I had a reason, had a rhyme, had a destiny
I thought I knew where was heading
I would never look back
Rising up slowly and getting higher
I've been living with a hole in my heart
Weighing down on me, man
well I'm a fighter
I know I still got a shot in the dark
(Augustana - Shot In The Dark)
Ehkä historiani huonoimmin nukuttu yö oli se ensimmäinen. M ei saanut nukuttua oikeastaan ollenkaan, ja sellaisen ihmisen vieressä on äärimmäisen hankala yrittää saada unta ollenkaan. Se heräsi kaikkeen, ja huokaili syvään ärsyyntyneenä. Koko yön.
Aamulla sillä riittikin sitten unta. Minä käppäilin koirineni ulkona ja hengailin koneella puoleenpäivään, ja kävin sitten repimässä sitä ylös. Meillä oli valtavan kiireinen päivä, piti ajaa porukoilleni ja illaksi Espooseen kaverilleni, olihan se perjantai nimeltään myös se paljon toivoteltu uusi vuosi. Joten joku aikataulu oli hyvä pitää mielessä, mutta olin itsekin niin kovin väsynyt. Ihan hirvitti ajatus siitä että pitäisi ajaa tunti Espoosta joskus aamuyöllä porukoille. M ei tulisi auttamaan, tajusin. Se nukkuisi.
Lopulta olimme matkalla porukoille. En oikeastaan muista päivästä mitään, muistan vaan sen hektisen pakkaamisen. Ihan kuin olisimme olleet menossa kauemmaksikin. Syöminenkin oli hankalaa kun tiesin että tulisimme syömään molemmissa määränpäissä. Siltikin tein sille pari vohvelia, jotka se söi innoissaan. Samalla vetelimme myös osan kanasalaatista, jonka lopun heitin pois koska lauantai-iltana se olisi jo aivan syömiseen kelpaamatonta.
M oli hirveän helppo vieras. Se jaksoi puhua veljelleni ja veljen tyttöystävälle ruokapöydässä ilman ongelmaa. Veli jopa lopulta kutsui meidät ystävänsä bileisiin, jos omamme olisivat tylsät. Minua nauratti, kuinka voi ihminen ollakin niin pidetty, niin nopeasti. Mutta ei se sinänsä ihmetyttänyt. Moseksella oli taito puhua ihmisille, siitä oli niin kovin vaikea olla tykkäämättä. Mietin tätä hiljaisuudessani samalla kun muut puhuivat sille. Miten se sitten kuitenkaan ei millään tavalla tuntunut omalta, ajattelin. Kolme vuotta sitten sen paikalla samaisessa pöydässä oli istunut kirurgi-Travis, joka oli ollut minun, kaikilla mahdollisilla tavoilla. Miksi hemmetissä näitä kahta oli niin helppo verrata, tulisinko aivan ikuisesti vertaamaan kaikkia maailman ihmisiä johonkin tavoittamattomaan hekumaan ikuisuuksien takaa? Todella toivoin ettei asia olisi niin.
Olimme ihan kaamean myöhässä. Kaikesta. Päivän teema, naurahdin ääneen kun ajelimme ilotulitteiden räiskyessä ympärillämme kohti pääkaupunkiseutua. M nukkui, minä kuuntelin Parasta Enneniä YleX:ltä, jonka musiikkia se tosin välillä heräsi paheksumaan. Se vihasi radiota. Hirveän sulkeutunut musiikin suhteen, ihmettelin. Ehkä artistit olivat sellaisia sitten, pysyivät visusti omissa genreissään ja kaikki muu oli paskaa.
About puolitoista tuntia myöhässä, ja kaverilla kaikki olivat jo syöneet. Vetelimme rippeitä ja yritimme pungeta keskusteluun. M päätyi juttelemaan kaverini siskon miehen kanssa Mamma Miasta, jonka ne olivat molemmat nähneet. Minä en halunnut edes kuunnella, päähäni ei mahtunut että M oli juuri riehunut radiosta autossa, mutta kuitenkin MAKSANUT rahaa käydäkseen katsomassa moista elokuvissa. Se oli pitänyt Winner Takes It All-esityksestä, josta taas se toinen mies ei ollut pitänyt. M taasen oli kauhuissaan kun mies sanoi sille pitäneensä Pierce Brosnanin lauluesityksistä.
Aliasta. Joo. Yrittäkää siinä voittaa ulkkiksen kanssa, sain aivan absurdeja sanoja selitettäväksi Mosekselle englanniksi. Se pelasi hienosti, ja kun sitten sain uskomattoman sanan selitettäväkseni katsoin sitä aivan kauhuissani ja totesin kuivasti, jotta "fuck me". Huone jähmettyi tuijottamaan minua, selkeästi hämmentyneenä lausahduksestani, jolla yritin lähinnä viestiä tuskaista olotilaani sanan vaikeuden suhteen. M varasti shown. Really? Sen äänensävy oli yllättynyt ja superkiinnostunut, toki tarkoituksella. Itse repesin nauruun eikä sen sanan selityksestä sitten meinannut mitään tulla. En vieläkään tiedä luulivatko ne oikeasti että tarkoitin jotain jota..en tarkoittanut.
Kello oli kaiketi 10 vaille puolenyön kun lampsimme ulos. Minä join Pommacia, muut kuoharia. Toivotimme hyvät uudet vuodet ja jonkin ajan päästä ryntäsimme takaisin sisälle. Tyypit vetelivät cocktaileja, minä Shirley Templen ja lisää Pommacia. Löysin itseni makoilemasta Moseksen sylistä jossain vaiheessa, kun olin päättänyt että ihan sama mitä tyypit ajattelisivat. Kai me sitten olimme yhdessä siinä hetkessä. Mitä se sitten tarkoittikaan, tuumin ja kuuntelin sen selitystä jostain musiikkiasiasta.
Kello kolme sanoimme hyvästit isännillemme ja löysimme jopa autonkin. Oli kylmä, ja Moseksella hirveän liukkaat kengät. Sillä oli ollut hauskaa, se vakuutti. Minä olin ainoastaan huolissani hereilläpysymisestäni. Olin ollut tosi väärässä, tajusin neljänkymmenen minuutin päästä, kun M jutteli minulle rauhallisesti, se ei nukahtaisikaan, vaan pitäisi minua hereillä koko matkan. Ja niin se todella teki.
Porukoilla koirat riemastuivat paluustamme. M nukkui minun huoneessani, minä takkahuoneessa 80cm patjalla. Halasin sitä vielä ennen kuin se meni nukkumaan. Happy New Year, se sanoi hymyillen. You too, hymyilin takaisin ja painuin etsimään unta sille patjalleni. Nuorempi koira änkesi viereeni, ja niinpä jonkin ajan kuluttua löysin itseni nukkumasta lattialta. Figures. Siellä M veteli sikeitä minun sängyssäni samalla kun minä en taaskaan saisi nukuttua.
Äiti tuli juttelemaan joskus aikaisin aamulla. Siirryin tämän jälkeen olkkarin sohvalle, jossa viimein sain kasaan ne muutamat tunnit unta. Tai no joo, ehkä 2. Tämä ei yhtään sopinut minulle, joka yleensä nukun sen 8 tuntia yössä, vähintään. Porukoilla tähän voi lisätä jotain kahdesta neljään tuntia.
Annoin Moseksen nukkua. Kävin aamulenkillä, istuin koneella ja join vähän mehua. Äiti kyseli että milloin M ehkä heräisi että voisi tehdä sille aamiaista. Minä en tiennyt, mutta yhdeltä päätin, että ehkä olisi aika mennä sitä härkkimään. Mietin pitivätkö vanhempani sitä ehkä outona että tuosta vain menin sitä herättelemään, mutta päätin sitten, että ihan sama. Kai se oli hereille saatava.
Good morning, totesin kun avasin oven koputuksen jälkeen. M makasi keskellä sänkyä peittojen keskellä, sillä näkyi olevan valtavan hyvä asento. Morning, se vastasi unisena. Did you get any sleep, kysyin tietämättä silloin vielä, että tästä tulisi seuraavan viikon yleisin kysytty kysymys. Yes, se vastasi äärimmäisen tyytyväisenä. I'm glad, totesin rehellisesti ja päätin jättää oman kärsimykseni mainitsematta.
Aamiasta ja sellaista yleistä hengailua. Moses soitti epävireistä pianoamme melkoisen upeasti samalla kun minä meikkasin samaisessa huoneessa pöydän ääressä. Isä luki Hesaria ja äiti katsoi telkkaria. Se oli kaikki ihmeellisellä tavalla mukavaa. Helppoa. Tai no oliko kuitenkaan. Minua oli alkanut vähän ahdistaa, niin kuin minua aina alkaa ahdistaa. Kotiinpaluu, Tampereella Moses tulisi varmaan kyllästymään. Minun elämäni ei koskaan ollut hirveän tapahtumarikasta. Luulikohan se, että tämä oli vaan joku suvantovaihe.
Niin me kuitenkin saavuimme kämpilleni joskus myöhään lauantaina. Se antoi minun lenkittää koirat yksinäni, porukoilla ollessamme se oli tullut kerran kanssamme ulos, mutta myönnän että olin asiasta jotenkin ärsyyntynyt. Se oli vähän samanlainen kuin veljeni, pelleili ja hyppeli jatkuvasti hangessa ja leikki koirien kanssa kun minä yritin parhaani mukaan niitä pitää ruodussa. Uusi teema, by the way, tulevalle viikolle.
Katsoimme leffan. Eternal Sushine of the Spotless Mind, yksi suosikeistani. Se oli nähnyt sen joskus muttei ollut pitänyt siitä sen ihmeemmin. Mielestäni suuri vääryys. Mutta voi luoja oliko ärsyttävää kun se jatkuvasti kyseli ja ihmetteli että miten joku meni erilailla kun se oli käsittänyt. Se nyt vaan sattuu olemaan leffa, joka kannattaa katsoa kahteen kertaan, koska se on erilainen. Vähän kuin Kuudes aisti on erilainen toisella kerralla. Olin tosin ollut oikeassa, se piti siitä elokuvasta enemmän. Pysyin koko illan visusti sohvan nurkassa, toisella puolella kuin se.
Nukkumaan. Minä en tiennyt mitä tapahtuisi, mutta M pisti kätensä välittömästi sänkyyn päästyään peittoni alle ja veti minut lähelleen. Ja sitten tapahtui jotain outoa. Minä aloin itkeä. Ihan spontaanisti itkeä. Ahdistuneisuuttani, tilanteen outoutta, sitä että olimme koko päivän olleet jotenkin etäisiä. Pettymystäni omien tunteideni puutoksesta. Ja sen. Menneitä kokemuksiani muiden kanssa ja sitä ikuista turhautuneisuutta ja käsittämättömyyttä. Epätietoisuutta ja silkkaa hulluutta. Odotuksia joita ei ikinä koskaan pystynyt täyttämään.
M piteli minusta kiinni kovaa. Niin kuin aina olin toivonut että joku tekisi kun itken. Ei ne yleensä, useimmiten miehet kaikkoavat. What's wrong, talk to me, se vaati. Pudistin vain päätäni ja naurahdin itkun lomasta säälittävästi. We need to talk about this, if you want to cry then I'll wait, but I'm not going anywhere. Jostain syystä tämä sai minut itkemään vielä enemmän. Ja sitten se purkaus tapahtui, sellainen päättymätön puhetulva, joka kattoi oikeastaan kaiken edellisessä kappaleessa läpikäydyn. En ehkä osannut sitä kunnolla pukea sanoiksi, mutta ainakin yritin.
This is what I meant...it was a bad idea for us to get physical at all, se sanoi hiljaa. It's never about just that, we should have known better. Nyyhkin vielä, mutta olin jo suhteellisen rauhallinen. So, that part of this is now over? Yes, M totesi, I think it has to be. Minä olin yhtäkkiä vihainen. Se oli jännä tunne. It's always the same with you people. You never know fucking anything. You think you do, but no, none of you ever knows anything at all. And then I'm left here wondering, what the hell is wrong with me and why don't you people ever love me.
M oli ihan hiljaa, mutta ei päästänyt otettaan minusta ollenkaan. Jatkoin monologiani ikuisuuteen. Tai siltä se tuntui. Sanoin ihan kaikkea, osa ei ollut edes sille suunnattu. Puristin tyynyä yhtä kovaa kuin se puristi minua itseensä ja kun lopulta rauhoituin, se silitti päätäni hellästi. Minä olin vaan niin kovin väsynyt ihan kaikkeen siihen hämmennykseen ja turhuuteen mitä se kaikki oli. Ja niinpä rentouduin sen käsivarsissa ja se painoi suudelman olkapäälleni. I will not say it out loud. Not those three words, but I care about you very much. Huokasin surullisesti ja käännyin katsomaan sitä kasvoihin. Joka oli aika vaikeaa tosin, oli pimeää.
Se tuijotti rauhallisesti takaisin. I'm a nut, huokasin. Se vastasi suudelmalla, joka yllätti minut kiihkeydellään ja voimakkuudellaan. I thought you said, yritin mumista, mutta se piteli minusta kiinni nyt vähän eri tavalla ja hyvin itsevarmasti. Right now, se sanoi kun oli saanut huulensa liikutettua korvani luokseni, I'm actually thinking about something you said last night while we were playing that word game. Muuta ei sitten sanottukaan. Enkä saanut nukuttua sitten sinäkään yönä.
