'Cause I understand, I could tell everything's not fine
It's never alright to push away, I'm not as blind as you may think
And I'm tired of all that is
And I know that this time it's not all in my head
(Thriving Ivory - Unhappy)
En ehkä ikinä tule unohtamaan sitä tunnetta, kun M tuli hiljaa vessasta kädessään jotain, jonka halusi minulle näyttää. Valot päälle, minua ärsytti, olin väsynyt ja tahdoin nukkua. Katsahdin kuitenkin sen vakavat kasvot nähtyäni sen pitelemää esinettä. Rikkinäinen kondomi. Raks raks, kääntyivät päässäni rattaat, ja yhtäkkiä en todellakaan halunnut nukkua.
Pari minuuttia myöhemmin istuimme molemmat silmät auki sängyllä, omilla puolillamme. You need to get that pill, M sanoi avuliaasti. Damn right I do, totesin kuivasti ja varsin tunteettomasti. It's going to be alright though, sanoin ja katsoin siihen, tahtoen sen sanovan, että kyllä, kaikki järjestyisi. Se ei katsonut minuun ollenkaan, vaan näytti jopa siinä vähässä valaistuksessa äärimmäisen huolestuneelta. I just never realised the risks until I guess now. Minussa kuohahti. You're a lot older than me and you seriously never considered that NOTHING is a 100% when it comes to these things? It's ALWAYS a risk. Se nyökkäsi ja kohautti hartioitaan. I see it now.
Huokasin ja asetuin kyljelleni, selkä siihen päin. Se laittoi jonkun hetken päästä käsivartensa ympärilleni. We shouldn't do this anymore. Like you say, it is a risk. Well, according to that logic you should never have sex again, totesin kiukkuisesti. En tiedä mikä siinä yhtäkkiä minua niin hirveästi ärsytti, ehkä sen panikoiminen, kun olisin tahtonut sen olevan rauhallinen. Se kuulosti ihan joltain teinipojalta, helvetti sentään, se ainoa teinipoika kenen kanssa olin ikinä ollut sängyssä oli sekin tietoisempi riskeistä kuin tämä dude, eikä niistä puhuessamme ollut läheskään niin törppö kuin M.
Jossain vaiheessa se nukahti. Aamu oli jo aika pitkällä, joten nousin ja jätin sen sänkyyn. Lähdin ulos koirien kanssa googleteltuani jälkiehkäisystä, en ollut sellaista koskaan aiemmin tarvinnut. Ajattelin jo kauhulla jotain luentohetkeä farmaseutilta ja minua mietitytti muutenkin koko juttu. Mitä nopeammin sen parempi, olivat kaikki lähteet painottaneet. Saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Nämä asiat pyörivät päässäni koko epänautinnollisen lenkkini.
Asia leijui ilmassa koko päivän. Kävimme lenkillä kavereideni kanssa, jotka eivät puhuneet sille paljoakaan. Mosesta se ei tuntunut haittaavan, vaan se riehui koirien kanssa ja välillä kantoi toisen kaverini pientä koiraa, jolla välillä tärisi kylmässä tuulessa takistaan huolimatta. Minä räpsin kuvia kamerallani minkä kerkesin ja olin omissa ajatuksissani. Minua inhotti ajatus koko pilleristä, tai siis ei niinkään itse jälkiehkäisystä, vaan siitä prosessista.
Palasimme kotiin parin tunnin jälkeen. Kävin suihkussa ja puin päälle, ja sitten astelimme autoon ja ajoimme keskustaan. Apteekissa oli aika tyhjää, ja pääsin välittömästi reseptipuolelle. Nuori mies odotti minua tiskin takana ja mietin oliko tämä nyt hyvä juttu vai ei. Minusta tuntui lähinnä kuin olisin ollut sellainen nuorisonäyttelijä Salkkareista kun sanoin repliikkini niin vaivaantumattomana kuin mahdollista. Mielestäni onnistuin. Mies katsoi minua vähän häkeltyneenä. Jee, tosi paljon auttoi. Okei, se sanoi ja häippäsi. Katsoin taakseni Mosesta joka istui odottamassa läheisellä tuolirivistöllä. Hymyilin helpottuneena. Ja tosiaan, sain paketin käsiini sekä jonkun lapuskan missä oli ilmeisesti se koodi tai jotain. En ollut koskaan käynyt reseptipuolella aiemmin ja olin vähän hukassa, mutta mies opasti minua kärsivällisesti ja opasti myös minua sen pillerin kanssa.
Kassalle ja vähän järkytys oli se hinta. Lähemmäs kaksikymppiä maksoi se lysti. Sellaisesta maailman pienimmästä pilleristä, joka oli laitettu valtavaan pakettiin. Mutta kuinka helpottavaa olikaan laittaa se kassiin, jopa M vaikutti olevan paremmalla tuulella.
Menimme syömään läheiseen ravintolaan. Nyt M jo vitsaili asiasta, ja minä nielaisin pillerin teatraalisesti heti kun saimme vettä eteemme. How romantic is this, hymähdin kun olin saanut tehtävän suoritettua. Yeah I guess it really isn't, M hymähti takaisin ja hypisteli käsissään tyhjää liuskaa, jossa pilleri oli ollut.
Muistan joskus pari viikkoa aiemmin kun se oli tilannut matkaansa ja harmitellut ettei sillä ollut luottokorttia. En tuolloin ajatellut asiaa lähemmin, mutta kun tuli maksun aika ja näin kortin jolla se meinasi maksaa, hämäännyin totaallisesti. Olin aivan varma että se ei toimisi, siinä ei ollut sirua ja se oli debit-kortti. Tarjoilija todisti huoleni oikeaksi kymmenen minuuttia myöhemmin. Is this going to be a problem, M kysyi ihmeissään, I mean, for the rest of my trip? Tarjoilija ei osannut vastata. Minä sitten maksoin, ja kävelimme autolle. M kovin mietteissään. Minä en ollenkaan voinut uskoa ettei se ollut ajatellut tätä asiaa aiemmin. Oma veljeni oli yrittänyt pärjätä Visa Electronilla vuosikausia sitten Aasiassa, ja se oli toiminut ainoastaan Uudessa-Seelannissa jossain viinakaupassa, ei MISSÄÄN muualla ennen kuin olivat takaisin Euroopassa. Niin kuinka voi olla että dude tulee tänne kuudeksi kuukaudeksi, eikä ota selvää näistä asioista?
No, kaikki se oli aivan turhaa siinä vaiheessa. Vähän myöhäistä harmitella. Se maksoi minulle takaisin, vaikka vastustelin. Ja maksoi muuten dollareilla, se antoi minulle niitä 85. En ole vieläkään ihan varma mitä se ajatteli että niillä tekisin, mutta taidan pitää ne kaapissa jos vaikka joskus vielä lennän Atlantin yli.
Lähdin taas lenkille kun pääsimme kotiin. Oli hyvä saada ajatella rauhassa, se tuntui hyvältä. Mikä päivä, pohdin. Hirveästi kaikkia uusia juttuja ja ehkä joku huolikin nyt Moseksen pärjäämisestä sen jälkeen kun se lähtisi. Minua vähän ahdisti se, etten tiennyt milloin se tapahtui. Jotenkin kotini tuntui niin ahtaalta kun se oli luonani. Olin myös alkanut ärsyyntyä monesta asiasta mitä se teki "väärin", kun trijoonatta kertaa suljin vessan oven sen jälkeen tai kun se oli unohtanut vetää vessan tai laittaa valot pois makkarista. Minä, epänalkuttaja, pidin kaiken sisälläni, mutta epäilen etten onnistunut siinä niin hyvin kuin tuolloin luulin.
Katsoimme jonkun elokuvan, se oli ehkä Magnolia. M kävi aina välillä katsomassa Macillaan jotain triviaaleja asioita Googlesta ja IMDB:stä, joka oli pirun ärsyttävää. Sen kanssa ei kyllä voisi mennä leffaan. Makoilin sen sylissä koko sen ajan, ja kun lopulta menimme nukkumaan, olin aivan kaamean väsynyt. Se luki kirjastaan jonkun kappaleen, mutta en oikein saanut siitä mitään irti. Jotain hengellistä diipadaapaa se minun mielestäni oli, mutta M piti sitä tosi syvällisenä ja sanoi että saisin siitä irti vaikka mitä jos suostuisin asiaa ajattelemaan. Sekin sitten ärsytti, miksen vaan saanut lukea omaa kirjaani jolla ei ollut mitään tekemistä uskonnon tai jumalan kanssa.
Mietin viimein pimeydessä miksi olin niin hirveän pahalla päällä kaikesta. Tuli vähän paha mielikin Moseksen puolesta, tuskin se tahallaan minua raivostutti. Olinkohan aivan epäreilukin. Huokasin ja painauduin sen kainaloon, ja se otti minut välittömästi peittonsa alle. En voinut kuin pohtia oliko New York-Travis ollut aikoinaan kanssani yhtä ärsyyntynyt kun hengailin sen asunnolla.
Are you feeling ok, I mean, is the pill making you feel weird? Se kuulosti huolehtivalta. Yeah, I don't feel any different, I actually forgot about the whole thing. Se naurahti. I did too for a second there. Minuakin nauratti, olin huomannut että sen käsi vähän kuin salavihkaa oli kulkeutunut pitkin kylkeäni. I noticed. I think I'm about to change my mind. Would you be ok with that? Suljin silmäni ja rentouduin. I don't know how to say no to that. Then I'll take it as a yes.
