You see the shadows in the distant light,
and it's never going to be alright
And you know, and you know, and you know I'm right
(Hurts - Silver Lining)
Päivät liimautuivat toisiinsa. Ne olivat niin samanlaisia. Lenkkejä, elokuvia, kökötystä sohvalla. Välillä se soitteli ukuleleaan, oli juuri keksinyt jonkun uuden melodian, ja niinpä kuulin sitä samaa puolen minuutin pätkää uudestaan ja uudestaan.
Moseksen kanssa oli vaikea keksiä mitään erikoista tekemistä, lähinnä siksi että sen budjetti tälle Euroopan ensimmäiselle etapilleen oli minimaalinen. Se jopa suuttui minulle kaupassa kun en ollut huolissani siitä, että valitsemamme jäätelö maksoi neljä euroa. Katsoin sitä aivan ihmeissäni, ja selitin että maksaisin sen ihan itse sitten. Se jopa katseli vähän huolestuneena ruokalistaa kiinalaisessa ravintolassa ja päivitteli alkossa ääneen kalliita viinejä. Minä niin vihasin raha-asioista riitelyä, että yritin sitten keksiä kaikkea halpaa huvia. No, keksi siinä sitten keskellä talvea hauskoja, maksuttomia juttuja. Joo.
Tiistaina se kävi Helsingissä työreissulla. Helpotus minulle, paitsi että sillä ei ollut puhelinta käytössä ja suostuin sitten antamaan sille omani. Joskus kun heräsin toista kertaa ennen puoltapäivää sen lähdön jälkeen tajusin, että se ei varmaan osaisi takaisin asunnolleni. Idiootti olen minä, ajattelin ja menin paniikissa kirjoittamaan sille mailia, johon se kuitenkaan iltapäivään mennessä ei ollut vastannut.
Kaivoin sitten pöytälaatikosta vanhan puhelimeni, jota en ollut yrittänyt käynnistää vuoteen. Yllätys, se toimi! Riensin R-kioskille ostamaan prepaid-liittymän ja kun sain sen toimimaan, soitin välittömästi omaan numerooni. M ei vastannut. Koitin vartin päästä uudestaan, jonka jälkeen se ilmaantui Skypeen. Huokasin helpotuksesta, ainakin se oli hengissä ja nyt saisin puhuttua sille ja selitettyä miten se pääsisi takaisin.
Someone has been trying to call you, se ilmoitti. That was ME trying to call YOU, selitin sille. Se vaikutti helpottuneelta, ja totta tosiaan, niinhän minäkin olin. En oikeastaan voinut uskoa että olin noin vaan lähettänyt sen matkaan tajuamatta että eihän se osaisi takaisin ilman ohjeistusta. Se itse oli ollut niin keskittynyt miitinkeihinsä, ettei ollut ajatellut koko asiaa.
Joten se siitä rentouttavasta päivästä yksin. Se palasi joskus seitsemän pintaan nälkäisenä ja väsyneenä, minä olin melkein yhtä väsynyt ja jotenkin surullinen. Ahdistunut. Enkä osannut sitä selittää tai mitenkään oikeuttaa, mutta mitä väliäkään moisella oli, en minä mahtanut omille tunteilleni mitään. Minä halusin vain selvitä illasta ja mennä nukkumaan.
Oikeastaan se tunne ei kadonnut ennen keskiviikkoiltaa. Lupailin sille illaksi saunaa kun se istuskeli koneellaan. Hey, I'm going to book a flight to Norway, se ilmoitti ja katsoi minuun jotenkin kysyvästi. Olin tyhjentämässä astianpesukonetta ja vilkaisin siihen päin yrittäen piilottaa sitä helpotuksen aaltoa. Viimein olisi joku päivä, tiesin sillä hetkellä etten olisi ikinä jaksanut sitä tilannetta epätietoisuudessa sen lähtöajankohdasta.
Sillä oli tapaamisia maanantaina, joten se järkeili, että sen kannattaisi lähteä varmaan samalla. En pistänyt ollenkaan vastaan, vaan sanoin sille että se kuulosti hyvältä idealta, se säästäisi matkakustanuksia. Sitten menin istumaan kylmään saunaan vessassakäymisverukkeella, ja tuijotin siellä seinää hämärässä. Olin niin hukassa itseni kanssa. Milloin minusta oli tullut tällainen? Olinko minä ihan kauhea?
Jotenkin niitä syitä oli hirveän hankala järkeillä. M oli hauska, puhelias, fiksu ja hauskannäköinen. Mutta joskus se vaan tuntui niin jotenkin vanhalta. Ja minulla oli se jatkuva seinä siinä välissä jonka ylläpitäminen vei hirveästi voimia. Mutta miksi se oli siinä, se oli ehkä se isoin kysymys, johon en Moseksen täällä ollessa ikinä keksiyt vastausta.
Kävimme ulkona syömässä ja Alkossa hakemassa saunajuomia. Se halusi jotain belgialaista olutta ja minä Breezereitä. Lentovaraus oli tehnyt ihmeitä, tajusin kun juttelimme ehkä ensimmäistä kertaa koko aikana täysin vapautuneesti toisillemme samalla kun söimme. Se hassutteli ja minä nauroin sen pelleilylle, jotain mitä en oikeastaan ollut ennen sitä tehnyt. Ja oli NIIN kylmä, että kun pääsimme autoon, se puhkesi lauluun kylmyydestä ja minä nauroin vedet silmissä niille sanoille. Myös minä pääsin tähän lauluun, ja se jostain syystä lausui nimeni väärin. Keskeytin sen heti. Iiva, hey, kysyin kulmaa kohottaen. It rhymed, man. Ja taas nauroimme.
Laitoin kotona saunan päälle ja lähdin ulos koirien kera. M jäi soittelemaan ukuleleaan hiljaa, ettei naapurit häiriintyisi. Arvostin tätä suuresti, sillä välillä se soitti sitä aivan liian kovaa, ja oikeastaan minua välillä ärsyttikin sen musisointi. Kuvitella, niin paljon kun tykkäsinkin sen musiikista, oli ärsyttävää kuunnella sitä jatkuvasti. Ja harjoittelu on suht erilaista verrattuna oikeaan esiintymiseen, usein sen piti aloittaa alusta ja niinpä kuulin sellaisia hajanaisia repeatteja pitkin päivää. Ei muusikkoaviomiestä minulle ikinä, kiitos.
Kun palasin kävin sytyttämässä saunaan ja kylppäriin kynttilät. It's ready, sanoin Mosekselle, joka oli ollut koko sen ajan jotenkin vastahakoinen saunan suhteen. Se ei pitänyt sitä mitenkään erityisenä Suomikokemuksena, vaan sanoi että on ollut Amerikassa saunassa ennenkin.
Olin aiemmin kertonut sille kuinka rasittavia ulkkikset välillä olivat näissä sauna-asioissa kun eivät tajua ettei sieltä vaan voi hikisenä lähtä hihhuloimaan ympäri kämppää tai mennä istuskelemaan sohvalle tai mitään. Se nyökkäili kauhistuneena, että joku sellaista edes tekisi.
Noh, siellä sitten istuimme. Ainakaan M ei halunnut pyyhettä, joka oli nastaa. Se ei vaan voinut rentoutua, joka usein oli se ongelma näiden ensikertalaisten kanssa. Suomalainen sauna ei ollut yhtään sama kuin Amerikan, se tajusi aika nopeasti. What is that water for, do we bathe in it? Tyrskähdin nauruun ja heitin sitä kiukaalle. M oli kauhuissaan, mutta yritti diilata. Kaksi sekuntia myöhemmin se totesi, että halusi olutta, ja kälppi menemään.
No, kun se ei viiden minuutin päästä ollut vielä takaisin, lähdin suihkun kautta sitä etsimään. Kun löysin sen makoilemasta sohvalta läppäri vatsan päällä en edes tiennyt mitä sanoa. Katsoin sitä häkeltyneenä, mutta jotenkin se oli jopa huvittavaa. Että se oli tehnyt juuri niin kuin olin nimenomaan pyytänyt sitä olemaan tekemättä. Se katsoi minuun ja tajusi kaiketi ilmeestäni. Se hyppäsi pystyyn sekunnin murto-osassa. Wow, hey I'm SO sorry. Naurahdin epäuskoisena vastaukseksi. It's alright, it's just...aloitin. Obnoxious. I know, it really is. Huokasin ja hymyilin. Se halasi minua ja vakuutin kaiken olevan ok. Se otti oluensa ja minä breezerini ja menimme takaisin.
Jossain vaiheessa se tajusi, että saunominen on kivaa. Sitä ihastutti parvekkeella kun sen ihosta nousi höyryä. Ihan kuin pieni lapsi, ajattelin kun se ihmetteli tätä ilmiötä ja osoitteli minua, että minäkin höyrysin hirmuisesti. Istuin parvekkeen sohvalle ja nojasin taaksepäin sulkien silmäni. Olin niin rento, ensimmäistä kertaa moneen päivään ja tuntui kivalta että M oli siinä. Olin myös vaihtanut meille lakanat, enkä malttanut päästä nukkumaan. Menimme kuitenkin vielä saunaan ja kävimme suihkussa yhtäaikaa, aina jotenkin hankalaa kun se suihkun vaikutusalue on niin pieni.
Oh hey, M sanoi. I broke your washcloth the other day. En ollutkaan nähnyt sitä pesusientä hetkeen, tajusin yhtäkkiä. I guess I was scrubbing too hard. That's ok, vastasin vähän ällistyneenä. Olinko ihan herkkähipiäinen...mutta oliko se ihan ok että käytetään toisen ihmisen pesusientä eikä edes kysytä? Olinkohan kauhea tiukkapipo. And you know that facescrub thing you have, you are supposed to rinse it off, right? Because I do. Yeah, vastasin vielä enemmän pöllämystyneenä. Sure.
Puhalsin kynttilät sammuksiin kun olimme peseytyneet ja suuntasimme suoraan nukkumaan. Ihanat puhtaat lakanat. Suljin silmät ja sain Moseksen käsivarren taas ympärilleni. Olimme ihan hiljaa pitkän aikaa. Eeva, se kuiskasi sillälailla kysyvästi. Mm, mumisin vastaukseksi. I want to make love to you. Hiljaisuus, syvä ja täydellinen. Jotenkin se tuntui aika absurdilta sen kaiken tuskallisuuden ja ensimmäisen illan keskustelun jälkeen. M ei jäänyt oodottamaan vastausta vaan otti kääntymiseni sen sylissä siihen päin indikaationa myöntymisestäni. Joksi se oli toki tarkoitettukin. Tämä hulluus siis saisi jatkua, enkä nähnyt siinä mitään pahaa.
Niinpä niin.
