the feeling went away
An ugly picture, me and you,
but nothing I can change
You know what happens
with the lights back on
(Jimmy Eat World - Just Tonight..)
Istuimme perjantaina päivällä sohvalla katselemassa Aviatoria. Se oli tosi erilainen siitä mitä olin odottanut jotenkin. Mutta luojan kiitos että se oli niin pitkä, sillä se päivä oli ollut tuskaa.
M oli huonolla päällä. Ollut jo aamusta. Kun yritin sitä aamiaisen jälkeen halata se kummallisesti työnsi minut pois ja muutenkin äksyili aina kun yritin sille jotain puhua. Minä todella yritin olla sitä kohtaan niin lämmin ja ystävällinen kuin vain voin, mutta jossain vaiheessa aamupäivää luovutin. Luin jostain keskustelupalstalta jotain aivan käsittämätöntä threadia jonkun parisuhdetragediasta ja päivittelin sitä ääneen. M tahtoi kuulla mistä olin niin hämmentynyt. Selitin sille jutun pääkohdat ja vahvistin vielä ihmetystäni. Jesus, these people, seriously. Moses katsoi minua jotenkin halveksuvasti. Jesus has nothing to do with it. I wish you would stop using his name like that. Se suuttui minulle myös kun selitin miten isäni oli jotenkin unohtanut miten sen upouusi diesel-auto käynnistetään. Men, olin todennut ja pyöräyttänyt silmiäni. Tästäkin M sai aikaan jonkun ihmeellisen väittelyn, kun sen mielestä moinen lausahdus oli halventavaa.
Aviatorin jälkeen huokasin ja menin omaan nurkkaani sohvalla kun se taas otti ukulelen syliinsä. You're not a nice person to be around today, sanoin sille suoraan. Olin jo hiippaillut sen ympärillä monta tuntia. Omassa kodissani. Yeah, M myönsi. I'm just kind of worried about everything. I mean, Norway stuff. Everything is so uncertain at this stage. Nojasin taaksepäin ja suljin silmäni. Osasin kyllä vähän arvata että se oli varmaankin ikävä fiilis, mutta eikö se ollut tullut Eurooppaan juuri siksi että saisi tästä kaikesta jonkun seikkailukokemuksen? I just really dislike this feeling that I can't say anything to you without you snapping at me. M siirtyi viereeni ja laittoi ukulelen pois. Look, I'm sorry. I realise I've been really distant and grumpy today. Well, totesin, I'll just try to stay out of your way. Se huokasi turhautuneesti. Not what I meant at all. It's just, I think I'm going crazy, I haven't left the house at all today. Katsoin sitä ihmeissäni. Olin pyytänyt sitä mukaani kaikille lenkeille, mutta se oli vedonnut työasioihin eikä ollut tullut. Well I'm sorry this is all so boring for you. But I warned you, sanoin totuudenmukaisesti. My life really isn't that eventful, and anyway, there simply isn't that much to do here in winter. Lakkaisivatpa nämä ihmiset tulemasta talvella, ajattelin. Plus että minun oli pitänyt tehdä kouluhommia koko viikko. Se oli päättänyt matkastaan niin pirun äkkiä, ja vakuuttanut ettei sille tarvitsisi keksiä sen ihmeempää tekemistä. Joopa joo.
Kävin kaupassakin illalla yksin koska se ei halunnut tulla sinnekään. Ostin sipsejä ja karkkia että saisimme viedä niitä kavereilleni. Hain meille pitsankin, koska emme oikein olleet syöneet mitään sinä päivänä ja oli vähän epävarmaa monelta olimme lähdössä.
You know, I feel like this thing isn't going to happen tonight, Moses sanoi joskus kahdeksan aikaan pahantuulisesti kun sanoin sille että menisi ysiin ennen kuin voisimme lähteä kun kaverillani olikin mennyt töissä pidempään. What are you talking about? She just had to work late. Yeah I don't know, I just feel like it's not happening. Pyöräytin silmiäni ja lähdin suihkuun. Oven laitoin lukkoon, niin kuin olin tehnyt jo päiviä.
No joskus yhdeksän aikaan pääsimme sitten matkaan. Otin taas mukaan Monopolin ja tällä kertaa se nappasi soittimensa messiin. Katsoin hississä itseäni peilistä. You look beautiful, M sanoi rohkaisevasti. Thanks, I'll have to get my hair done soon though, it's almost back to its original colour. Why can't it just be that colour, M kysyi ihmeissään. I think you should just not dye it. Tämä oli aina juurikin se mitä miehet minulle sanoivat. New York-Travis vihasi sitä faktaa, että värjäsin hiuksiani, ja nyt Moses kritisoi minua samasta asiasta. Well it's my hair and I like it better when it's a bit darker, nothing wrong with that.
Kaverini tuli hakemaan meidät. Sitä ennen M heitteli lumipalloja roskakatoksen seinään. Se istui taas etupenkille ja minä taakse, radiosta tuli Shakiraa ja kaikki olimme ihan että voi ei. Rapsuttelin collienalkua koiraverkon väleistä ja se painautui niin lähelle minua kuin mahdollista. Hauska pentu, ajattelin ja katselin sitä miettien ettei se näyttänyt emältään kyllä yhtään.
Harpoimme taas lumikaaoksessa etuovelle. Olin soittanut kaverille jo autosta että olimme saapuneet, ja sen poikaystävä tuli avaamaan meille oven samalla kun vei niiden koirat pissalle. Hey, tervehdin sitä kun se sai oven auki. And bye, nauroin heti perään kun menimme sen ohi. Olimme kaikki nyt hyvällä päällä, jopa Moses. Luojan kiitos.
Tortilloja, M söi vain yhden ja me muut kaksi. Olin jo vetelemässä illan kolmatta punaviinilasillista tunti myöhemmin, joka minulle oli varsin kova tahti. Poikaystävä ja Moses olivat käyneet ulkona seisoskelemassa ja nyt istuskelivat sohvalla, samalla kun me naiset katselimme koneelta jotain vanhoja kuvia. Koirat leikkivät olkkarin lattialla ja otin niistä välillä kuvia. En kiinnittänyt mitään huomiota miesten keskusteluihin, mutta ainakaan minun ei tarvinnut päsmäröidä jatkuvasti ja varmistaa ettei Moseksella ollut ulkopuolinen olo.
Jossain vaiheessa se otti ukulelensa esiin ja alkoi soittaa minulle tutuinta biisiään. Kaikki hiljenivät ja keskittyivät sen musisointiin. Olihan se hyvä, kaverini eivät olleet sitä tietenkään oikein osanneet arvata. Minua hymyilytti niiden tyrmistyneet ilmeet, ja M katseli minua paljon laulaessaan. Hymyilin sille ensimmäistä kertaa koko päivään vapautuneesti ja taas näin välähdyksen siitä ihmisestä, johon olisin voinut olla hyvinkin ihastunut.
Hey, play that one song I really love, pyysin siltä kun se oli saanut aplodien säestyksellä lopetettua ensimmäisen kappaleensa. Which one is that, se kysyi hämillään. You know, the other one, ja hyräilin kertosäettä vähän matkaa. Sen ilme kirkastui ja se alkoi heti soittaa biisin introa ja osoitin sitä riemuissani, that one! Se olikin sitten vähän hankala ukulelella soitettavaksi, mutta hyvin se onnistui. Sillä oli ehkä vähän samaa vikaa kuin useissa tuntemissani ihmisissä jotka osaavat laulaa, eli se ylilauloi jotain kohtia tajuamattaan.
Napsauttelimme valoja pois ja istuimme lopulta pöydän ympärillä kynttilänvalossa. Kello oli jotain kahden maissa tai jotain, ja koirat olivat unessa jaloissamme. Kuuntelimme Spotifyn kautta kaikkien toivomia biisejä, M tahtoi vaan Paul Simonia ja jotain mistä rehellisesti sanottuna emme muut olleet hirveän kiinnostuneita. Kaikki kuitenkin kohteliaasti kuuntelivat sen biisejä, mutta kun yhtäkkiä Jeff Buckelyn Hallelujah pärähti soimaan, tapahtui jotain aika jännää. M sen aloitti laulamalla biisin päälle, ja minä olin tarpeeksi hiprakassa että aloin myös laulaa. Kaverini poikaystävä liittyi mukaan, ja lopulta myös se kaveri. Ainoa joka ei laulanut oli meidän kuski, joka nyt jälkeenpäin ajatellen varmaan aika tuskaisesti joutui pidättelemään nauruaan kun me kaikki muut lauloimme.
Tästä sitten muotoutui sellainen yhteislaulutunti. M ei päässyt sisään meidän Kaija Koo-intoiluumme, emmekä me osanneet sen biisien sanoja, mutta minä vedin ihan itsekseni Goo Goo Dollsien Iriksen. Enkä voi vieläkään uskoa sen tehneeni. M oli aivan kummissaan kun pääsin biisin kertosäkeen loppuun toista kertaa, jonka jälkeen vaihdoimme biisiä. You can sing, se totesi mietteliäänä. Pyöräytin silmiäni, I just don't like to, usually, so don't think I'll be doing it much in the future.
Shotteja. Aivan liian monta, mutta poikaystävä vaati että kokeilisimme. Minun rajani tuli vastaan sillä neljännellä, en ollut koskaan ollut niin humalassa, enkä pitänyt siitä tunteesta. M oli myös aika iloisella tuulella, mutta joskus viiden maissa alkoi väsymys painaa. Olin tässä vaiheessa onnistunut läikyttämään punaviinini valkoiselle pöytäliinalle tuhoisin seurauksin. Noloa, en ollut tarpeeksi kännissä ollakseni täysin välinpitämätön siitä faktasta, että se liina oli varmaan oikeasti pilalla.
Sanoimme lopulta hyvästit ja muistan yrittäneeni olla niin järkevä kuin mahdollista koko automatkan. Shakiraa, taas. Minusta se oli aika huvittavaa, vaikka biisi niin hirveä olikin. Kiitimme kaveriani vuolaasti että se oli jaksanut meitä koko yön ja että ajoi meidät kotiin. Se naureskeli vastaukseksi.
Kotona nappasin koirien hihnat ja lähdin ulos. Yritin teroittaa itselleni, että avaimet, muista avaimet. Olin ihan väärissä kengissä ja farkuissa, ja hankeen jäi aika mutkitteleva polku jälkeeni. Koirat mulkoilivat minua ihmeissään ja kun jäin istumaan hankeen, ne tulivat hyppimään päälleni ja minä en voinut kuin nauraa surulliselle tilalleni. Mutta lenkki oli menestys, olin vaan niin ihmeissäni siitä, että heti kun minulla oli yhtään sellainen olo että aloin seljetä, ne viimeiset shotit alkoivat vasta vaikuttaa. Ulko-ovella paniikissa kaivoin niitä avaimia, kunnes tajusin että ne olivat minulla jo kädessä.
45 minuuttia lähtöni jälkeen palasin kämpille ehkä enemmän kännissä kuin olin ollut sieltä lähtiessä. M oli vielä hereillä, se oli käynyt suihkussa ja istui sohvalla läppärin kanssa. Myös minä halusin käydä suihkussa, jos se vaikka vähän selventäisi hajanaisia ajatuksiani. Se oli aika ihanaa, muistan vaan ajatelleeni että oli hirveän kirkasta siellä suihkussa. Onneksi en sentään käynyt napsauttamassa valoja pois, olisi voinut olla kohtalokasta.
Menin pyyhkeessä sänkyyn. M oli siellä jo ja napsautin valon pois. Tuskin meistä kumpikaan oli kykeneväinen lukemaan. Hiljaisuus laskeutui. Kunnes M sen rikkoi. I feel like I've been poisoned. Minä kikatin. Yeah this is insane. I wonder if you're as drunk as I feel. Hiljaisuus taas, mietin sammuiko se. Äänettömään kysymykseen tuli vastaus kun se yhtäkkiä melkein kuin hyökkäsi päälleni ja minua nauratti aivan äärettömästi. What are you doing, kysyin kun se painoi käsiäni sänkyä vasten samalla kun yritti käsittää miten saada pyyhe päältäni ilman käsiään. What do you think, se melkein kuin murahti. Olipas se nyt kiihkeä, tuumin ja aivan tärisin naurusta. Kriittisellä hetkellä odotin se jo nousevan sängystä paikallistamaan ehkäisyvälinettä, kun se rapistelikin jotain jo käsissään. You had one the WHOLE time, kysyin hämilläni. Well I didn't think this seemed entirely unlikely, se vastasi. Ja olikohan kello puoli kahdeksan kun se lopulta nukahti.
Minä olin hereillä vielä jonkin aikaa, tuijottaen kattoa ja kärsien kai laskuhumalan aiheuttamasta melankoliasta. Minua ahdisti jotenkin. Ja salaa toivoin että vieressäni makaava mies olisi ihan joku muu ja tiesin kuinka väärin sekin oli. Ei minulla voinut olla mitään friends with benefits-suhdetta kenenkään toisen ihmisen kanssa, miten siitä tulikin niin paska fiilis sitten loppujen lopuksi. Ja minulla oli se sama tunne joka kerta Moseksen kanssa. Ei sen tällaista pitänyt olla, ei ollenkaan.
Huokasin ja kääriydyin peittooni. Olihan meillä toki ollut hauskaa, mutta jotenkin tiesin että tämä kaikki myöhemmin tuntuisi kovin raskaalta käsitellä. Kaikki oli niin ristiriidassa, jopa ajatukseni ja tuntemukseni. Päätä, ettet välitä, yritin hokea itselleni. Mutta ainahan minä välitän, aivan liian paljon.
