keskiviikko, 19. tammikuuta 2011

Don't Mistake the Silences

There's so much I haven't said
It's not that quiet in my head
But I can't even tell you that

Whatever doesn't kill me

Doesn't make me stronger
(Finger Eleven - Whatever Doesn't Kill Me)

Yöllä tapahtui kummia. Jossain vaiheessa M nousi aivan yhtäkkiä istumaan sängyllä ja minä nousin kyynärpäälleni katsomaan sitä ihmeissäni. Se oli jäykistynyt kuuntelemaan jotain ääntä. Olin jo suunnilleen hälytystilassa. What is it, kysyin kireänä. Se näytti minulle kädellä sellaisen "hiljaa"-merkin ja yritin itsekin kuunnella. Oikeasti vihasin sitä tunnetta, miksi ei voinut selittää mikä se ääni oli, jota itse en kuullut. Do you hear that, se kysyi viimein. No, what is it?! Oli jo melkein hysteerinen, pimeydessä ei ollut hirveän kivaa kun toinen ei kerro mikä on. It's like..and electric sound. Here, put your head on my pillow. Tein työtä käskettyä, mutta en vieläkään kuullut mitään. Moses I don't hear it. Se selitti ettei itsekään kuullut sitä kaikissa asennoissa. Well do you want to sleep on this side of the bed, kysyin väsyneenä. Se nousi sängystä ja hiippaili pitkin kämppääni kuunnellen kaikkia mahdollisia vempeleitä. Tilanne oli aivan älytön, jos en olisi paremmin tiennyt olisin luullut sen oikeasti tulleen hulluksi.

Viimein se palasi sänkyyn. I'm sorry I scared you. It's ok, totesin ja tein sille tilaa omalle puolelleni. Se rauhoittui viimein, mutta vieläkin sitä vaivasi äänen lähde, vaikkei se sitä kuullutkaan. Lopulta hiljaisuus. Hey, se sanoi. Mm, vastasin tyylilleni uskollisena. I want to ask you to do something. You might think it's weird. What is it, kysyin yrittäen keksiä mistä ihmeestä voisi olla kyse. Se alkoi selittää, että tahtoisi minun vetävän sen päätä jotenkin omituisesti. Joku ihmeellinen selkäjuttu tai jotain. Se meni makaamaan niin että sen pää oli sängyn jalkopäässä, ja se käski minun mennä lattialle polvilleni ja vetää sen päätä itseeni päin. Yritin tajuta mitä se haki takaa, mutta en vaan ymmärtänyt ollenkaan. Well hey, how about you do it on me and then maybe I'll get what you're after. M suostui ja niinpä asetuin sen paikalle. Se otti päästäni kiinni ja veti sitä itseensä päin. En pitänyt siitä fiiliksestä ollenkaan. Naurahdin vaivautuneesti. Oh let's forget it, M sanoi ja taputti käsillään minun päätäni molemmilta puolilta yhtäaikaa. Korvien kohdalta. Kavahdin sen luota välittömästi, ei luoja se sattui! Kukaan ei ollut koskaan tehnyt sellaista, eikä M todellakaan ollut tarkoittanut, en minä edes tiennyt että sellainen voisi sillä tavalla sattua. Pitelin hämmentyneenä korviani, jotka soivat vieläkin. Eeva, I'm sorry, se sanoi kauhistuneena. This is the weirdest night of my life, totesin samalla kun kömmin takaisin peiton alle.

Loppiainen. Olin hereillä jo aamusta, unirytmini oli aivan olematon, tai ehkä pikemminkin unimääräni oli. Kuuntelin varmaan puolisen tuntia Moseksen hidasta hengitystä. Se oli joka aamu väittänyt ettei ollut saanut unta, yleensä syytti nuorempaa koiraani, joka halusi nukkua jalkopäässä, mutta jolle aina välillä tuli kuuma, joten se hyppäsi sängystä alas ja sitten taas takaisin. En jaksanut edes ikinä kommentoida tähän mitään. Enemmän tämä oli minun koirieni koti kuin sen, ajattelin ärsyyntyneenä. Se oli pyytänyt minua silloin edellisenä päivänä vaihtamaan lakanatkin, kun koirankarvat tuntuivat sen mukaan inhottavilta iholla. Luojan kiitos se ei ollut tullut tänne karvanlähtöaikaan, ja totta puhuen kaikki lakanani ovat sellaista materiaalia johon koirankarvat eivät muutenkaan tartu, enkä oikein tiedä mitä se tarkoitti sillä karvakommentilla.

Lopulta luovutin unen jahtaamisen ja lähdin koirien kanssa ulos. Kun palasin Moses oli koneellaan ja oli yrittänyt keittää kahvia. Tein sille taas vohveleita, mutta emme hirveästi keskustelleet mistään. Did you get any sleep, kysyin samalla kun annoin sille vohvelin, ne olivat parhaita välittömästi paistamisen jälkeen joten en itse istunut pöytään. Not really, se huokasi, well I doubt it anyway. That dog man, tonight we'll have to make sure she's in the bed before we fall asleep. Is there any way to make sure she stays there? Of course not, she sleeps where she wants to, vastasin ehkä vähän kärttyisästi. Besides, you did sleep. I was awake for a long while this morning. Se levitti vohvelilleen hilloa. Oh, well that's good then. Yep, totesin yrittäen kuulostaa vähän ystävällisemmältä.

Meillä oli suunnitelmia. Kaveripariskunta oli kutsunut meidät ja erään muun ystävän illaksi niille. Minä olin lupautunut tekemään kinkkupiirakan, johon olin käynyt ostamassa tarvikkeet edellisenä päivänä. Kinkun olin tosin unohtanut (ha), mutta onneksi jääkaapissa oli voileipäkinkkua, jonka voisin paloitella piirakkaan.

Kun sitten avasin tiskikoneen ja yritin ottaa sieltä piirakkavuoan ja muita astioita, ne olivatkin ihan kahvissa. Ihmeissäni vedin ylemmän tason ulos ja katsoin hämmentyneenä sen sisältöä. Kaksi likaista kahvikuppia, joista oli valunut nestettä alempana olleiden puhtaiden tiskien päälle. Laske kymmeneen, ajattelin itsekseni ja suljin silmäni. Hey honey, did you put dirty dishes in the dishwasher, kysyin niin ystävällisesti kuin pystyin. Yeah I thought I'd help out, se hymyili. Erm..thanks, but you it was full of clean ones. Se ei oikein kommentoinut mitään, ja niinpä otin tarvitsemani astiat ja pesin ne sitten käsin altaassa.

Äitini puhuu aina turhasta työstä, ja kuinka se sitä vihaa. Minun viikkoni oli ollut täynnä sellaista. Kaikki ne kerrat kun olin sulkenut sen saakelin vessan oven. Käynyt napsauttamassa valot pois makkarista jos siellä ei kukaan ollut. Nyt nämä astiat. Se oli myös toistuvasti unohtanut sulkea ulko-oveni, ja jättänyt sen siis apposen auki, sulkien vain välioven. Varmaan naapurit rapussa hieman ihmetelleet. Minä olin ihan hermojeni äärirajoilla, ja kuin tilauksesta se otti ukulelensa käsiinsä ja alkoi vetää taas sitä melodiaa. Maanantai ei voi tulla tarpeeksi nopeasti, mietin ja tein sen pirun piirakan.

Se ei tullut lenkille vaan jäi tekemään jotain työjuttujaan. Minun teki mieli kirkua kun viimein pääsin kauemmas ihmisasustuksesta. Ei tämä ikinä ollut tällaista ollut. Varmaan kohta alkaisi hiuksetkin tippua päästä, niin stressaantunut minä olin. Heittäydyin järvenjäällä hankeen ja makasin siinä uupuneena ja nauttien siitä hiljaisuudesta. Minä en halunnut mennä kotiin ollenkaan.

Olin pois ehkä puolitoista tuntia. Olin jo paremalla tuulella kun palasin, ja M puhui vielä työpuhelua Skypessä. Asetuin oman koneeni eteen ja huomasin AIM-ikkunan näytöllä. Sydämeni hyppäsi taivaisiin ja huokasin syvään. Luoja. New York-Travis. Tunsin sillä hetkellä sitä kohtaan niin suurta kiintymystä etten voi moista edes kuvailla. Hyvä etten purskahtanut itkuun.

How are you, siinä luki simppelisti. I'm good, and you? Se kertoi asuvansa nyt pari viikkoa kaverinsa kämpillä. Oli asiasta hyvillään, hotellielämä oli kallista ja rasittavaa. Se oli alkanut etsiä uutta työpaikkaa ja vaikutti muutenkin hyväntuuliselta. So, how was your friend's visit, se kysyi enkä yllättynyt että se moista uteli. He's still around. Oh, se vastasi, well how has it been?

Mietin jonkun hetken mitä sanoisin. Travis I can't live with anyone. This is crazy. I get so annoyed about every fucking thing. It seems like he can't do anything right, and the reasonable part of me knows that's not true. Kerroin sille tiskikoneinsidentistä. That's inexcusable, se vastasi. Then again, leaving clean dishes in the dishwasher is a domestic faux pas
in itself. Minua nauratti, se oli aivan oikeassa. Hey, my place, I can do what I want, totesin vitsaillen. That's fair. This must kind of be what you felt like when I was there, sanoin lopulta, olin ajatellut sitä paljon. Se oli ollut samalla tavalla kireä minulle kuin minä olin Mosekselle. Niin kuin sen oven kanssa, jota paiskoin kiinni tajuamattani. I didn't have a dishwasher, se sanoi ohittaen kysymykseni. I didn't get annoyed with you like this. Sillä kesti hetki vastata. Have you considered that perhaps you are mad at him about something else? You do have the tendency of being passive aggressive. Tuijotin ruutua hämmenyksen vallassa. Outo vastaus.

Joskus kahdeksan aikaan lähdimme. Kaverini haki meidän autollaan, sillä oli mukana 6kk koiranpentunsa. Nuoremman koirani poika, oikeammin. M sai istua etupenkillä ettei sen takki menisi karvoihin. Minulla oli mukana piirakka ja Uusi-Seelantilainen Monopoli, ihan varmuuden vuoksi jos meillä olisi tylsää.

Mutta ei meillä ollut. Ystäväni ottivat Moseksen todella hyvin vastaan ja istumme pitkään ruokapöydässä puhuen ja naureskellen. Ystäväni poikaystävä kysyi miten olimme Moseksen kanssa tavanneet. Tarina oli liian pitkä, ja vitsailimme sen monimutkaisuudesta Moseksen kanssa jonkin aikaa. Maybe we should stop this public flirting, M naurahti jossain vaiheessa. Rypistin kulmiani. We're flirting? En minä ollut edes tajunnut. Se painoi suudelman poskelleni ja hymyilin sille silittäen sen reittä.

Oli jotenkin sääli lähteä. Ja niinpä meidät kutsuttiin takaisin seuraavana iltana. We should get drunk, poikaystävä huudahti. Moses oli samaa mieltä. The Finnish experience, totesin kuivasti ja kaikki nauroivat.

Kotona menin vielä lenkille ja sitten nukkumaan. Did you have a good time, kysyin viimein sängyssä. Yes, what time are we going to go see our friends tomorrow? Our friends kuulosti yhtäkkiä kuin ME olisimme olleet parisuhteessa, ajattelin. Probably at around 8 again, vastasin. Se sulki minut syliinsä ja silitin sen käsivartta. Mietin pitkään Traviksen outoa toteamusta ja sitä mitä se sillä ehkä vihjasi. Mistä minä muka sitten olin vihainen? Sehän oli kaikki keskusteltu jo silloin ekana yönä. Ja sehän oli kaikki ihan ok, eikö ollutkin? Enkö minä ollut ihan itse niin sanonut? Ja sitten tajusin jo jotain muutakin. Se ei ollut ok. Mikään ollut ok. Ja se oli ollut juuri se ensimmäisen yön keskustelu joka oli johtanut tähän. Osa oli purkautunut siihen itkukohtaukseen myöhemmin, mutta ei läheskään kaikki. Se, että olin päästänyt ajatukseni ilmoille ei ollut estänyt niitä pakkautumasta sisälleni epämukavaksi möykyksi, joka esti minua olemasta oma itseni Moseksen kanssa.

M nytkähti sillä tavalla kun ihmiset aina nytkähtävät kun nukahtavat. Irrottauduin päättäväisesti sen käsivarsilta ja otin etäisyyttä, koiran ryömiessä täyttämään väliimme jääneen raon. Tälle yhtälölle ei olisi ratkaisua, se oli mielestäni aivan selvä. Maanantai tuntui olevan niin kovin kaukana.
eXTReMe Tracker