi liukasta ja sillä oli ne pirun italialaiset kengät. Onneksi oli niin monta junaa ettei edes olisi haitannut jos se olisi myöhästynyt. Olin vain ja ainoastaan iloinen että minulla oli luento aamupäivällä, ei minua olisi yhtään kiinnostanut olla sen kanssa kahta tuntia autossa. Oli niin helppoa vaan jättää se junalle. Halata sitä siinä autolla ja sanoa hyvästit. En edes katsonut sen perään vaan ajoin reippaasti pois. Kotona heittäydyin sängylle ja nukuin kolme ihanaa, IHANAA tuntia yksin omassa rakkaassa sängyssäni, jonka lakanat vaihdoin samana iltana.
Se on nyt ollut Norjassa yli 3 viikkoa, ja olemme puhuneet Skypessä minimaalisesti. Viimeksi se soitti viikko sitten ja puhuimme 10 minuuttia. Kaikki Norjassa on ihanaa, Norja on sitä ja tätä ja tuotakin. Ihmiset ovat ihanampia ja musiikkiskene parempi. Hiljaisia hetkiä, niitä on aina. Sitten se aina sanoo että sen pitää varmaan mennä nukkumaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa.
Ja miten se olikin kaikki niin hirveää. En edes tiedä. Eikä se koko ajan ollut, siitä olen suhteellisen varma. Siltikin mielikuvat omassa päässäni ovat kaikki negatiivisia. Ja piilottelin Skypessäkin varmaan viikon sen lähdön jälkeen kun en halunnut sille puhua.
T oli ehkä oikeassa kaikesta. Että olin Mosekselle jotenkin vihainen siitä ettei se sitten halunnutkaan olla minun kanssa. Mutta en minä rehellisesti sanottuna olisi edes halunnut, siinä oli yllättävä määrä kaikkea epämiellyttävää. En kaipaa siitä mitään, en toivo että saisi mitään niistä hetkistä takaisin. Lähinnä jäljelle jäi ahdistus, joka aika ärsyttävästi nyt sitten leijuu ylläni kun sitä vähiten tarvitsisin.
Näinkin voi siis tapahtua. Minäkin voin olla näin väärässä jostain ihmisestä vaikka olinkin sille niin kauan puhunut.
