for me it's New Year's Day
that's gonna come and take my blues away
All of the bells ringing out for christmas
I'm singing goodbye to the year before
I know that the next one will be different and so much more
(Hurts - All I Want For Christmas Is New Year's Day)
Jouluaattoaamuna istuin koneella hetken. Kello oli Minneapolisissa 2:30am kun M soitti Skypen kautta ja vastasin tietysti. Veli vilkaisi olkkarista kun sanoin hey hymyillen, mutta katsoi sitten pois kun näytin sille kädellä puhelinmerkkiä. Sillä oli iisimpää, kun se puhui tyttöystävänsä kanssa se pystyi menemään ulos muiden kuulemattomiin. Minä jouduin istumaan tässä ja kiertelemään ja kaartelemaan. Itsensä editointi ei koskaan ole helppoa.
Why aren't you asleep, kysyin vähän toruvasti. I wanted to talk to you, M vastasi simppelisti. You're nuts, totesin kuivasti. Yes, I think we already established that. Sitten se nauroi ja minua hymyilytti. Se oli niin uninen. Mutta sillä oli hirveästi univaikeuksia, tämä vähän huoletti minua, koska minulla ei ole aikuisiällä ollut oikein ikinä mitään pidempiaikasta uniongelmaa ja olisi jotenkin ikävää jos se ei täällä ollessaan pystyisi nukkumaan minun vedellessä hirsiä. Tai no, ehkä tästä oli tulossa joku uusi traditio, että ihmiset tulevat toiselta puolen maailmaa kotiini valvomaan öitä.
Merry christmas, se toivotti muistaen, että jouluaatto oli meillä se juttu. Kiitin, mutta en ihan vielä toivottanut sille samaa. Se kertoi omista suunnitelmistaan, se oli menossa illalla kirkkoon jonkun kaverinsa ja sen isän kanssa. Tämä oli yksi Moseksen epäkohdista, se oli uskonnollinen, ollut joskus aikoinaan melkoisen hardcore, mutta nykyään paljon maltillisempi. Sen näkemys abortista oli aika tavalla erilainen kuin minun, mutta sen kanssa sentään pystyi asiasta keskustelemaan, eikä se tyrmännyt minun ajatuksiani. Se oli myös joskus sanonut, ettei voisi koskaan seurustella ateistin kanssa, ja no, lähempänä minä olen ateistia kuin mitään muuta. Joskus kysyin siltä, että oliko se minusta huolissaan, että pelkäsikö se että joudun helvettiin tai jotain sellaista. Se silloin nauroi, ja sanoi ettei se toimi niin. You'll never be able to convert me, sanoin silloin, ja tämä toki yhä pitää. Se oli sen mukaan ihan ok, eikä se koskaan yrittäisikään.
Puhuimme eilen useaankin otteeseen. Aika lyhyesti, koska minulla oli jouluvelvollisuuksia. Tai siis, piti syödä hirmuisesti. Ja hävitä veljelle ja äidille korttipelissä. Perhana. Mutta silti se oli vaan niin ihanaa kuulla sen ääni ja puhua sille merkityksettömistä asioista, ja vastailla hyvin neutraalisti kaikkeen ettei kukaan vaan ymmärtäisi väärin. Tai no, okein. M on vielä minun salaisuuteni, en ole siitä puhunut kenellekään. Kerron vasta kun on pakko.
Tokihan nämä täällä tajuavat että jotain outoa tapahtuu. En minä yleensä puhu Skypessä vanhemmilla ollessani, enkä ainakaan jos veli on käymässä. Nyt vaan tuntuu että minun on pakko puhua Mosekselle joka päivä, ja eilenkin odotin sitä puoli kahteen asti, vaikka tiesin ettei se varmaan tulisi, enkä olisi sille voinut ääneen puhuakaan kun kaikki jo nukkuivat. En edes muista milloin olin viimeksi tällainen. Ehkä yli kolme vuotta sitten.
Tänäänkin puhuimme puolisentoista tuntia ennen kuin se lähti kaverilleen jouluaterialle. Se makoili sängyssä, jostain syystä pystyin kuulemaan sen sen äänestä. Koska emme oikein voineet puhua ihan kaikesta, päädyimme uskontokeskusteluun. Se oli selittänyt jotain siitä kirkkokäynnistään ja jostain raamattujutusta, kun sanoin yhtäkkiä, että se oli nyt ehkä uskonnollisempi kuin koskaan sinä aikana kun olin sen tuntenut. So, aloitin ja ajattelin ampua kovilla. We have a problem. M oli kuulolla. What would that be? You said you'd never date an atheist. M hymähti. I did, didn't I. Well now I guess I will be.
Hiljaisuus jota olisi voinut kai sillä kuuluisalla veitsellä leikata. En tiedä oliko se yhtään miettinyt lausahduksensa painoarvoa. Minuun se ainakin osui aika lujaa. You will, kysyin hämmentyneenä. Olisin voinut antaa asian ollakin, mutta en siihen kyennyt. Myönnän, että pistin sen aika pahaan paikkaan, ja kauan se miettikin. Eeva, se lopulta sanoi taas sillä samalla hämäävällä luovutusäänellä. Se rrrakasti nimeni sanomista, en tiedä onko kukaan käyttänyt sitä niin paljon minulle puhuessaan kuin se. You are so special to me. I don't see how it could be possible that I wouldn't want to. Nyt oltiin niin vaarallisella alueella, että minunkin täytyi edetä varoen. Tai olisi pitänyt. Wow, I'll have to change my Facebook status and everything. M hämmentyi, eikä tajunnut minun laskevan leikkiä. Oh...might be a bit early for th..se aloitti, mutta keskeytin sen. I'm kidding, silly. Se nauroi vapautuneesti ja minä pyöräytin silmiäni. Eipä se tietysti sitä nähnyt joten ihan hukkaan meni taas kerran. I'm sorry, sanoin hymyillen. I just had to. You said it, and I ran with it. M vakavoitui. At least you didn't run away.
I'm also sorry that I make you spell things out for me, totesin nyt kun kerran anteeksi pyytelin ylipäänsä. It's not like I don't know what you mean. No, it's good that you do that, M sanoi. I'm glad we can be so open about these things. And actually, se lisäsi, you can keep doing it when I'm there with you. I'll just ask you to lie down on the bed on your stomach and I'll spell these things out to you by writing the letters on your back with my finger.
Perhosia. Herranjumala.
sunnuntai, 26. joulukuuta 2010
torstai, 23. joulukuuta 2010
When You Gotta Move, You Gotta Move
Whatever that it was
you were thinking of lady
You're certainly not thinking
of it now
(Ryan Adams - Night Birds)
Let me ask you something, Moses sanoi kun olimme jo puhuneet tuntikausia keskellä minun yötäni. I'm going out with someone tonight, we planned this weeks ago. Se vaikutti vaivaantuneelta, enkä tiennyt mitä sanoa, joten kai minäkin olin aivan yhtä vaivaantunut. No of course you should go, sain viimein muotoiltua, ja olin mielestäni suhteellisen rehellinen. Alright, well are there lines I should not cross? Voi jummi, ajattelin itsekseni ja yritin jotenkin järkevästi sanoa mitä päässäni liikkui. Tästä kuitenkin muotoutui joku 5-minuuttinen monologi, jonka viimein summasin otsa kurtussa yhteen lauseeseen. I have no right to tell you not to do things if you want to do them, but I think...I think I would be, aloitin, ja etsin hetken jotain hyvää sanaa. Se löytyi lopulta. I think I would be surprised.
M ei sanonut ihan heti mitään. You know, se sitten viimein aloitti, mutta hiljeni taas. Sekin etsi sanoja. Miten ne olivatkin viime ajat olleet niin kovasti hukassa meiltä molemmilta. I felt a little jealous when you told me you had had sex with you ex. Tokihan olin sille Traviksesta puhunut. Jo vuosia. En ollut ikinä ajatellut sen olevan huono asia, tai aihe jota olisi pitänyt vältellä, olimmehan me Moseksen kanssa vain ystäviä. Well I had no idea that...aloitin, mutta se keskeytti. Epätavallista. I know, but I'm just telling you how I felt because I think it makes sense for us to be honest. Nowadays I find myself not wanting to hear you mention the guy at all.
Nojailin päätäni kättäni vasten hetken aikaa, olikohan ehkä odottamattomin tilanne ikinä. Taas tätä erikoista määrittelyä, nettisuhteet be damned, tuumin ja huokasin. It's too early for this, Moses, sanoin ja tajusin samalla hetkellä etten ollut ehkä koskaan kutsunut sitä nimeltä aiemmin. Do what you want, but tell me about it and I'll see how I feel.
Seuraavana päivänä hengasin taas koneella samalla kun suoritin joulusiivousta. Kello oli jo jonkin verran kun kajareista alkoi kuulua Skypen soittoääni. Ryntäsin koneelle ja vaihdoin äänet kuulokkeille ja vastasin ehkä aavistuksen hengästyneenä.
Puhuimme kaikesta muusta pari tuntia. Viimein se mainitsi olleensa illalla jollain musiikkiklubilla, jossa oli ollut esiintymässä sen suosikkikitaristi. Oh right, huudahdin, you had your date! Yeah, I did, M sanoin vähän sillä tavalla erikoisesti, jotenkin niin ettei olisi halunnut kutsua niitä treffeiksi tai jotain. So did you like her, kysyin tietysti. M mietti jonkun aikaa vastausta. Well maybe that club was a bad idea, since I spent most of the time listening to the guitarist. Naurahdin, sounds like a great date. Yeah, se vastasi ja kuvittelin sen ehkä kohauttavan olkiaan. She was nice though, I felt bad about not getting to talk to her properly. Se kertoi että nainen oli hulavanneohjaaja, ja se myös valmisti niitä itse. Yksinhuoltaja, mutta moiset asiat eivät Mosesta haitanneet, se oli hirveän luonteva lapsien kanssa. Olen usein puhunut sen veljen lapsille Skypen kautta Moseksen pidellessä niitä sylissä. Olen jopa kerran puhunut sen tädin kanssa pitkät pätkät, mutta tästä on jo pari vuotta aikaa. Kuitenkin aistin, että nainen oli tehnyt Mosekseen vaikutuksen, sen verran paljon se siitä puhui. Kuuntelin kärsivällisesti, mutta annoin itseni tuntea mitä tunsin voidakseni analysoida niitä fiiliksiä vähän myöhemmin itsekseni.
And this is where I tell you that yes, I walked her home but no, I didn't sleep with her. M ei ollut tarvinnut minua avaamaan tätä keskustelua. En olisi asiasta tosin siltä varmaan suoraan kysynyt muuten. Reaktioni oli erikoinen. I hope it wasn't because of me. M naurahti epäuskoisesti. Eeva...yesterday you said you would be surprised if I slept with her. There must have been a reason for that, and I'm sure it had everything to do with you. Tuijottelin kattoon, ajatuksia minulla oli vain yksi. Busted. Se oli niin oikeassa, mutta voi luoja kuinka vaikea minun oli sitä myöntää. Joten huokasin syvään. I don't know, turhautunut ääneni vastasi. M hymähti, it's ok. You don't have to explain. Puheenaihe vaihtui kevyempään, ja olin siitä sille hyvin kiitollinen.
Näin unta seuraavan yönä naisesta ja hulavanteista. Menimme unessani Moseksen kanssa sen talolle ja se nainen teki minulle vanteen kankaasta, minun piti solmia sen päät yhteen ja sitten pyöritellä sitä vannetta. Siis, minä en ole varmaan koskaan harrastanut moista, en edes lapsena, enkä minä todellakaan edes siinä unessa osannut. Se oli tietysti aivan pro, kuinkas muuten. Aamulla herätessäni päätin olla suuremmin miettimättä omaa alitajuntaani.
Kuitenkin kerroin unesta Mosekselle samana iltana. What do you think it means, se kysyi kiinnostuneena. I don't think it means anything really, vastasin hällävälisti. M oli hiljaa, odotti siis vielä vastaustani, tämä ei kelvannut. Well ok, myönnyin lopulta. I guess my subconsciousness doesn't like competition. Eeva, M sanoi väsyneesti. Se kuulosti ihan kuin se olisi ollut luovuttamassa jotain taistelua itsensä kanssa. Hetken hiljaisuuden jälkeen se tuntui kokoavan itsensä, pystyin melkein kuulemaan sen kamppailun. There are things I will not say to you until I've met you. It doesn't mean that I don't feel these things, but I will keep them to myself. Know this, though, all I could think about last night was you.
Onneksi webcam oli visusti kiinni, en saa koskaan tietää miltä naamani näytti tuolla hetkellä, eikä sekään. Aloin välittömästi ottaa askelia taaksepäin. Kuvainnollisesti. We can't know anything, I've been through this too many times before, you don't know what you're talking about. Kaikki tämä sama mikä ennenkin. M kuunteli ja myötäili ajatuksiani. Ja huomasin jossain vaiheessa, että se oli ärsyttävää. Minä tahdoin että se olisi eri mieltä, että se kyseenalaistaisi oman kyseenalaistamiseni. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt.
It's not like I don't think about it, sanoin jonkun ajan kuluttua. I mean like, us. M hymisteli jotain linjan toisessa päässä. Well there is no point really, we do have to meet first. Minä purskahdin nauruun. Man, first you take a step forward, I take two steps back, then I take a step forward and you take two steps back. M ei nauranut, vaan oli varsin mietteliään oloinen. I think it would be easy for us to get carried away. We're simply too smart, we stop each other. But I want to tell you something. I've been on the phone today...and I have decided it is time I took a business trip to Scandinavia. I've set up a meeting with Finnair and Blue1, would you be willing to pick me up at the airport on the 29th?
You're serious, kysyin melkein halvaantuneena. Very, se vastasi. January, you mean, kysyin varmistaakseni. No no, December.
Ja näin muuttuivat minun kaikki joululomasuunnitelmat. Parissa hetkessä. Se tulee keskiviikkona, haen sen kentältä ja katsomme mitä sitten tapahtuu. Tuntuu aivan utopialta kirjoittaa näitä sanoja, kun se totuus ei edes mahdu vielä minun tajuntaani. Onhan tästä puhuttu ehkä puolitoista vuotta, mutta mikä sen nyt sai yhtäkkiä päättämään tulla tänne on minulle mysteeri. Tai onkohan sittenkään.
Siivousta Tampereella. Siis aivan hetkistä joulusiivoa, onneksi kaikki oli vielä suht hyvällä mallilla Traviksen vierailun jäljiltä. Kävin tosin Ikeasta ostamassa uuden maton ja mallailin sitä eri paikkoihin. Ja vaihdoin järjestystä makuuhuoneessa. Katselin sänkyä uudessa paikassaan ja mietin nukkuisikohan M siinä minun kanssani, vai kävisikö niin, että se nukkuisi sohvalla. Kuka tietää, minä en ainakaan.
Viimeinen ilta ennen vanhemmille lähtöä. Istuin koneella puhuen Mosekselle ja nojaillen tuolissani putipuhtaassa asunnossani. Olimme puhuneet jokainen päivä nyt jo pari viikkoa. Joskus vain muutaman hetken, joskus tunteja. Olin oppinut kaipaamaan näitä hetkiä silloin kun niitä ei ollut.
Ja tajusin tuntevani niin paljon. Avauduin asiasta Mosekselle käyttämättä mitään dramaattisia sanoja, mutta voi jeesus kun olisin halunnut. Se aisti minusta tällaista, mutta ei toppuutellut. Sain kuitenkin hallittua itseni, vaikkakin vain vaivoin. Tätä se kai teetti, monen vuoden tunteiden piilottelu kaikilta mahdollisilta ihmisiltä. Olisi ollut niin helppoa tuntea Mosesta kohtaan ihan kaikkea, ja se olisi ilomielin ottanut sen kaiken vastaan. Mutta kai sitä pitää joskus kasvaa aikuiseksi ja oppia miettimään aivoillakin. Tämä oli kaikki tapahtunut niin nopeasti.
Kuitenkin oli niin vaikea lopettaa sitä puhelua. Sydämeni hakkasi miljoonaa kun mietin miten sen sanoisin. My heart is beating so fast right now, selostin sille miettien, että tajuaisikohan se mikä ihmeen mielenhäiriö minulla oli menossa. If you were here, you'd be able to feel it. But as long as I don't say it, it's not out there. Moses oli niin hirmuisen vakava, mutta jotenkin kuulosti siltä kuin sanani olisivat sitä koskettaneet, vaikka en edes itse oikein tiennyt mitä hemmettiä yritin sanoa. Eeva, it's out there.
No expectations, naurahdin. Olimme joskus kauan sitten sopineet, että jos joskus tapaisimme, emme odottaisi mitään, koska se oli fiksuinta. Yeah, really, M naurahti myös. Suljin silmäni ja olimme molemmat ihan hiljaa. I'd like to hold you now, M sanoi hiljaa. We are both absolutely nuts, vastasin kykenemättä lopettamaan hymyilyä. That we are my dear, that we are.
Olen lentänyt Australiaan kolmeksi kuukaudeksi tapaamaan miestä jonka kanssa en ollut ikinä ollut ollut samassa tilassa ennen sitä. Olen lentänyt New Yorkiin samassa tarkoituksessa. Vienyt rakastamani ihmisen samana iltana vanhemmilleni kuin sen itse tapasin ensimmäistä kertaa oikeasti. Mutta silti tämä on kaikki hulluinta mitä olen ikinä tehnyt.
The year 2011 will start with a bang, M sanoi tänään kun juttelin sille hetken ennen jouluateriaa. Melkein tukehduin omenaani kun tajusin tuplamerkityksen. Enkä ole edelleenkään lopettanut hymyilemistä. En enää osaa.
you were thinking of lady
You're certainly not thinking
of it now
(Ryan Adams - Night Birds)
Let me ask you something, Moses sanoi kun olimme jo puhuneet tuntikausia keskellä minun yötäni. I'm going out with someone tonight, we planned this weeks ago. Se vaikutti vaivaantuneelta, enkä tiennyt mitä sanoa, joten kai minäkin olin aivan yhtä vaivaantunut. No of course you should go, sain viimein muotoiltua, ja olin mielestäni suhteellisen rehellinen. Alright, well are there lines I should not cross? Voi jummi, ajattelin itsekseni ja yritin jotenkin järkevästi sanoa mitä päässäni liikkui. Tästä kuitenkin muotoutui joku 5-minuuttinen monologi, jonka viimein summasin otsa kurtussa yhteen lauseeseen. I have no right to tell you not to do things if you want to do them, but I think...I think I would be, aloitin, ja etsin hetken jotain hyvää sanaa. Se löytyi lopulta. I think I would be surprised.
M ei sanonut ihan heti mitään. You know, se sitten viimein aloitti, mutta hiljeni taas. Sekin etsi sanoja. Miten ne olivatkin viime ajat olleet niin kovasti hukassa meiltä molemmilta. I felt a little jealous when you told me you had had sex with you ex. Tokihan olin sille Traviksesta puhunut. Jo vuosia. En ollut ikinä ajatellut sen olevan huono asia, tai aihe jota olisi pitänyt vältellä, olimmehan me Moseksen kanssa vain ystäviä. Well I had no idea that...aloitin, mutta se keskeytti. Epätavallista. I know, but I'm just telling you how I felt because I think it makes sense for us to be honest. Nowadays I find myself not wanting to hear you mention the guy at all.
Nojailin päätäni kättäni vasten hetken aikaa, olikohan ehkä odottamattomin tilanne ikinä. Taas tätä erikoista määrittelyä, nettisuhteet be damned, tuumin ja huokasin. It's too early for this, Moses, sanoin ja tajusin samalla hetkellä etten ollut ehkä koskaan kutsunut sitä nimeltä aiemmin. Do what you want, but tell me about it and I'll see how I feel.
Seuraavana päivänä hengasin taas koneella samalla kun suoritin joulusiivousta. Kello oli jo jonkin verran kun kajareista alkoi kuulua Skypen soittoääni. Ryntäsin koneelle ja vaihdoin äänet kuulokkeille ja vastasin ehkä aavistuksen hengästyneenä.
Puhuimme kaikesta muusta pari tuntia. Viimein se mainitsi olleensa illalla jollain musiikkiklubilla, jossa oli ollut esiintymässä sen suosikkikitaristi. Oh right, huudahdin, you had your date! Yeah, I did, M sanoin vähän sillä tavalla erikoisesti, jotenkin niin ettei olisi halunnut kutsua niitä treffeiksi tai jotain. So did you like her, kysyin tietysti. M mietti jonkun aikaa vastausta. Well maybe that club was a bad idea, since I spent most of the time listening to the guitarist. Naurahdin, sounds like a great date. Yeah, se vastasi ja kuvittelin sen ehkä kohauttavan olkiaan. She was nice though, I felt bad about not getting to talk to her properly. Se kertoi että nainen oli hulavanneohjaaja, ja se myös valmisti niitä itse. Yksinhuoltaja, mutta moiset asiat eivät Mosesta haitanneet, se oli hirveän luonteva lapsien kanssa. Olen usein puhunut sen veljen lapsille Skypen kautta Moseksen pidellessä niitä sylissä. Olen jopa kerran puhunut sen tädin kanssa pitkät pätkät, mutta tästä on jo pari vuotta aikaa. Kuitenkin aistin, että nainen oli tehnyt Mosekseen vaikutuksen, sen verran paljon se siitä puhui. Kuuntelin kärsivällisesti, mutta annoin itseni tuntea mitä tunsin voidakseni analysoida niitä fiiliksiä vähän myöhemmin itsekseni.
And this is where I tell you that yes, I walked her home but no, I didn't sleep with her. M ei ollut tarvinnut minua avaamaan tätä keskustelua. En olisi asiasta tosin siltä varmaan suoraan kysynyt muuten. Reaktioni oli erikoinen. I hope it wasn't because of me. M naurahti epäuskoisesti. Eeva...yesterday you said you would be surprised if I slept with her. There must have been a reason for that, and I'm sure it had everything to do with you. Tuijottelin kattoon, ajatuksia minulla oli vain yksi. Busted. Se oli niin oikeassa, mutta voi luoja kuinka vaikea minun oli sitä myöntää. Joten huokasin syvään. I don't know, turhautunut ääneni vastasi. M hymähti, it's ok. You don't have to explain. Puheenaihe vaihtui kevyempään, ja olin siitä sille hyvin kiitollinen.
Näin unta seuraavan yönä naisesta ja hulavanteista. Menimme unessani Moseksen kanssa sen talolle ja se nainen teki minulle vanteen kankaasta, minun piti solmia sen päät yhteen ja sitten pyöritellä sitä vannetta. Siis, minä en ole varmaan koskaan harrastanut moista, en edes lapsena, enkä minä todellakaan edes siinä unessa osannut. Se oli tietysti aivan pro, kuinkas muuten. Aamulla herätessäni päätin olla suuremmin miettimättä omaa alitajuntaani.
Kuitenkin kerroin unesta Mosekselle samana iltana. What do you think it means, se kysyi kiinnostuneena. I don't think it means anything really, vastasin hällävälisti. M oli hiljaa, odotti siis vielä vastaustani, tämä ei kelvannut. Well ok, myönnyin lopulta. I guess my subconsciousness doesn't like competition. Eeva, M sanoi väsyneesti. Se kuulosti ihan kuin se olisi ollut luovuttamassa jotain taistelua itsensä kanssa. Hetken hiljaisuuden jälkeen se tuntui kokoavan itsensä, pystyin melkein kuulemaan sen kamppailun. There are things I will not say to you until I've met you. It doesn't mean that I don't feel these things, but I will keep them to myself. Know this, though, all I could think about last night was you.
Onneksi webcam oli visusti kiinni, en saa koskaan tietää miltä naamani näytti tuolla hetkellä, eikä sekään. Aloin välittömästi ottaa askelia taaksepäin. Kuvainnollisesti. We can't know anything, I've been through this too many times before, you don't know what you're talking about. Kaikki tämä sama mikä ennenkin. M kuunteli ja myötäili ajatuksiani. Ja huomasin jossain vaiheessa, että se oli ärsyttävää. Minä tahdoin että se olisi eri mieltä, että se kyseenalaistaisi oman kyseenalaistamiseni. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt.
It's not like I don't think about it, sanoin jonkun ajan kuluttua. I mean like, us. M hymisteli jotain linjan toisessa päässä. Well there is no point really, we do have to meet first. Minä purskahdin nauruun. Man, first you take a step forward, I take two steps back, then I take a step forward and you take two steps back. M ei nauranut, vaan oli varsin mietteliään oloinen. I think it would be easy for us to get carried away. We're simply too smart, we stop each other. But I want to tell you something. I've been on the phone today...and I have decided it is time I took a business trip to Scandinavia. I've set up a meeting with Finnair and Blue1, would you be willing to pick me up at the airport on the 29th?
You're serious, kysyin melkein halvaantuneena. Very, se vastasi. January, you mean, kysyin varmistaakseni. No no, December.
Ja näin muuttuivat minun kaikki joululomasuunnitelmat. Parissa hetkessä. Se tulee keskiviikkona, haen sen kentältä ja katsomme mitä sitten tapahtuu. Tuntuu aivan utopialta kirjoittaa näitä sanoja, kun se totuus ei edes mahdu vielä minun tajuntaani. Onhan tästä puhuttu ehkä puolitoista vuotta, mutta mikä sen nyt sai yhtäkkiä päättämään tulla tänne on minulle mysteeri. Tai onkohan sittenkään.
Siivousta Tampereella. Siis aivan hetkistä joulusiivoa, onneksi kaikki oli vielä suht hyvällä mallilla Traviksen vierailun jäljiltä. Kävin tosin Ikeasta ostamassa uuden maton ja mallailin sitä eri paikkoihin. Ja vaihdoin järjestystä makuuhuoneessa. Katselin sänkyä uudessa paikassaan ja mietin nukkuisikohan M siinä minun kanssani, vai kävisikö niin, että se nukkuisi sohvalla. Kuka tietää, minä en ainakaan.
Viimeinen ilta ennen vanhemmille lähtöä. Istuin koneella puhuen Mosekselle ja nojaillen tuolissani putipuhtaassa asunnossani. Olimme puhuneet jokainen päivä nyt jo pari viikkoa. Joskus vain muutaman hetken, joskus tunteja. Olin oppinut kaipaamaan näitä hetkiä silloin kun niitä ei ollut.
Ja tajusin tuntevani niin paljon. Avauduin asiasta Mosekselle käyttämättä mitään dramaattisia sanoja, mutta voi jeesus kun olisin halunnut. Se aisti minusta tällaista, mutta ei toppuutellut. Sain kuitenkin hallittua itseni, vaikkakin vain vaivoin. Tätä se kai teetti, monen vuoden tunteiden piilottelu kaikilta mahdollisilta ihmisiltä. Olisi ollut niin helppoa tuntea Mosesta kohtaan ihan kaikkea, ja se olisi ilomielin ottanut sen kaiken vastaan. Mutta kai sitä pitää joskus kasvaa aikuiseksi ja oppia miettimään aivoillakin. Tämä oli kaikki tapahtunut niin nopeasti.
Kuitenkin oli niin vaikea lopettaa sitä puhelua. Sydämeni hakkasi miljoonaa kun mietin miten sen sanoisin. My heart is beating so fast right now, selostin sille miettien, että tajuaisikohan se mikä ihmeen mielenhäiriö minulla oli menossa. If you were here, you'd be able to feel it. But as long as I don't say it, it's not out there. Moses oli niin hirmuisen vakava, mutta jotenkin kuulosti siltä kuin sanani olisivat sitä koskettaneet, vaikka en edes itse oikein tiennyt mitä hemmettiä yritin sanoa. Eeva, it's out there.
No expectations, naurahdin. Olimme joskus kauan sitten sopineet, että jos joskus tapaisimme, emme odottaisi mitään, koska se oli fiksuinta. Yeah, really, M naurahti myös. Suljin silmäni ja olimme molemmat ihan hiljaa. I'd like to hold you now, M sanoi hiljaa. We are both absolutely nuts, vastasin kykenemättä lopettamaan hymyilyä. That we are my dear, that we are.
Olen lentänyt Australiaan kolmeksi kuukaudeksi tapaamaan miestä jonka kanssa en ollut ikinä ollut ollut samassa tilassa ennen sitä. Olen lentänyt New Yorkiin samassa tarkoituksessa. Vienyt rakastamani ihmisen samana iltana vanhemmilleni kuin sen itse tapasin ensimmäistä kertaa oikeasti. Mutta silti tämä on kaikki hulluinta mitä olen ikinä tehnyt.
The year 2011 will start with a bang, M sanoi tänään kun juttelin sille hetken ennen jouluateriaa. Melkein tukehduin omenaani kun tajusin tuplamerkityksen. Enkä ole edelleenkään lopettanut hymyilemistä. En enää osaa.
maanantai, 20. joulukuuta 2010
How Many Moments Pass Me By
How many times have I said I won't try
to live my life and love like I mean it
How many days will slip away?
How much pain does it take to see it?
(Stars Go Dim - Like I Mean It)
Aika kuluu pyrähdyksissä. Deadlineja, odotusta, viikkojen laskua. Jossain vaiheessa kerkesin mennä jo niissä sekaisin. Kunnes lakkasin laskemasta. Vedin taas rajoja, miksei T ottanut yhteyttä? Jos ei silloin ja silloin viimestään...niin, niin mitä sitten? Ei mitään.
Pääsikö Travis ehjänä kotiin, äitini kysyi minulta viikko sitten kun olin niillä käymässä. Laitoin käsityön pois ja huokasin. Sitten katsoin äitiä ja kohautin olkiani. Isä kysyi myöhemmin olinko menossa takaisin Amerikkaan lähiaikoina. Yritin olla huomaamatta sen kysymyksen todellista tarkoitusta, mutta pudistin vain päätäni ja totesin, että en luultavasti pitkään aikaan.
Se laskeminen loppui jotenkin salamyhkäisesti. Tähän suurena syynä on yllättävä taho, jotenkin pysäyttävää miten kaikki tämä vuosien piirileikki viimein päättyi kun tajusimme Moseksen kanssa noin viikko sitten, että olimme puhuneet Skypessä jo viisi tuntia, ja minun kelloni näytti puolta viittä. Aamulla.
Hey, what's going on here, kysyin ja tuijotin webcamin välityksellä sen kasvoja, kun se makoili lattialla Minneapolisissa nojaten käsivarsiinsa. Se kohotti kulmiaan ja hymähti. Hiljaisuus, jonka aikana yritimme varmaan molemmat epätoivoisesti löytää toistemme kasvoilta netin välityksellä jotain vastausta. So here we are at last, se sanoi lopulta ja katselin johonkin kaukaisuuteen mietteliäänä. Where is that, kysyin, koska halusin sen sanovan sen suoraan. Tein tätä Moseksen kanssa hyvin, hyvin usein, koska yleensä tiesin tarkalleen mitä se jollain sanomisellaan tarkoitti, mutta tahdoin sen sanovan asiat selkokielellä, koska se sai ne aina kuulostamaan niin kivalta. On the same page, se vastasi, ja minä yritin kommunikoida hämmennystäni sille sanattomasti.
Se sulki silmänsä ja huokasi, mutta se hymyili sillä tavalla mietteliäästi ja toisaalta tyytyväisesti. Somehow unbelievable, and frustrating, that we were here, in this city, at the same time. I just didn't know you yet. Pudistin päätäni naurahtaen. Yes, but I was with someone else back then. You could have of course picked me up from Rochester and showed me around since he had to work so much. M tuijotti kameraansa vakavana, niin että se minusta vaikutti kun se olisi porautunut syvälle omiin silmiini. I wouldn't have taken you back there. That might have been a problem.
So what page are you on, utelin toki, koska tahdoin edelleen sen selkokielivastauksen. M jo naurahti inttämiselleni, mutta se oli aina niin kovin kärsivällinen. This will sound crazy to you, but ever since the first conversation, I've had a crush on you. Yritin ajatella niin pitkälle, mutta se oli aika vaikeaa. Kesä 2008, se oli kysynyt minulta olinko lukenut jonkun kirjan. Mutta näitä keskusteluita en sinänsä enää muistanut. Minusta lähinnä tuntui, että se muisti ne paremmin kuin minä. Ja se oli jo melkoinen saavutus.
Istuin pitkän hetken ajatusteni kanssa, ja se antoi minulle tämän hetken mukisematta. Sellainen se oli, sitä ei häirinnyt hiljaiset hetkemme. Ja sinä yönä niitä oli ollut valtavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Eihän se minään shokkina tullut. M oli ollut harvinaisen sinnikäs tämän koko ajan, minä olin ollut se, joka oli välillä kadonnut kuukausiksi, jättänyt vastamatta maileihin ja puheluihin. Mutta ikinä se ei ihmetellyt ääneen tätä, tai kysynyt miksi niin tapahtui. En varmaan olisi osannut vastata, sillä niin kauan olin pitänyt Mosesta jotenkin tavoittamattomana. Jonkinasteinen ongelma oli myös sen ikä, se oli vielä New York Travistakin pari vuotta vanhempi, joka ei siitä kylläkään yhtään näkynyt, 23-vuotiaalle minulle se oli ollut paljon isompi juttu kuin nykyminälle, mutta en voi väittää enkö toivoisi että se olisi edes muutaman vuoden nuorempi.
M on myös supersosiaalinen, supermukava ja superlahjakas. Useat kerrat se on soitellut minulle kitaraa ja laulellut, ja välillä olen kuunnellut sen biisejä myös YouTuben kautta. Se on ollut 12 vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna, se on pahempi kuin minä. Se tosin käy treffeillä jatkuvalla syötöllä, toisin kuin minä, joka olen eksääni ripustautunut, niin kuin se asian ilmaisi. Eikä ole vaikea tajuta miksi sillä olisi vientiä. Miksi se on minusta niin kiinnostunut on vieläkin aivan absurdia, koska olen kyllä todella tehnyt parhaani sen karkoittamiseksi olemalla niin kaukainen ja ingooraava. En ikinä kyllä mitenkään epämukava, joskin kerran aika rasittava varmaan koiranäyttelyn jälkeen kun olin väsynyt ja vittuuntunut ja se soitti minulle ihan yllättäen puhelimeen.
You're right, vastasin pähkäiltyäni aikani. That does sound crazy. So you've been, what, just waiting for me to figure it out? M näytti tyytyväiseltä kysymykseeni. Not really. Just hoping. Molemmat hymyilimme tahoillamme, kunnes se meni minun osaltani päänpudisteluksi ja naurahtamiseksi. Sellaista epäuskoista se varmaan oli. I should sleep, totesin viimein. Maybe, se vastasi. Yes, so I think I'll be going to bed. I might join you soon, se sanoi kasvoillaan jotenkin miettivä ilme. It's not that late there, totesin. No. But that's not what I meant. Off you go. Ja sitten se sulki puhelun ja minä jäin istumaan hämmentyneenä hiljaisuuteen.
Aamulla kone sanoi tutusti, jotta plop. Kuulin sen Spotifyn läpi samalla kun tein aamupalaa keittiössä. E kuitenkaan rientänyt koneelle niin kuin olisin ehkä pari viikkoa sitten tehnyt. Travishan se olisi toki. Ajattelin miten se reagoisi jos vain loggaisin ulos Yahoosta, mutta en sitä sitten kuitenkaan tehnyt kun viimein saavuin koneelle kahvikuppi kädessä.
Hey, I've had a crazy month, siinä luki. Hey, so have I, vastasin totuudenmukaisesti. My brain pretty much exploded last week, I'm still picking up the pieces. En tiennyt mitä siihen olisin sanonut, joten en sanonut mitään. I finally got my shit sorted out. Hey I'm so sorry about the holiday, my stuff messed it all up and I felt like we didn't get very far. En tiennyt mitä se viimeisellä tarkoitti, mutta en jotenkin edes halunnut kysyä. That's alright, vastasin. I had a nice time with you, se vielä yritti, mutta kai minä vaan olin jotenkin...no, muualla. Sitten se puhui Lucia-päivästä, lehdessä oli ollut siitä jotain. Se käyttäytyi tapansa mukaan kuin tietäisi traditiosta kaiken vain siksi että oli vuosi sitten nähnyt Helsingissä sen paraatihommelin, ja sen mielestä lehdessä oli annettu ihan väärä kuva koko hommasta.
Sen piti nukkua, joten se lähti aika äkkiä. Minä puolestani lähdin lenkille, enkä ajatellut sitä hetkeäkään. Minun ajatukseni olivat ihan muualla. Ja sekös vasta olikin pelottavaa.
to live my life and love like I mean it
How many days will slip away?
How much pain does it take to see it?
(Stars Go Dim - Like I Mean It)
Aika kuluu pyrähdyksissä. Deadlineja, odotusta, viikkojen laskua. Jossain vaiheessa kerkesin mennä jo niissä sekaisin. Kunnes lakkasin laskemasta. Vedin taas rajoja, miksei T ottanut yhteyttä? Jos ei silloin ja silloin viimestään...niin, niin mitä sitten? Ei mitään.
Pääsikö Travis ehjänä kotiin, äitini kysyi minulta viikko sitten kun olin niillä käymässä. Laitoin käsityön pois ja huokasin. Sitten katsoin äitiä ja kohautin olkiani. Isä kysyi myöhemmin olinko menossa takaisin Amerikkaan lähiaikoina. Yritin olla huomaamatta sen kysymyksen todellista tarkoitusta, mutta pudistin vain päätäni ja totesin, että en luultavasti pitkään aikaan.
Se laskeminen loppui jotenkin salamyhkäisesti. Tähän suurena syynä on yllättävä taho, jotenkin pysäyttävää miten kaikki tämä vuosien piirileikki viimein päättyi kun tajusimme Moseksen kanssa noin viikko sitten, että olimme puhuneet Skypessä jo viisi tuntia, ja minun kelloni näytti puolta viittä. Aamulla.
Hey, what's going on here, kysyin ja tuijotin webcamin välityksellä sen kasvoja, kun se makoili lattialla Minneapolisissa nojaten käsivarsiinsa. Se kohotti kulmiaan ja hymähti. Hiljaisuus, jonka aikana yritimme varmaan molemmat epätoivoisesti löytää toistemme kasvoilta netin välityksellä jotain vastausta. So here we are at last, se sanoi lopulta ja katselin johonkin kaukaisuuteen mietteliäänä. Where is that, kysyin, koska halusin sen sanovan sen suoraan. Tein tätä Moseksen kanssa hyvin, hyvin usein, koska yleensä tiesin tarkalleen mitä se jollain sanomisellaan tarkoitti, mutta tahdoin sen sanovan asiat selkokielellä, koska se sai ne aina kuulostamaan niin kivalta. On the same page, se vastasi, ja minä yritin kommunikoida hämmennystäni sille sanattomasti.
Se sulki silmänsä ja huokasi, mutta se hymyili sillä tavalla mietteliäästi ja toisaalta tyytyväisesti. Somehow unbelievable, and frustrating, that we were here, in this city, at the same time. I just didn't know you yet. Pudistin päätäni naurahtaen. Yes, but I was with someone else back then. You could have of course picked me up from Rochester and showed me around since he had to work so much. M tuijotti kameraansa vakavana, niin että se minusta vaikutti kun se olisi porautunut syvälle omiin silmiini. I wouldn't have taken you back there. That might have been a problem.
So what page are you on, utelin toki, koska tahdoin edelleen sen selkokielivastauksen. M jo naurahti inttämiselleni, mutta se oli aina niin kovin kärsivällinen. This will sound crazy to you, but ever since the first conversation, I've had a crush on you. Yritin ajatella niin pitkälle, mutta se oli aika vaikeaa. Kesä 2008, se oli kysynyt minulta olinko lukenut jonkun kirjan. Mutta näitä keskusteluita en sinänsä enää muistanut. Minusta lähinnä tuntui, että se muisti ne paremmin kuin minä. Ja se oli jo melkoinen saavutus.
Istuin pitkän hetken ajatusteni kanssa, ja se antoi minulle tämän hetken mukisematta. Sellainen se oli, sitä ei häirinnyt hiljaiset hetkemme. Ja sinä yönä niitä oli ollut valtavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Eihän se minään shokkina tullut. M oli ollut harvinaisen sinnikäs tämän koko ajan, minä olin ollut se, joka oli välillä kadonnut kuukausiksi, jättänyt vastamatta maileihin ja puheluihin. Mutta ikinä se ei ihmetellyt ääneen tätä, tai kysynyt miksi niin tapahtui. En varmaan olisi osannut vastata, sillä niin kauan olin pitänyt Mosesta jotenkin tavoittamattomana. Jonkinasteinen ongelma oli myös sen ikä, se oli vielä New York Travistakin pari vuotta vanhempi, joka ei siitä kylläkään yhtään näkynyt, 23-vuotiaalle minulle se oli ollut paljon isompi juttu kuin nykyminälle, mutta en voi väittää enkö toivoisi että se olisi edes muutaman vuoden nuorempi.
M on myös supersosiaalinen, supermukava ja superlahjakas. Useat kerrat se on soitellut minulle kitaraa ja laulellut, ja välillä olen kuunnellut sen biisejä myös YouTuben kautta. Se on ollut 12 vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna, se on pahempi kuin minä. Se tosin käy treffeillä jatkuvalla syötöllä, toisin kuin minä, joka olen eksääni ripustautunut, niin kuin se asian ilmaisi. Eikä ole vaikea tajuta miksi sillä olisi vientiä. Miksi se on minusta niin kiinnostunut on vieläkin aivan absurdia, koska olen kyllä todella tehnyt parhaani sen karkoittamiseksi olemalla niin kaukainen ja ingooraava. En ikinä kyllä mitenkään epämukava, joskin kerran aika rasittava varmaan koiranäyttelyn jälkeen kun olin väsynyt ja vittuuntunut ja se soitti minulle ihan yllättäen puhelimeen.
You're right, vastasin pähkäiltyäni aikani. That does sound crazy. So you've been, what, just waiting for me to figure it out? M näytti tyytyväiseltä kysymykseeni. Not really. Just hoping. Molemmat hymyilimme tahoillamme, kunnes se meni minun osaltani päänpudisteluksi ja naurahtamiseksi. Sellaista epäuskoista se varmaan oli. I should sleep, totesin viimein. Maybe, se vastasi. Yes, so I think I'll be going to bed. I might join you soon, se sanoi kasvoillaan jotenkin miettivä ilme. It's not that late there, totesin. No. But that's not what I meant. Off you go. Ja sitten se sulki puhelun ja minä jäin istumaan hämmentyneenä hiljaisuuteen.
Aamulla kone sanoi tutusti, jotta plop. Kuulin sen Spotifyn läpi samalla kun tein aamupalaa keittiössä. E kuitenkaan rientänyt koneelle niin kuin olisin ehkä pari viikkoa sitten tehnyt. Travishan se olisi toki. Ajattelin miten se reagoisi jos vain loggaisin ulos Yahoosta, mutta en sitä sitten kuitenkaan tehnyt kun viimein saavuin koneelle kahvikuppi kädessä.
Hey, I've had a crazy month, siinä luki. Hey, so have I, vastasin totuudenmukaisesti. My brain pretty much exploded last week, I'm still picking up the pieces. En tiennyt mitä siihen olisin sanonut, joten en sanonut mitään. I finally got my shit sorted out. Hey I'm so sorry about the holiday, my stuff messed it all up and I felt like we didn't get very far. En tiennyt mitä se viimeisellä tarkoitti, mutta en jotenkin edes halunnut kysyä. That's alright, vastasin. I had a nice time with you, se vielä yritti, mutta kai minä vaan olin jotenkin...no, muualla. Sitten se puhui Lucia-päivästä, lehdessä oli ollut siitä jotain. Se käyttäytyi tapansa mukaan kuin tietäisi traditiosta kaiken vain siksi että oli vuosi sitten nähnyt Helsingissä sen paraatihommelin, ja sen mielestä lehdessä oli annettu ihan väärä kuva koko hommasta.
Sen piti nukkua, joten se lähti aika äkkiä. Minä puolestani lähdin lenkille, enkä ajatellut sitä hetkeäkään. Minun ajatukseni olivat ihan muualla. Ja sekös vasta olikin pelottavaa.
lauantai, 4. joulukuuta 2010
So Long, So Long
who's to say where the road will pave
So long, so long
who's to say when the tide will change
when nothing's for sure
(Thriving Ivory - Motorcade (So Long, So Long)
Nukuin jälleen äärettömän levottomasti. Ensimmäisen kerran heräsin neljältä, sitten kerran tunnissa, kunnes 7:59 tiesin että Traviksen tilaama herätys pärähtäisi käyntiin ihan kohta. Ja niin se tekikin, joten luovutusmielialassa tönin sen hereille. It's eight, you have to get up.
T nousi ja käveli puhelimen luo, hiljentäen piippauksen. Valot päälle ja nousin istumaan. 12 hours, hey, sanoin hymähtäen. What do you mean, se kysyi ihmeissään. You slept for 12 hours. Oh yeah. Se jähmettyi miettimään tätä asiaa. You're right. Jeez. 12 hours. Sitten se katsoi minua. You stayed awake by yourself? Yeah, sanoin naurahtaen ehkä aavistuksen katkerasti. Don't you remember though, I tried to wake you up, we even talked for a while. Se tuijotti hämmentyneenä, what about? I don't remember any of it. Uskomatonta, no ilmankos se oli vaikuttanut niin oudolta. It was nothing important, totesin ja nousin sängystä.
Why didn't you wake me up, se kysyi kun pesimme hampaitamme. I swear I tried, but you told me you wanted to sleep. Travis oli epäuskoisen näköinen. You ASKED me? Honey, that's like asking a heroin addict if he would like some more drugs. Of course I was going to say that I wanted to sleep. I didn't snap at you or anything, did I? Se kertoi että sitä säälitti joskus sen äiti joka oli joutunut sietämään sen äksyilyä vuosikaupalla yrittäessään herättää poikaansa. En tätä sille suoraa myöntänyt, mutta tämä oli yksi syistä miksen ollut ottanut järeämpiä aseita käyttöön. Olen niin herkkänahkainen että olisin varmasti pahoittanut mieleni.
Vaatteet päälle ja kamat kasaan. Se tarkisti lentonsa koneeltaan ja pakkasi senkin lopulta laukkuunsa. Se sanoi että sen olisi jatkettava hommiaan sitten koneessa, koska sunnuntaille sillä oli muitakin koulujuttuja tehtävänä. Katsoin sen konetta hetken ärsyyntyneenä. Saakelin vempele.
Pusu ovella ja sitten menimme aamiaiselle. Se ei ollut läheskään Klaus K:n tasoa, mutta söimme silti suhteellisen hyvällä ruokahalulla. T oli varsin järkyttynyt muro-jugurtticombostani, vaikka vakuutin sen olevan parasta ikinä. Se epäili kovasti.
Haimme tavaramme vielä huoneesta ja T tsekkasi ettei ollut jättänyt mitään mihinkään. Sitten se nappasi laukkunsa ja minä omani, ja lähdimme alakertaan. Nopea uloskirjaus ja sitten autolle. T otti navigaattorin ja valitsi sieltä taitavasti Helsinki-Vantaan, ja ajoin ulos hallista kirkkaaseen talviaamuun.
Travis yritti lukea karttaa kun navigaattori ei halunnut löytää satelliitteja. Sibeliuksenkatu, se luki ja selkeästi hämmentyi. Sibelius, why did you name a street after him? Vilkaisin siihen. You know him? Well, he's dead, T selvensi hyvin auttavasti, but I mean, he isn't Finnish. Melkein osuin katukivetykseen. Oh my god Travis, he composed Finlandia, what do you think? T ei meinannut vieläkään uskoa. But what's his first name? Ihan tosi, ajattelin itsekseni, meinasiko se yrittää väitellä tästä minun kanssani. Jean, totesin. That's not very Finnish, se vastasi. Google it, kehoitin ja käskin sitä keskittymään karttaan.
Jotenkin se vaan ei helpotu se lähdön hetkikään koskaan. T suuteli minua autossa kaksi kertaa kun olin ajanut terminaalin eteen, ja tulin vielä hengailemaan auton viereen kun se tyhjensi tavaratilan. Katsoin sitä paljonpuhuvasti, tai yritin kommunikoida jotenkin niitä ajatuksia mitä päässäni oli, mutta joita ei nyt ollut aikaa sanoa. Se hetki oli tullut ja mennyt, ja T oli ollut silloin syvässä unessa. Se vain hymyili rohkaisevasti ja halasimme pitkään. Kaksi suudelmaa vielä siellä ihmisten pällistellessä, ja päästin sen menemään. I love you, se sanoi vielä ennen kuin irroitti. I love you too, vastasin tylsästi. I'll see you, huikkasin sen perään. Se kääntyi hymyillen. You'd better.
Ja sitten minä ajoin pois. 10 sekuntia myöhemmin minua itketti aivan järjettömästi, mutta se tunne väistyi melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jäljelle jäi sellainen ontto tyhjyys, hyvin erilainen fiilis kuin viimeksi. En ollut saanut sanottua sille mitään niistä asioista, joista olin halunnut puhua.
Nyt viikko myöhemmin tuntuu ihan hullulta että mitään näistä asioista tapahtui. Traviksesta en ole kuullut pihaustakaan sen jälkeen kun se lähti, se on käynyt matkailufoorumilla kirjoittelemassa, mutta Yahoossa sitä ei ole näkynyt. En oikein tiedä mitä siitäkin ajatella, viimeksi se kirjoitti minulle välittömästi laskeuduttuaan. Ehkä päällimmäisenä tunteena on, että vaikka meillä kivaa olikin, ja vaikka se tuntui rakkaammalta minulle kuin koskaan, tässä ei vaan ole enää mitään järkeä.
Joskus silloin muutama viikko sitten se vannotti minua puhelimessa, että jos tapaisin jonkun ja jos meidän sopimuksemme siksi raukeaisi, minun tulisi sanoa se sille kasvotusten. Minun tulisi matkustaa sen luo että se saisi sanoa hyvästit kunnolla, vaikkakin se omien sanojensa mukaan olisi aina odottamassa mahdollista paluutani. Tuolloin olin nauranut tälle kaikelle, nyt fiilikseni moisesta on vähän haikeat. Mahdotontahan se olisi siinä vaiheessa, todella. Everything always sounds better in theory, se sanoi minulle autossakin kun ajelimme Tampereelle silloin tiistaina. Ja minun täytyy myöntää, että se oli mitä luultavammin oikeammassa kuin ajattelikaan.
So long, so long
who's to say when the tide will change
when nothing's for sure
(Thriving Ivory - Motorcade (So Long, So Long)
Nukuin jälleen äärettömän levottomasti. Ensimmäisen kerran heräsin neljältä, sitten kerran tunnissa, kunnes 7:59 tiesin että Traviksen tilaama herätys pärähtäisi käyntiin ihan kohta. Ja niin se tekikin, joten luovutusmielialassa tönin sen hereille. It's eight, you have to get up.
T nousi ja käveli puhelimen luo, hiljentäen piippauksen. Valot päälle ja nousin istumaan. 12 hours, hey, sanoin hymähtäen. What do you mean, se kysyi ihmeissään. You slept for 12 hours. Oh yeah. Se jähmettyi miettimään tätä asiaa. You're right. Jeez. 12 hours. Sitten se katsoi minua. You stayed awake by yourself? Yeah, sanoin naurahtaen ehkä aavistuksen katkerasti. Don't you remember though, I tried to wake you up, we even talked for a while. Se tuijotti hämmentyneenä, what about? I don't remember any of it. Uskomatonta, no ilmankos se oli vaikuttanut niin oudolta. It was nothing important, totesin ja nousin sängystä.
Why didn't you wake me up, se kysyi kun pesimme hampaitamme. I swear I tried, but you told me you wanted to sleep. Travis oli epäuskoisen näköinen. You ASKED me? Honey, that's like asking a heroin addict if he would like some more drugs. Of course I was going to say that I wanted to sleep. I didn't snap at you or anything, did I? Se kertoi että sitä säälitti joskus sen äiti joka oli joutunut sietämään sen äksyilyä vuosikaupalla yrittäessään herättää poikaansa. En tätä sille suoraa myöntänyt, mutta tämä oli yksi syistä miksen ollut ottanut järeämpiä aseita käyttöön. Olen niin herkkänahkainen että olisin varmasti pahoittanut mieleni.
Vaatteet päälle ja kamat kasaan. Se tarkisti lentonsa koneeltaan ja pakkasi senkin lopulta laukkuunsa. Se sanoi että sen olisi jatkettava hommiaan sitten koneessa, koska sunnuntaille sillä oli muitakin koulujuttuja tehtävänä. Katsoin sen konetta hetken ärsyyntyneenä. Saakelin vempele.
Pusu ovella ja sitten menimme aamiaiselle. Se ei ollut läheskään Klaus K:n tasoa, mutta söimme silti suhteellisen hyvällä ruokahalulla. T oli varsin järkyttynyt muro-jugurtticombostani, vaikka vakuutin sen olevan parasta ikinä. Se epäili kovasti.
Haimme tavaramme vielä huoneesta ja T tsekkasi ettei ollut jättänyt mitään mihinkään. Sitten se nappasi laukkunsa ja minä omani, ja lähdimme alakertaan. Nopea uloskirjaus ja sitten autolle. T otti navigaattorin ja valitsi sieltä taitavasti Helsinki-Vantaan, ja ajoin ulos hallista kirkkaaseen talviaamuun.
Travis yritti lukea karttaa kun navigaattori ei halunnut löytää satelliitteja. Sibeliuksenkatu, se luki ja selkeästi hämmentyi. Sibelius, why did you name a street after him? Vilkaisin siihen. You know him? Well, he's dead, T selvensi hyvin auttavasti, but I mean, he isn't Finnish. Melkein osuin katukivetykseen. Oh my god Travis, he composed Finlandia, what do you think? T ei meinannut vieläkään uskoa. But what's his first name? Ihan tosi, ajattelin itsekseni, meinasiko se yrittää väitellä tästä minun kanssani. Jean, totesin. That's not very Finnish, se vastasi. Google it, kehoitin ja käskin sitä keskittymään karttaan.
Jotenkin se vaan ei helpotu se lähdön hetkikään koskaan. T suuteli minua autossa kaksi kertaa kun olin ajanut terminaalin eteen, ja tulin vielä hengailemaan auton viereen kun se tyhjensi tavaratilan. Katsoin sitä paljonpuhuvasti, tai yritin kommunikoida jotenkin niitä ajatuksia mitä päässäni oli, mutta joita ei nyt ollut aikaa sanoa. Se hetki oli tullut ja mennyt, ja T oli ollut silloin syvässä unessa. Se vain hymyili rohkaisevasti ja halasimme pitkään. Kaksi suudelmaa vielä siellä ihmisten pällistellessä, ja päästin sen menemään. I love you, se sanoi vielä ennen kuin irroitti. I love you too, vastasin tylsästi. I'll see you, huikkasin sen perään. Se kääntyi hymyillen. You'd better.
Ja sitten minä ajoin pois. 10 sekuntia myöhemmin minua itketti aivan järjettömästi, mutta se tunne väistyi melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jäljelle jäi sellainen ontto tyhjyys, hyvin erilainen fiilis kuin viimeksi. En ollut saanut sanottua sille mitään niistä asioista, joista olin halunnut puhua.
Nyt viikko myöhemmin tuntuu ihan hullulta että mitään näistä asioista tapahtui. Traviksesta en ole kuullut pihaustakaan sen jälkeen kun se lähti, se on käynyt matkailufoorumilla kirjoittelemassa, mutta Yahoossa sitä ei ole näkynyt. En oikein tiedä mitä siitäkin ajatella, viimeksi se kirjoitti minulle välittömästi laskeuduttuaan. Ehkä päällimmäisenä tunteena on, että vaikka meillä kivaa olikin, ja vaikka se tuntui rakkaammalta minulle kuin koskaan, tässä ei vaan ole enää mitään järkeä.
Joskus silloin muutama viikko sitten se vannotti minua puhelimessa, että jos tapaisin jonkun ja jos meidän sopimuksemme siksi raukeaisi, minun tulisi sanoa se sille kasvotusten. Minun tulisi matkustaa sen luo että se saisi sanoa hyvästit kunnolla, vaikkakin se omien sanojensa mukaan olisi aina odottamassa mahdollista paluutani. Tuolloin olin nauranut tälle kaikelle, nyt fiilikseni moisesta on vähän haikeat. Mahdotontahan se olisi siinä vaiheessa, todella. Everything always sounds better in theory, se sanoi minulle autossakin kun ajelimme Tampereelle silloin tiistaina. Ja minun täytyy myöntää, että se oli mitä luultavammin oikeammassa kuin ajattelikaan.
torstai, 2. joulukuuta 2010
It's All Blowing North While We're Headed South
When the train pulls out at dawn
Will it be something that's gone
In the rubble and the steam
Will you save a line for me
(Mat Kearney - Save A Line)
Heräsin yhtäkkiä keskellä yötä kun Travis sulki makkarin liukuovea. Tai jätti se sen toki raolleen, että nuorempi koirani voisi tulla ja mennä halutessaan, niin kuin se ilmeisesti tiesikin aiempien öitten perusteella. Katsahdin kelloa kun T oli jo poistunut ovenraosta, 3:15.
Loppuyö oli taas levotonta. Heräilin aina välillä ja kuulostelin mitä T puuhaili. Välillä kuului naputusta ja klikkailua, välillä taas ei yhtään mitään. Joskus tuoli narisi kun se venytteli, ja jossain vaiheessa toinen koirani tuli sen luota minua katsomaan. Josko sattuisin olemaan hereillä. Nuku vaan, sanoin sille, ja se heilautti häntäänsä ja lähti taas Traviksen jalkojenjuureen makoilemaan.
Nousin vähemmän levänneenä kuin olisin tahtonut siinä varttia vaille kymmenen. Travis havahtui kuin transsista kun istahdin keittiön baarijakkaralle. Are you done now, kysyin ja katselin sen näyttöä, jossa oli valtavasti aivan pientä tekstiä, kappale toisensa perään. Se oli aiemmin selittänyt minulle pienentävänsä tekstin välittömästi kun oli saanut kirjoitettua, että voisi paremmin katsella kokonaisuutta. Travis pudisti päätään jotenkin luovutusfiiliksissä. I've worked nonstop tonight for 7 hours and I feel like I'm not even close. Tuijotin sitä sanattomana, kun se venytteli kipeänoloisesti. I'm so stiff, I'd really need a massage. Naurahdin, I'm not good at giving massages. Yeah I don't want one from you, you'd just end up making it worse, se totesi hajamielisesti samalla kun tutkiskeli aikaansaannostaan. Pyöräytin silmiäni, ainakin se oli rehellinen.
Lähdin ulos koirien kanssa tarjoamatta sille edes kahvia, ei ollut moiseen aikaa. Tullessani takaisin se oli jo pakannut ja minunkin täytyi kasailla kamojani kun jäisin loppuviikonlopuksi vanhemmille. Se tyhjensi myös kahvinkeittimen ja laittoi likaisia astioita koneeseen. Arvostin tätä suuresti, mutta minua vähän jotenkin huvittikin, kun eihän sen olisi tarvinnut. Kaipasikohan se kaikkea sellaista kun oli asunut hotelleissa niin kauan? We'll need to take the garbage out when we leave, se ohjeisti minua, joka pakkasin makuuhuoneessa kassiani päätäni puistellen. Alright, honey, we'll be sure to do that.
Ulos päästessämme kävin heittämässä ne roskat katokseen, ja annoin koirat siksi aikaa Travikselle. Kun palasin en voinut kuin hymyillä miehelle, joka odotti autolla koirieni kanssa. Ne kolme eivät jotenkin sopineet yhteen, tai koirat toki, mutta Travis teki niistä häiritsevän pienen näköisiä. Sille olisi sopinut joku iso musta koira, paljon paremmin kuin kaksi vaaleaa pehmocollieta.
Autoon ja vanhemmille. Yritin koko matkan suostutella Travista ajamaan sieltä Helsinkiin, minua kun keskustassa ajaminen perjantai-iltapäivällä ruuhka-aikaan ei houkutellut yhtään. Vuosi sitten se oli kysynyt että saisiko ajaa, mutta en ollut suostunut. Tuolloin jätimme auton laitakaupungille ja menimme junalla keskustaan, mutta nyt T ei vaikuttanut ollenkaan kiinnostuneelta moiseen. You'll do fine, se vakuutteli, I'll help you.
Emme kauaa olleet porukoillani, sanoimme äidilleni hei ja jätimme koirat sinne kiirehtiäksemme Helsinkiin. Yritin koko matkan puhua Travista ympäri, siinä tietenkään onnistumatta. Radiossa soi YleX ja T kysyi jossain välissä mistä siellä puhuttiin. Church, sanoin ja tiesin ettei se haluaisi tietää enempää. Sehän oli ollut radiojuontaja Las Vegasissa joskus vuonna keppi ja kivi, joten kai sillä oli jotain ammattikiinnostusta myös Suomen radioon. Musiikkina tuli Happoradion Pelastaja ja Pariisin Kevään Matkalla etelään suhteellisen peräjälkeen ja minua hymyilytti, varsinkin se viimeinen. We kind of are, totesin Travikselle kun käänsin sille kappaleen nimen. Se hymähti, it isn't getting any warmer though.
Se oli aivan taivaallinen kartturi. Rauhallisesti ja selkeästi se katseli navigaattorista mitä oli tulossa ja mihin minun pitäisi mennä ja miten minun tulisi ryhmittyä. Paljon paremmin kuin navigaattorin oma naisääni! Minua ei jännittänyt ensimmäisten minuuttien jälkeen ollenkaan, vaikka ajattelin etten osaisi mitään. En tosin saanut mitään selvää sen teidennimistä, se lausui niitä omituisilla painotuksilla, vaikka pyrki toki monotoniseen ensimmäisen tavun painottamiseen. There's a roundabout coming, se sanoi, ja hetken päästä molemmat ihmettelimme, oliko se muka todella ollut liikenneympyrä. This city is weird, T totesi ja minä en voinut kuin olla samaa mieltä.
Viimein hotellilla, jätin auton itseeni valtavan tyytyväisenä kaunvarteen ja pääsimme marssimaan sisään. Valtavasti porukkaa, lähinnä saksalaisia ja hollantilaisia. Menimme jonottamaan lyhyimpään jonoon ja katselin mielenkiinnolla ympärilleni. Radisson Blu oli ollut Traviksen valinta, minulle oli ollut täysin se ja sama.
T heitti tiskiin luottokorttinsa ja jonkun kullanvärisen pistekortin. Sille annettiin joku kaavake täytettäväksi, put her names there, too, sanoi respan nainen ja Travis alkoi kirjoittaa omia tietojaan vaadittuihin sarakkeisiin. Sitten se ojensi kynää minuun päin, ja katsoin sitä kysyvästi. Surely you know my name? Oh, right, se vastasi kun tajusi, että ehkä tosiaan olisi iisimpää jos se vetäisi ne siihen paperiin siinä samalla. When's your birthday, se kuiskasi hetken päästä ja tarkistin samalla että se oli kirjoittanut nimeni oikein. Annoin sille päivämäärän, ja se raapusti sen sarakkeeseen. Yhtäkkiä sen käsi pysähtyi. Nyt minulla oli jo ehkä syytäkin kohottaa sille kulmakarvojani, seriously? Nineteen...autoin sitä, mutta sen kirjoitus loppui taas. Eighty...sanoin nyt jo epäuskoisena...five. En minäkään ollut sen syntymäpäivää muistanut, mutta herraisä, kai se nyt sentään tiesi millä vuosikymmenellä olin syntynyt! 1975 ja 1985, ne näyttivät jotenkin hämmentäviltä siinä alekkain. 10 vuotta, miten se nyt tuntuikin yhtäkkiä niin ikuisuudelta.
Hissiin ja vitoskerrokseen. Meillä oli ehkä hieman kilpailua siitä kumpi löytäisi tiensä huoneen ovelle ensin. Tasapeliksi se meni, olin aika hyvä yliopistoilun takia löytämään oikeita huoneita sokkeloisissa rakennuksissa. Business class, luki ovessa. You got upgraded, totesin, ja se vain kohautti olkiaan. No joo, enää en ihmetellyt miksi se oli halunnut juuri sen hotellin.
Huone oli ihan jees. Ei nyt mitenkään supererikoinen, kylppärissä oli tosin amme. Fakta joka sai minut iloiseksi, en ollut ollut kylvyssä muistaakseni sitten vuoden 2008. Travis alkoi esitellä minulle rutiineitaan, jotka olivat moninaisia. Hey, is our bed messed up, se kysyi kesken jonkun selityksen kylppärikamoista. Katsahdin siististi laitettua sänkyä hämilläni. No... Oh, T sanoi, ok, sometimes they just don't change the sheets when they're supposed to. Istahdin sängylle ja kaaduin selälleni teatraalisen liioitellun turhautuneena sen snobiuteen. Se katsoi minua jonkun aikaa, kunnes alkoi purkaa kannettavaansa läheiselle pöydälle.
Makoilin siinä sängyllä kattoon tuijottaen kunnes T oli valmis lähtöön. Kävimme ensin siirtämässä autoni hotellin parkkihalliin. Tarina, jota en mielelläni muistele, sillä onnistuin parkkeeraamaan kaarani aivan päin helvettiä Traviksen puistellessa päätään vieressäni. En edes tajunnut kuinka typerästi olinkaan saanut autoni peruutettua "ruutuun", ennen kuin astuin siitä ulos. I can't leave it like this, totesin lähinnä itselleni, it's embarrassing. Yeah, it is, T sanoi ja asteli jonkun matkan päähän. Itse istahdin takaisin autoon ja se näytti minulle käsillään apuja. Suhteellisen noloa. En tajua miksi en osaa ikinä laittaa autoani parkkiin kun Travis on mukana, sama ilmiö tapahtui vuosi sitten. Se itse oli parkkeerauksen maailmanmestaritasoa. Mini + Manhattan, need I say more.
No, lähdimme sitten tämän tuskallisuuden jälkeen kävelemään pitkin Helsingin katuja. Se tahtoi Etelärantaan, puhui jostain ravintolasta ja lounaasta. Katsahdin kelloa ja mietiskelin, että noikohan kerkeisimme. Ehkä jos pitäisimme kiirettä.
Kiirettä tuli pidettyä, mutta ongelmaksi tuli se, että eksyimme. Minulla oli koko ajan sellainen olo että menimme väärään suuntaan, mutta en luottanut itseeni suunnistajana ollenkaan, joten oletin että T tietäisi paremmin. Mutta nyt jälkeenpäin ei voi kun pudistaa päätä itselleen, mistä SE olisi voinut tietää? Meillä oli mukana hotellista nappaamani kartta, jota T yritti lukea samalla kun minä jäädyin. Sillä vaatteiden alla kerrasto, minulla ei mitään.
Joskus tunnin päästä saavuimme haluttuun paikkaan, mutta lounasaika oli auttamatta ohi. Jäimme kuitenkin katsomaan meressä kelluvia risteilijöitä. Katselimme niitä hiljaa vähän aikaa, kunnes avasin suuni. I wish we could just hop on one and go somewhere. Couldn't we do that? T hymähti. Let's find some glög, se vastasi haikailuihini ja lähdimme tarpomaan eteenpäin. Minulla oli niin valtavan kylmä, ja se tuntui tajuavan, koska lauleskeli korvaani hiljaa jotain kesästä kertovaa laulua, jota en tunnistanut. Aina kun tuli joku vastaantulija, se lopetti kunnes ohitus oli tapahtunut ja aloitti sitten siitä mihin oli jäänyt. Juuri silloin ei ollut vaikeaa tajuta miksi Travikseen olin koskaan rakastunut.
Harhailimme jonkun aikaa ympäriinsä, kunnes löysimme sopivan paikan. Tilasin välittömästi kaksi glögiä, mutta en meinanut millään saada kirjoitettua nimeäni kuittiin. Sormeni vaan eivät toimineet ollenkaan, joten lopputuloksena nimmarin kohdalla oli vain, no, viiva. T tuijotti sitä hetken, nappasi glöginsä ja seurasin sitä pöytäämme, jossa se antoi minun istua täydessä hiljaisuudessa kuuman lasini kanssa tovin.
You know, se aloitti jonkun ajan päästä, kun aloin taas uskoa että käteni ehkä vielä joskus alkaisivat toimia. You will get married in ten years. Katsoin sitä ehkä turhankin vihaisesti ja puristin lasiani kovempaa. Sitä nauratti. You always get so defensive. But you just are the type that should, and that wants to, get married. En jaksanut edes kommentoida, elävästi tuli mieleen viimeinen iltamme Nykissä kun se yritti saada minua myöntymään humanistipoikaystävän hankkimiseen. Huokasin kyllästyneesti. Ok, mr. Fortune-teller, am I going to have kids too? Hmm, se sanoi ja maistoi omaa glögiään. Women tend to go nuts at around 30, so I expect this will be the case with you as well. But who knows. All I'm saying is that you deserve to be with someone.
Are you saying this, aloitin mietteliäästi, because in 10 years you'll be horribly old? Se tiesi että pilailin, ja tarttui käteeni, että sai minut katsomaan itseensä. It goes both ways, honey. Hymyilin sille, harhautukseni oli onnistunut. Loppuajan puhuimme sen unelmista rakentaa talo johonkin erämaahan, joka tuntui minusta hassulta, en pystynyt ylipäänsä kuvittelemaan sitä mihinkään muuhun kaupunkiin kuin New Yorkiin, vaikka se olikin siellä asunut niin pienen osan elämästään, ja nyt se pakotti päähäni ajatuksia siitä jossain Alaskan villissä luonnossa yksinään asustelemassa.
Let's go get something to eat, se sanoi joskus kuuden maissa. Minulla oli oikeastaan jo nälkä, tajusin yhtäkkiä. Siihen asti se vallitseva olotila oli ollut se jäätyminen, eikä minua rehellisesti sanottuna ihan kauheasti kiinnostanut ulosmeno. Mutta emme me siellä voineet koko iltaa istua, joten lähdimme takaisin hyytävään ilmastoon.
Suuntasimme takaisin hotellille. T oli päättänyt, että oli suhteellisen sama mitä söisimme, mutta jotain oli saatava. Matkallamme sinne tosin kävelimme sushipaikan ohi, ja se teki stopin. I'm taking you in there, se sanoi päättäväisesti. Olin muutamaa päivää aiemmin puhunut, etten ollut syönyt sushia sitten amerikanreissuni, ja T oli tätä kovasti ihmetellyt. No no no, protestoin kun ajattelinkin että minun pitäisi syödä puikoilla Traviksen läsnäollessa. Se autojuttu oli ollut tarpeeksi noloa, minä en ollut syönyt niillä saamarin tikuilla melkein kolmeen vuoteen, enkä silloinkaan ollut miksikään proksi tullut. Travis ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan avasi minulle oven ja niinpä menimme sisään.
Sushibar + Wine taisi olla sen nimi. Menimme nurkkapöytään ja saimme listat eteemme. T tarkasti ensimmäiseksi viinilistan. It's actually kind of weird, se aloitti äänensävyllä, jonka tiesin enteilevän luentoa. Sushi and wine aren't really supposed to go together, se jatkoi ja sain kuin sainkin sen luennon aiheesta japanin historia vs. viinin historia. Siltikin se päätyi kahteen valkoviiniin, ja yhdessä päätimme ottaa kahdenkymmen palan sushilajitelman.
Viinit tulivat ensin. Travis pyöritteli ja haisteli niitä hetken, ja sysäsi toisen minun eteeni. Try it. Se tuijotti minua suhteellisen intensiivisesti kun kohotin lasin huulilleni. Laskin lasin pöydälle ja yritin keskittyä. T siirsi toisenkin lasin eteeni. Now the other one. Maistoin sitäkin, ja asetin lasin sen toisen viereen. I like this one better, sanoin ja osoitin sitä viimeisintä. T hymyili hyväksyvästi. So do I, se sanoi ja otti toisen lasin itselleen. Interesting.
En kerennyt tiedustella mikä siinä nyt oli niin kiintoisaa, kun pöytäämme tuotiin puikot ja lautaset, ja kuppeihin kaadettiin soijaa. I have a confession to make, sanoin hieman anteeksipyytävään sävyyn kun T otti puikkonsa käsiinsä, I don't remember how to eat with those. Se irroitti ne toisistaan ja hieroi niitä toisiaan vasten, there is no shame in not knowing how to eat with inferior utensils, se sanoi ja asetteli tikut käteensä. You can ask for a fork if you want to. Otin minäkin puikot käteeni, mutta en edes yrittänyt esittää tietäväni mitä niille piti tehdä.
En minä sitten niin luokaton ollutkaan, huomasin kun kokeilin napata ensimmäistä palaa. Travis intoili wasabista, joka oli sen mielestä suhteellisen täydellistä. Se käski minun ottaa siitä vähän ihan pelkiltään, ja tein työtä käskettyä. 5 sekuntia ja ihmettelin ääneen miksi suostuin moiseen. Travista nauratti. Just give it a couple of seconds. Ja todella, hetken päästä minua ei itkettänyt/aivastuttanut/suututtanut enää ollenkaan.
I'm going to fight you for these two, T ilmoitti ja osoitti yellowtailia ja tonnikalaa. Kohautin olkiani, you can have them. Se vilkaisi minua harmistuneena. But you should try them. Naurahdin ja pudistin päätäni huokaisten. Aika mahdoton yhtälö, tuumin, kunnes sillä selkeästi syttyi lamppu päässä. Se nappasi tonnikalan, kastoi sen toisen pään soijaan, haukkasi ja laittoi jäljelle jääneen osan lautaselleni. Ongelma tässä oli tosin se, ettei sushia oltu tarkoitettu sellaiseen, ja kun yritin ottaa lahoavaa palaa puikkoihini, se alkoi hajota ilmassa. Puolet riisistä tippui soijaan, ja puolet syliini, sain lopulta suuhuni vain sen kalan. It's the thought that counts, totesin lopulta.
Meillä oli hauskaa. Tilasimme vielä neljä palaa lisää koska Traviksella oli nälkä. Se valitsi myös kaksi uutta viiniä, itselleen se otti toki punaisen, minä sain rosen, ja se oli aivan varma että pitäisin siitä. Se oli oikeassa, tietenkin.
Ah shit, se yhtäkkiä tajusi. I wonder if they take American Express, I've run out of cash. Kaivoin vastaukseksi laukustani lompakkoni ja asetin sen hymyillen eteeni pöydälle. I'll pay for this. Nyt oli Traviksen vuoro olla häkeltynyt. It's my turn, totesin hymyillen, edelleen huomasin että minun oli hyvin vaikea jäädä sille mitään velkaa, tämä oli minulle suunnaton helpotus vaikka lasku nyt olikin luultavasti neljäsosa siitä edellisestä. But that was my idea, T sanoi viitaten edelliseen iltaan. And this was mine, vastasin. Yllätyksekseni se tyytyi kohtaloonsa, ja huikkasin tarjoilijalta laskun.
Hyvissa tunnelmissa suuntasimme hotellille, jonne oli vain parin minuutin kävely. Travis oli hyvin väsynyt, olin huomannut sen jo aiemmin. Huoneeseen päästyämme se hoiperteli sängylle, otti vaatteensa pois ja meni peiton alle. Wake me up at ten thirty, se vaati ja nukahti suunnilleen välittömästi. Minä jäin katsomaan Diiliä telkkarista ja lopulta kävin siinä ihanassa kylvyssä, josta olin haaveillut koko päivän.
Makoilin sängyssä sen vieressä valtavassa kylpytakissani. Katselin kolmosen elokuvaa Kuolema pukee häntä ja havahduin jossain vaiheessa katsomaan kelloa. 22:37 sanoi kännykkä, joten tönin Travista hereille. Se avasi silmänsä ja hymyili väsyneesti. Puhuimme hetken taitoluistelusta ja elokuvista, mutta se oli todella erikoinen jotenkin. Do you want to sleep for a bit more, kysyin lopulta. I don't know, T vastasi ja sammui sekunnissa. Laitoin peittoa paremmin sen päälle ja jatkoin television katselua, mutta aloin ymmärtää, että oli kovin mahdollista etten saisi Travista enää hereille.
Yhdeltätoista yritin uudestaan. Puhuimme taas hetken, se jopa nauroi jollekin jutulleni. Mutta sitten se taas vaipui uneen, eikä minulla vaan ollut sydäntä sitä herättää. Olihan se ollut hereillä monta, monta tuntia. Vilkaisin sen konetta ja mietin suuttuisiko se jos käyttäisin sitä. Tulin lopputulokseen, että mahdollisesti, joten en kajonnut läppäriin.
Viimeinen yritys puoli kaksitoista. Ei mitään tulosta. Do you just want to sleep, kysyin turhautuneena. I guess so, se vastasi ja käänsi kylkeään. Menin pesemään hampaani ja tuijottelin itseäni kylppärin monista peileistä. Näin se siis tulisi menemään, mahdollisesti viimeinen yömme yhdessä koskaan. Se tuntui yllättävän masentavalta, ja laahauduin lopulta sänkyyn sammutettuani valot. Menin omalle puolelleni, visusti päättäen pysyväni siellä koko yön. Kuitenkin muutaman minuutin jälkeen painauduin Travikseen kiinni ja menin sen peiton alle. Se kääntyi automaattisesti ja otti minut syliinsä, mutta hereillä se ei ollut. Huokasin ja suljin silmäni, ajatellen kaiholla sitä viimeistä yötä vuoden takaa, kun emme malttaneet oikein nukkua millään. Tämä loppuisi nyt näin. Tällä kertaa. Mutta kuka ties, ehkä kerta oli viimeinen.
Will it be something that's gone
In the rubble and the steam
Will you save a line for me
(Mat Kearney - Save A Line)
Heräsin yhtäkkiä keskellä yötä kun Travis sulki makkarin liukuovea. Tai jätti se sen toki raolleen, että nuorempi koirani voisi tulla ja mennä halutessaan, niin kuin se ilmeisesti tiesikin aiempien öitten perusteella. Katsahdin kelloa kun T oli jo poistunut ovenraosta, 3:15.
Loppuyö oli taas levotonta. Heräilin aina välillä ja kuulostelin mitä T puuhaili. Välillä kuului naputusta ja klikkailua, välillä taas ei yhtään mitään. Joskus tuoli narisi kun se venytteli, ja jossain vaiheessa toinen koirani tuli sen luota minua katsomaan. Josko sattuisin olemaan hereillä. Nuku vaan, sanoin sille, ja se heilautti häntäänsä ja lähti taas Traviksen jalkojenjuureen makoilemaan.
Nousin vähemmän levänneenä kuin olisin tahtonut siinä varttia vaille kymmenen. Travis havahtui kuin transsista kun istahdin keittiön baarijakkaralle. Are you done now, kysyin ja katselin sen näyttöä, jossa oli valtavasti aivan pientä tekstiä, kappale toisensa perään. Se oli aiemmin selittänyt minulle pienentävänsä tekstin välittömästi kun oli saanut kirjoitettua, että voisi paremmin katsella kokonaisuutta. Travis pudisti päätään jotenkin luovutusfiiliksissä. I've worked nonstop tonight for 7 hours and I feel like I'm not even close. Tuijotin sitä sanattomana, kun se venytteli kipeänoloisesti. I'm so stiff, I'd really need a massage. Naurahdin, I'm not good at giving massages. Yeah I don't want one from you, you'd just end up making it worse, se totesi hajamielisesti samalla kun tutkiskeli aikaansaannostaan. Pyöräytin silmiäni, ainakin se oli rehellinen.
Lähdin ulos koirien kanssa tarjoamatta sille edes kahvia, ei ollut moiseen aikaa. Tullessani takaisin se oli jo pakannut ja minunkin täytyi kasailla kamojani kun jäisin loppuviikonlopuksi vanhemmille. Se tyhjensi myös kahvinkeittimen ja laittoi likaisia astioita koneeseen. Arvostin tätä suuresti, mutta minua vähän jotenkin huvittikin, kun eihän sen olisi tarvinnut. Kaipasikohan se kaikkea sellaista kun oli asunut hotelleissa niin kauan? We'll need to take the garbage out when we leave, se ohjeisti minua, joka pakkasin makuuhuoneessa kassiani päätäni puistellen. Alright, honey, we'll be sure to do that.
Ulos päästessämme kävin heittämässä ne roskat katokseen, ja annoin koirat siksi aikaa Travikselle. Kun palasin en voinut kuin hymyillä miehelle, joka odotti autolla koirieni kanssa. Ne kolme eivät jotenkin sopineet yhteen, tai koirat toki, mutta Travis teki niistä häiritsevän pienen näköisiä. Sille olisi sopinut joku iso musta koira, paljon paremmin kuin kaksi vaaleaa pehmocollieta.
Autoon ja vanhemmille. Yritin koko matkan suostutella Travista ajamaan sieltä Helsinkiin, minua kun keskustassa ajaminen perjantai-iltapäivällä ruuhka-aikaan ei houkutellut yhtään. Vuosi sitten se oli kysynyt että saisiko ajaa, mutta en ollut suostunut. Tuolloin jätimme auton laitakaupungille ja menimme junalla keskustaan, mutta nyt T ei vaikuttanut ollenkaan kiinnostuneelta moiseen. You'll do fine, se vakuutteli, I'll help you.
Emme kauaa olleet porukoillani, sanoimme äidilleni hei ja jätimme koirat sinne kiirehtiäksemme Helsinkiin. Yritin koko matkan puhua Travista ympäri, siinä tietenkään onnistumatta. Radiossa soi YleX ja T kysyi jossain välissä mistä siellä puhuttiin. Church, sanoin ja tiesin ettei se haluaisi tietää enempää. Sehän oli ollut radiojuontaja Las Vegasissa joskus vuonna keppi ja kivi, joten kai sillä oli jotain ammattikiinnostusta myös Suomen radioon. Musiikkina tuli Happoradion Pelastaja ja Pariisin Kevään Matkalla etelään suhteellisen peräjälkeen ja minua hymyilytti, varsinkin se viimeinen. We kind of are, totesin Travikselle kun käänsin sille kappaleen nimen. Se hymähti, it isn't getting any warmer though.
Se oli aivan taivaallinen kartturi. Rauhallisesti ja selkeästi se katseli navigaattorista mitä oli tulossa ja mihin minun pitäisi mennä ja miten minun tulisi ryhmittyä. Paljon paremmin kuin navigaattorin oma naisääni! Minua ei jännittänyt ensimmäisten minuuttien jälkeen ollenkaan, vaikka ajattelin etten osaisi mitään. En tosin saanut mitään selvää sen teidennimistä, se lausui niitä omituisilla painotuksilla, vaikka pyrki toki monotoniseen ensimmäisen tavun painottamiseen. There's a roundabout coming, se sanoi, ja hetken päästä molemmat ihmettelimme, oliko se muka todella ollut liikenneympyrä. This city is weird, T totesi ja minä en voinut kuin olla samaa mieltä.
Viimein hotellilla, jätin auton itseeni valtavan tyytyväisenä kaunvarteen ja pääsimme marssimaan sisään. Valtavasti porukkaa, lähinnä saksalaisia ja hollantilaisia. Menimme jonottamaan lyhyimpään jonoon ja katselin mielenkiinnolla ympärilleni. Radisson Blu oli ollut Traviksen valinta, minulle oli ollut täysin se ja sama.
T heitti tiskiin luottokorttinsa ja jonkun kullanvärisen pistekortin. Sille annettiin joku kaavake täytettäväksi, put her names there, too, sanoi respan nainen ja Travis alkoi kirjoittaa omia tietojaan vaadittuihin sarakkeisiin. Sitten se ojensi kynää minuun päin, ja katsoin sitä kysyvästi. Surely you know my name? Oh, right, se vastasi kun tajusi, että ehkä tosiaan olisi iisimpää jos se vetäisi ne siihen paperiin siinä samalla. When's your birthday, se kuiskasi hetken päästä ja tarkistin samalla että se oli kirjoittanut nimeni oikein. Annoin sille päivämäärän, ja se raapusti sen sarakkeeseen. Yhtäkkiä sen käsi pysähtyi. Nyt minulla oli jo ehkä syytäkin kohottaa sille kulmakarvojani, seriously? Nineteen...autoin sitä, mutta sen kirjoitus loppui taas. Eighty...sanoin nyt jo epäuskoisena...five. En minäkään ollut sen syntymäpäivää muistanut, mutta herraisä, kai se nyt sentään tiesi millä vuosikymmenellä olin syntynyt! 1975 ja 1985, ne näyttivät jotenkin hämmentäviltä siinä alekkain. 10 vuotta, miten se nyt tuntuikin yhtäkkiä niin ikuisuudelta.
Hissiin ja vitoskerrokseen. Meillä oli ehkä hieman kilpailua siitä kumpi löytäisi tiensä huoneen ovelle ensin. Tasapeliksi se meni, olin aika hyvä yliopistoilun takia löytämään oikeita huoneita sokkeloisissa rakennuksissa. Business class, luki ovessa. You got upgraded, totesin, ja se vain kohautti olkiaan. No joo, enää en ihmetellyt miksi se oli halunnut juuri sen hotellin.
Huone oli ihan jees. Ei nyt mitenkään supererikoinen, kylppärissä oli tosin amme. Fakta joka sai minut iloiseksi, en ollut ollut kylvyssä muistaakseni sitten vuoden 2008. Travis alkoi esitellä minulle rutiineitaan, jotka olivat moninaisia. Hey, is our bed messed up, se kysyi kesken jonkun selityksen kylppärikamoista. Katsahdin siististi laitettua sänkyä hämilläni. No... Oh, T sanoi, ok, sometimes they just don't change the sheets when they're supposed to. Istahdin sängylle ja kaaduin selälleni teatraalisen liioitellun turhautuneena sen snobiuteen. Se katsoi minua jonkun aikaa, kunnes alkoi purkaa kannettavaansa läheiselle pöydälle.
Makoilin siinä sängyllä kattoon tuijottaen kunnes T oli valmis lähtöön. Kävimme ensin siirtämässä autoni hotellin parkkihalliin. Tarina, jota en mielelläni muistele, sillä onnistuin parkkeeraamaan kaarani aivan päin helvettiä Traviksen puistellessa päätään vieressäni. En edes tajunnut kuinka typerästi olinkaan saanut autoni peruutettua "ruutuun", ennen kuin astuin siitä ulos. I can't leave it like this, totesin lähinnä itselleni, it's embarrassing. Yeah, it is, T sanoi ja asteli jonkun matkan päähän. Itse istahdin takaisin autoon ja se näytti minulle käsillään apuja. Suhteellisen noloa. En tajua miksi en osaa ikinä laittaa autoani parkkiin kun Travis on mukana, sama ilmiö tapahtui vuosi sitten. Se itse oli parkkeerauksen maailmanmestaritasoa. Mini + Manhattan, need I say more.
No, lähdimme sitten tämän tuskallisuuden jälkeen kävelemään pitkin Helsingin katuja. Se tahtoi Etelärantaan, puhui jostain ravintolasta ja lounaasta. Katsahdin kelloa ja mietiskelin, että noikohan kerkeisimme. Ehkä jos pitäisimme kiirettä.
Kiirettä tuli pidettyä, mutta ongelmaksi tuli se, että eksyimme. Minulla oli koko ajan sellainen olo että menimme väärään suuntaan, mutta en luottanut itseeni suunnistajana ollenkaan, joten oletin että T tietäisi paremmin. Mutta nyt jälkeenpäin ei voi kun pudistaa päätä itselleen, mistä SE olisi voinut tietää? Meillä oli mukana hotellista nappaamani kartta, jota T yritti lukea samalla kun minä jäädyin. Sillä vaatteiden alla kerrasto, minulla ei mitään.
Joskus tunnin päästä saavuimme haluttuun paikkaan, mutta lounasaika oli auttamatta ohi. Jäimme kuitenkin katsomaan meressä kelluvia risteilijöitä. Katselimme niitä hiljaa vähän aikaa, kunnes avasin suuni. I wish we could just hop on one and go somewhere. Couldn't we do that? T hymähti. Let's find some glög, se vastasi haikailuihini ja lähdimme tarpomaan eteenpäin. Minulla oli niin valtavan kylmä, ja se tuntui tajuavan, koska lauleskeli korvaani hiljaa jotain kesästä kertovaa laulua, jota en tunnistanut. Aina kun tuli joku vastaantulija, se lopetti kunnes ohitus oli tapahtunut ja aloitti sitten siitä mihin oli jäänyt. Juuri silloin ei ollut vaikeaa tajuta miksi Travikseen olin koskaan rakastunut.
Harhailimme jonkun aikaa ympäriinsä, kunnes löysimme sopivan paikan. Tilasin välittömästi kaksi glögiä, mutta en meinanut millään saada kirjoitettua nimeäni kuittiin. Sormeni vaan eivät toimineet ollenkaan, joten lopputuloksena nimmarin kohdalla oli vain, no, viiva. T tuijotti sitä hetken, nappasi glöginsä ja seurasin sitä pöytäämme, jossa se antoi minun istua täydessä hiljaisuudessa kuuman lasini kanssa tovin.
You know, se aloitti jonkun ajan päästä, kun aloin taas uskoa että käteni ehkä vielä joskus alkaisivat toimia. You will get married in ten years. Katsoin sitä ehkä turhankin vihaisesti ja puristin lasiani kovempaa. Sitä nauratti. You always get so defensive. But you just are the type that should, and that wants to, get married. En jaksanut edes kommentoida, elävästi tuli mieleen viimeinen iltamme Nykissä kun se yritti saada minua myöntymään humanistipoikaystävän hankkimiseen. Huokasin kyllästyneesti. Ok, mr. Fortune-teller, am I going to have kids too? Hmm, se sanoi ja maistoi omaa glögiään. Women tend to go nuts at around 30, so I expect this will be the case with you as well. But who knows. All I'm saying is that you deserve to be with someone.
Are you saying this, aloitin mietteliäästi, because in 10 years you'll be horribly old? Se tiesi että pilailin, ja tarttui käteeni, että sai minut katsomaan itseensä. It goes both ways, honey. Hymyilin sille, harhautukseni oli onnistunut. Loppuajan puhuimme sen unelmista rakentaa talo johonkin erämaahan, joka tuntui minusta hassulta, en pystynyt ylipäänsä kuvittelemaan sitä mihinkään muuhun kaupunkiin kuin New Yorkiin, vaikka se olikin siellä asunut niin pienen osan elämästään, ja nyt se pakotti päähäni ajatuksia siitä jossain Alaskan villissä luonnossa yksinään asustelemassa.
Let's go get something to eat, se sanoi joskus kuuden maissa. Minulla oli oikeastaan jo nälkä, tajusin yhtäkkiä. Siihen asti se vallitseva olotila oli ollut se jäätyminen, eikä minua rehellisesti sanottuna ihan kauheasti kiinnostanut ulosmeno. Mutta emme me siellä voineet koko iltaa istua, joten lähdimme takaisin hyytävään ilmastoon.
Suuntasimme takaisin hotellille. T oli päättänyt, että oli suhteellisen sama mitä söisimme, mutta jotain oli saatava. Matkallamme sinne tosin kävelimme sushipaikan ohi, ja se teki stopin. I'm taking you in there, se sanoi päättäväisesti. Olin muutamaa päivää aiemmin puhunut, etten ollut syönyt sushia sitten amerikanreissuni, ja T oli tätä kovasti ihmetellyt. No no no, protestoin kun ajattelinkin että minun pitäisi syödä puikoilla Traviksen läsnäollessa. Se autojuttu oli ollut tarpeeksi noloa, minä en ollut syönyt niillä saamarin tikuilla melkein kolmeen vuoteen, enkä silloinkaan ollut miksikään proksi tullut. Travis ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan avasi minulle oven ja niinpä menimme sisään.
Sushibar + Wine taisi olla sen nimi. Menimme nurkkapöytään ja saimme listat eteemme. T tarkasti ensimmäiseksi viinilistan. It's actually kind of weird, se aloitti äänensävyllä, jonka tiesin enteilevän luentoa. Sushi and wine aren't really supposed to go together, se jatkoi ja sain kuin sainkin sen luennon aiheesta japanin historia vs. viinin historia. Siltikin se päätyi kahteen valkoviiniin, ja yhdessä päätimme ottaa kahdenkymmen palan sushilajitelman.
Viinit tulivat ensin. Travis pyöritteli ja haisteli niitä hetken, ja sysäsi toisen minun eteeni. Try it. Se tuijotti minua suhteellisen intensiivisesti kun kohotin lasin huulilleni. Laskin lasin pöydälle ja yritin keskittyä. T siirsi toisenkin lasin eteeni. Now the other one. Maistoin sitäkin, ja asetin lasin sen toisen viereen. I like this one better, sanoin ja osoitin sitä viimeisintä. T hymyili hyväksyvästi. So do I, se sanoi ja otti toisen lasin itselleen. Interesting.
En kerennyt tiedustella mikä siinä nyt oli niin kiintoisaa, kun pöytäämme tuotiin puikot ja lautaset, ja kuppeihin kaadettiin soijaa. I have a confession to make, sanoin hieman anteeksipyytävään sävyyn kun T otti puikkonsa käsiinsä, I don't remember how to eat with those. Se irroitti ne toisistaan ja hieroi niitä toisiaan vasten, there is no shame in not knowing how to eat with inferior utensils, se sanoi ja asetteli tikut käteensä. You can ask for a fork if you want to. Otin minäkin puikot käteeni, mutta en edes yrittänyt esittää tietäväni mitä niille piti tehdä.
En minä sitten niin luokaton ollutkaan, huomasin kun kokeilin napata ensimmäistä palaa. Travis intoili wasabista, joka oli sen mielestä suhteellisen täydellistä. Se käski minun ottaa siitä vähän ihan pelkiltään, ja tein työtä käskettyä. 5 sekuntia ja ihmettelin ääneen miksi suostuin moiseen. Travista nauratti. Just give it a couple of seconds. Ja todella, hetken päästä minua ei itkettänyt/aivastuttanut/suututtanut enää ollenkaan.
I'm going to fight you for these two, T ilmoitti ja osoitti yellowtailia ja tonnikalaa. Kohautin olkiani, you can have them. Se vilkaisi minua harmistuneena. But you should try them. Naurahdin ja pudistin päätäni huokaisten. Aika mahdoton yhtälö, tuumin, kunnes sillä selkeästi syttyi lamppu päässä. Se nappasi tonnikalan, kastoi sen toisen pään soijaan, haukkasi ja laittoi jäljelle jääneen osan lautaselleni. Ongelma tässä oli tosin se, ettei sushia oltu tarkoitettu sellaiseen, ja kun yritin ottaa lahoavaa palaa puikkoihini, se alkoi hajota ilmassa. Puolet riisistä tippui soijaan, ja puolet syliini, sain lopulta suuhuni vain sen kalan. It's the thought that counts, totesin lopulta.
Meillä oli hauskaa. Tilasimme vielä neljä palaa lisää koska Traviksella oli nälkä. Se valitsi myös kaksi uutta viiniä, itselleen se otti toki punaisen, minä sain rosen, ja se oli aivan varma että pitäisin siitä. Se oli oikeassa, tietenkin.
Ah shit, se yhtäkkiä tajusi. I wonder if they take American Express, I've run out of cash. Kaivoin vastaukseksi laukustani lompakkoni ja asetin sen hymyillen eteeni pöydälle. I'll pay for this. Nyt oli Traviksen vuoro olla häkeltynyt. It's my turn, totesin hymyillen, edelleen huomasin että minun oli hyvin vaikea jäädä sille mitään velkaa, tämä oli minulle suunnaton helpotus vaikka lasku nyt olikin luultavasti neljäsosa siitä edellisestä. But that was my idea, T sanoi viitaten edelliseen iltaan. And this was mine, vastasin. Yllätyksekseni se tyytyi kohtaloonsa, ja huikkasin tarjoilijalta laskun.
Hyvissa tunnelmissa suuntasimme hotellille, jonne oli vain parin minuutin kävely. Travis oli hyvin väsynyt, olin huomannut sen jo aiemmin. Huoneeseen päästyämme se hoiperteli sängylle, otti vaatteensa pois ja meni peiton alle. Wake me up at ten thirty, se vaati ja nukahti suunnilleen välittömästi. Minä jäin katsomaan Diiliä telkkarista ja lopulta kävin siinä ihanassa kylvyssä, josta olin haaveillut koko päivän.
Makoilin sängyssä sen vieressä valtavassa kylpytakissani. Katselin kolmosen elokuvaa Kuolema pukee häntä ja havahduin jossain vaiheessa katsomaan kelloa. 22:37 sanoi kännykkä, joten tönin Travista hereille. Se avasi silmänsä ja hymyili väsyneesti. Puhuimme hetken taitoluistelusta ja elokuvista, mutta se oli todella erikoinen jotenkin. Do you want to sleep for a bit more, kysyin lopulta. I don't know, T vastasi ja sammui sekunnissa. Laitoin peittoa paremmin sen päälle ja jatkoin television katselua, mutta aloin ymmärtää, että oli kovin mahdollista etten saisi Travista enää hereille.
Yhdeltätoista yritin uudestaan. Puhuimme taas hetken, se jopa nauroi jollekin jutulleni. Mutta sitten se taas vaipui uneen, eikä minulla vaan ollut sydäntä sitä herättää. Olihan se ollut hereillä monta, monta tuntia. Vilkaisin sen konetta ja mietin suuttuisiko se jos käyttäisin sitä. Tulin lopputulokseen, että mahdollisesti, joten en kajonnut läppäriin.
Viimeinen yritys puoli kaksitoista. Ei mitään tulosta. Do you just want to sleep, kysyin turhautuneena. I guess so, se vastasi ja käänsi kylkeään. Menin pesemään hampaani ja tuijottelin itseäni kylppärin monista peileistä. Näin se siis tulisi menemään, mahdollisesti viimeinen yömme yhdessä koskaan. Se tuntui yllättävän masentavalta, ja laahauduin lopulta sänkyyn sammutettuani valot. Menin omalle puolelleni, visusti päättäen pysyväni siellä koko yön. Kuitenkin muutaman minuutin jälkeen painauduin Travikseen kiinni ja menin sen peiton alle. Se kääntyi automaattisesti ja otti minut syliinsä, mutta hereillä se ei ollut. Huokasin ja suljin silmäni, ajatellen kaiholla sitä viimeistä yötä vuoden takaa, kun emme malttaneet oikein nukkua millään. Tämä loppuisi nyt näin. Tällä kertaa. Mutta kuka ties, ehkä kerta oli viimeinen.
keskiviikko, 1. joulukuuta 2010
Swing Me These Sorrows and Try Delusion for a While
It's such a beautiful lie
You've got to lose inhibition -
Romance your ego for a while
Come on, give it a try
(Hurts - Illumination)
Heräilin taas pitkin yötä. Näin jotain levottomia unia ja viimein havahduin kunnolla hereille kun kelloni pärähti soimaan. Traviskin virkosi ainakin osaksi, ja kysyin siltä pitäisikö sen nousta. Se vastasi vain käärimällä minut syliinsä ja siihen nukahdimme sitten molemmat. Se oli varsin mukavaa.
Minä nousin puoli yksitoista. Yritin saada sitä tajuihinsa, mutta se ei halunnut nousta. Eikä kyllä ihmekään, uni teki sille hyvää. Kuitenkin yhdentoista jälkeen minun piti lähteä lenkille, ja se viimein nousi kun olin laittamassa kenkiä jalkaan. Se meni suoraan koneelle istumaan ja katsoin sitä säälivästi. Rassukka.
Palasimme tunnin päästä koirien kanssa. Ne juoksivat innoissaan tsekkaamaan ensin sohvan, sitten sängyn, ja löysivät Traviksen lopulta sieltä mihin olimme sen jättäneet. Your dogs are all sweaty, se sanoi. Katsoin sitä ihmeissäni. What do you mean? They smell of dog sweat. Katsoin sitä aivan hämmennyksissä. Dogs don't sweat like that. And certainly not now! Se jaksoi vain selittää jostain koirahiestä ja sen ominaishajusta. En ollut IKINÄ kuullut moisesta. Myöhemmin keskustellessani kaverini kanssa asiasta ilmeni, että koirat voivat haista "ulolta" tullessaan ulkoa, ja että tämä oli varmaan mihin T viittasi. Mutta mene ja tiedä, minulle on vieläkin ihan mysteeri mitä se tarkoitti.
Valmistauduin pitkän kaavan mukaan yliopistoiluun. Se näytti minulle YouTubesta Drunk American History-videoita, joille naureskelimme yhdessä. Onnistuin sulattamaan suoristusraudallani jäljet pesukoneen kanteen kun epähuomiossa jätin sen siihen kuumenemaan jäädessäni katsomaan videoita Traviksen kanssa. Mutta oh well, mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut.
Vedin takin päälle ja T tuli halailemaan minua vielä hetkeksi olohuoneen puolelle. Good luck, se sanoi ja se tuntui hyvältä. Katsahdin kelloa, tajuten että minulla oli 5 minuuttia aikaa keretä bussipysäkille. Oh shit, I have to go, huudahdin ja juoksin ovelle. I'll close it after you, T sanoi perääni. No, kerkesin bussiin ja onnellisesti yliopistolle.
Kun palasin kotiin T lepäsi sohvalla collieiden kanssa. Minua hymyilytti tämä näky hyvinkin paljon. That was fast, se sanoi. Olin ollut poissa ehkä kaksi ja puoli tuntia. Not really, hymähdin, at least to me it felt like forever.
Se oli kasannut postin pöydälle. Kiva ele, tuumin ja istahdin käymään niitä läpi. No bills, se sanoi iloisesti. Katsoin siihen mietteissäni, kylläpäs se nyt käyttäytyi ihan kuin asuisumme oikeasti yhdessä. Mietin hetken miten se olisi oikeastaan niitä välttämättä edes erottanut, mutta eipä minulle sinä päivänä muutenkaan ollut kirjeitä tullut. Selasin lehdet läpi ja se palasi koneelleen. Katsahdin sen näyttöä. Are you done yet? Oletin, että se olisi jo aika lähellä loppua. Ensin se ei vastannut mitään, tuijotti vain muistiinpanojaan. You don't want to know, se lopulta sanoi. You're not even close, lausahdin järkyttyneenä. No, I can't say I am. I'll have to stay up tonight. I will simply have to.
En minä voinut sille olla vihainen tai siihen pettynyt. Kyllähän minä Traviksen tiesin, se ei tehnyt mitään huolimattomasti. Ainakaan opiskelu- tai työjuttuja. Mutta tuntui jotenkin liioittelulta, laskin nopeasti että se oli Suomessa ollessaan työskennellyt projektin parissa jonkun 20 tuntia. No sauna today then, sanoin vähän surullisena. Se käännähti tuolissaan. What do you mean? Of course we will have a sauna. I can't leave Finland before I have a sauna!
Kävin taas lenkillä kaverin kanssa, ja kun tulin kotiin Travis ryntäsi taas suihkuun. Meillä oli pöytävaraus jonkun luokituksen mukaan Tampereen parhaassa ravintolassa, johon se oli päätynyt kun emme Helsingistä saaneet mitään järkevää varattua. Se ei ollut tästä asiasta muuten ollenkaan kiukkuinen enää, sitä lähinnä huvitti miten vaikeaa se voikaan joskus olla päästä syömään haluamaansa paikkaan.
Minä puin päälleni hameen pitkästä aikaa. Korkkaritkin laitoin jalkoihin, vaikka minua ihmetytti miten ikipäivänä voisin niissä ajaa. Ulkona oli aivan järkyttävän kylmä edelleen, mutta päätin vain yrittää elää sen asian kanssa sukkahousuineni.
Auton jätimme yliopistolle ja hymyilin salaa varjoillemme lumessa. Tuntui jotenkin kivalta kävellä kampuksen läpi sen kanssa. Ravitolaa jouduimme tosin hieman etsimään kun se oli niin pienoinen, mutta olipahan ihanaa päästä sisälle siitä kaameudesta. Viihtyisä ja kodikas paikka, nimensä veroisesti todellakin vain sellainen huone. Kaikista pöydistä kuului englantia, huomasin ja se jotenkin huvitti. Eivätkö suomalaiset käyneet itsekseen ikinä tällaisissa paikoissa? Tai sitten se oli juurikin se myöhäinen kellonaika arki-iltana.
Istahdin pöytäämme ja Travis minua vastapäätä. Tarjoilija toi listat ja sytytti meille kynttilän. Yllättävä falshback Helsinkiin vuosien 2007 ja 2008 taitteessa kun istuin Sassossa sen toisen Traviksen kanssa. Valaistus oli juuri sama. En tiedä mitä kasvoni kommunikoivat yhtäkkisestä muistosta, koska kun keskitin katseeni Travikseen, sen ilme oli tutkiva. Hymyilin ja silitin sen kättä päättäen keskittyä nyt ihan muihin juttuihin.
Meillä oli hauskaa. Otimme kahdeksasta mahdollisuudesta kuusi, jätimme makeat jälkiruuat pois koska T ei moisista pitänyt. Se otti myös kaikkiin ruokalajeihin kuuluvat viinit. Minä ajoin, joten olin vesilinjalla. Oli mielenkiintoista seurata sitä kun se maisteli viinejä, jotka olivat kaikki sen mukaan todella outoja. It's like, se selitti kun katsoin sitä tiedustelevasti, se tiesi etten minä tiennyt viineistä paljoakaan, they aren't at all typical. Very bizarre, usually there are maybe a couple of wines like these per menu, but these are all odd. Myös jälkkärijuustoista yksi oli mielenkiintoinen. Sillä kaamealla tavalla, se jäi meiltä molemmilta kesken, oli aika, noh, voimakas.
Ehkä yllättävintä oli, että se maksoi koko laskun. Minä en todellakaan odottanut moista, en ikinä tule unohtamaan sen räjähdystä kyseisestä asiasta New Yorkissa silloin joskus kauan sitten. You didn't have to, aloitin, mutta se vain ohjasi minut ovea päin hyssytellen. No really, yritin jatkaa, mutta se pudisti päätään ja tarttui kädestäni kiinni kun astuimme takaisin kylmään yöhön.
Jäistä autoilua kotiin. Laitoin saunan päälle ja lähdin suorilta koirien kanssa käppäilemään. Se meni koneelleen vaikeroimaan, toki. I'll be an hour, huikkasin ovelta iloisesti. You're crazy, se huikkasi samalla äänenpainolla perääni. See you, naurahdin ja lähdin. Bye, kuului vielä ennen kuin sain oven kiinni perässäni. Tiesin että kaipaisin juuri tällaisia pieniä juttuja kun se lähtisi. Aika meni pelottavan nopeasti.
Palatessani sytytin kynttilät saunaan ja täytin saavin vedellä. Totesin, että löylynheittokauhassa oli rako keskellä, oli muuten viimeinen puukauha minkä saunaan ostaisin ikinä. Ne missä se kauhaosa on metallia ovat niin paljon parempia, plus se että ne eivät kellu siellä saavissa. Fakta joka oli ärsyttänyt minua siitä hetkestä lähtien kun olin sen kauhan ostanut.
Alright, totesin kun kävelin sen luo. It's ready. Ok, se sanoi ja venytteli. How's it coming along, kysyin jälleen kerran. Travis vain pudisti päätään. But do you HAVE to get it done now? Like, all of it, kyselin lisää. You think I'd stay up all night while you sleep in your bed alone if I didn't have to get it done? I have to get it done. All of it. And I will tonight, I'm staying up all night doing this thing, and I'll close my computer in the morning, after which we will go to Helsinki and I won't even look at the damn thing while we are there. Tuntui siltikin jotenkin lohduttomalta, että se olisi taas yön hereillä.
Do you want a towel again, kysyin vitsillä, en oikeasti ajatellut että se sellaisen haluaisi. Of course, se sanoikin yllättäen. Vitsin amerikkalaiset, tuumin ja hain sille uuden pyyhkeen. Itsekin kääriydyin sitten omaani, kun olisi tuntunut tyhmältä istua siellä alasti. Tai en tiedä olisiko, ehkä olisi pitänyt kokeilla.
Se otti saunomisen nyt paljon paremmalla otteella kuin viimeksi, ja uskon että se nautti siitä. Keskustelimme Sarah Palinista, jota sen äiti haluaisi äänestää Traviksen estelyistä huolimatta. Äitiparka, ajattelin, T oli varmaan aika rajuin sanakääntein vastustanut äitinsä mielipidettä. Tosin minusta tuntui pelottavalta että yhtään kukaan oikeasti tahtoisi äänestää sitä naista. Ja että sellainen ihminen oli sukua Travisille tuntui suhteellisen utopistiselta.
Kävimme suihkussa ja menin taas seisoskelemaan peilin eteen. Ihan kuin viimeksikin. Travis saapui taakseni hetkessä ja minua nauratti. It's just like last year, sanoin onnellisena. Only, I'm wearing stuff, totesin ja välittömästi Travis tarrasi kiinni pyyhkeeseeni ja veti sen pois. Sen kädet ympärilläni taas nojasin siihen samalla kun katsoimme itseämme peilistä. Older than we were before, huokasin, mutta totuus oli, että jotenkin se hetki onnistui olemaan täydellisempi ja kauniimpi kuin viimeksi. Meitä molempia hymyilytti.
Makoilimme sohvalla pyyhkeissämme tuijottaen kattoa. Vanhempi koira oli umpiunessa korissaan ja oli ihanan seesteistä ja hiljaista muutenkin. So, what's happening next, kysyin tarkoittaen että aikoiko se ihan oikeasti olla koneella koko yön. We'll go back one more time, se ilmoitti tarkoittaen saunaa, and then we will have sex. Jatkoimme katon tuijotusta. Ok, totesin. Hetken päästä repesimme molemmat nauramaan. Wow, we really are like an old married couple, sanoin kuivasti ja sitä nauratti vielä enemmän. Romance is dead, se vahvisti.
You've got to lose inhibition -
Romance your ego for a while
Come on, give it a try
(Hurts - Illumination)
Heräilin taas pitkin yötä. Näin jotain levottomia unia ja viimein havahduin kunnolla hereille kun kelloni pärähti soimaan. Traviskin virkosi ainakin osaksi, ja kysyin siltä pitäisikö sen nousta. Se vastasi vain käärimällä minut syliinsä ja siihen nukahdimme sitten molemmat. Se oli varsin mukavaa.
Minä nousin puoli yksitoista. Yritin saada sitä tajuihinsa, mutta se ei halunnut nousta. Eikä kyllä ihmekään, uni teki sille hyvää. Kuitenkin yhdentoista jälkeen minun piti lähteä lenkille, ja se viimein nousi kun olin laittamassa kenkiä jalkaan. Se meni suoraan koneelle istumaan ja katsoin sitä säälivästi. Rassukka.
Palasimme tunnin päästä koirien kanssa. Ne juoksivat innoissaan tsekkaamaan ensin sohvan, sitten sängyn, ja löysivät Traviksen lopulta sieltä mihin olimme sen jättäneet. Your dogs are all sweaty, se sanoi. Katsoin sitä ihmeissäni. What do you mean? They smell of dog sweat. Katsoin sitä aivan hämmennyksissä. Dogs don't sweat like that. And certainly not now! Se jaksoi vain selittää jostain koirahiestä ja sen ominaishajusta. En ollut IKINÄ kuullut moisesta. Myöhemmin keskustellessani kaverini kanssa asiasta ilmeni, että koirat voivat haista "ulolta" tullessaan ulkoa, ja että tämä oli varmaan mihin T viittasi. Mutta mene ja tiedä, minulle on vieläkin ihan mysteeri mitä se tarkoitti.
Valmistauduin pitkän kaavan mukaan yliopistoiluun. Se näytti minulle YouTubesta Drunk American History-videoita, joille naureskelimme yhdessä. Onnistuin sulattamaan suoristusraudallani jäljet pesukoneen kanteen kun epähuomiossa jätin sen siihen kuumenemaan jäädessäni katsomaan videoita Traviksen kanssa. Mutta oh well, mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut.
Vedin takin päälle ja T tuli halailemaan minua vielä hetkeksi olohuoneen puolelle. Good luck, se sanoi ja se tuntui hyvältä. Katsahdin kelloa, tajuten että minulla oli 5 minuuttia aikaa keretä bussipysäkille. Oh shit, I have to go, huudahdin ja juoksin ovelle. I'll close it after you, T sanoi perääni. No, kerkesin bussiin ja onnellisesti yliopistolle.
Kun palasin kotiin T lepäsi sohvalla collieiden kanssa. Minua hymyilytti tämä näky hyvinkin paljon. That was fast, se sanoi. Olin ollut poissa ehkä kaksi ja puoli tuntia. Not really, hymähdin, at least to me it felt like forever.
Se oli kasannut postin pöydälle. Kiva ele, tuumin ja istahdin käymään niitä läpi. No bills, se sanoi iloisesti. Katsoin siihen mietteissäni, kylläpäs se nyt käyttäytyi ihan kuin asuisumme oikeasti yhdessä. Mietin hetken miten se olisi oikeastaan niitä välttämättä edes erottanut, mutta eipä minulle sinä päivänä muutenkaan ollut kirjeitä tullut. Selasin lehdet läpi ja se palasi koneelleen. Katsahdin sen näyttöä. Are you done yet? Oletin, että se olisi jo aika lähellä loppua. Ensin se ei vastannut mitään, tuijotti vain muistiinpanojaan. You don't want to know, se lopulta sanoi. You're not even close, lausahdin järkyttyneenä. No, I can't say I am. I'll have to stay up tonight. I will simply have to.
En minä voinut sille olla vihainen tai siihen pettynyt. Kyllähän minä Traviksen tiesin, se ei tehnyt mitään huolimattomasti. Ainakaan opiskelu- tai työjuttuja. Mutta tuntui jotenkin liioittelulta, laskin nopeasti että se oli Suomessa ollessaan työskennellyt projektin parissa jonkun 20 tuntia. No sauna today then, sanoin vähän surullisena. Se käännähti tuolissaan. What do you mean? Of course we will have a sauna. I can't leave Finland before I have a sauna!
Kävin taas lenkillä kaverin kanssa, ja kun tulin kotiin Travis ryntäsi taas suihkuun. Meillä oli pöytävaraus jonkun luokituksen mukaan Tampereen parhaassa ravintolassa, johon se oli päätynyt kun emme Helsingistä saaneet mitään järkevää varattua. Se ei ollut tästä asiasta muuten ollenkaan kiukkuinen enää, sitä lähinnä huvitti miten vaikeaa se voikaan joskus olla päästä syömään haluamaansa paikkaan.
Minä puin päälleni hameen pitkästä aikaa. Korkkaritkin laitoin jalkoihin, vaikka minua ihmetytti miten ikipäivänä voisin niissä ajaa. Ulkona oli aivan järkyttävän kylmä edelleen, mutta päätin vain yrittää elää sen asian kanssa sukkahousuineni.
Auton jätimme yliopistolle ja hymyilin salaa varjoillemme lumessa. Tuntui jotenkin kivalta kävellä kampuksen läpi sen kanssa. Ravitolaa jouduimme tosin hieman etsimään kun se oli niin pienoinen, mutta olipahan ihanaa päästä sisälle siitä kaameudesta. Viihtyisä ja kodikas paikka, nimensä veroisesti todellakin vain sellainen huone. Kaikista pöydistä kuului englantia, huomasin ja se jotenkin huvitti. Eivätkö suomalaiset käyneet itsekseen ikinä tällaisissa paikoissa? Tai sitten se oli juurikin se myöhäinen kellonaika arki-iltana.
Istahdin pöytäämme ja Travis minua vastapäätä. Tarjoilija toi listat ja sytytti meille kynttilän. Yllättävä falshback Helsinkiin vuosien 2007 ja 2008 taitteessa kun istuin Sassossa sen toisen Traviksen kanssa. Valaistus oli juuri sama. En tiedä mitä kasvoni kommunikoivat yhtäkkisestä muistosta, koska kun keskitin katseeni Travikseen, sen ilme oli tutkiva. Hymyilin ja silitin sen kättä päättäen keskittyä nyt ihan muihin juttuihin.
Meillä oli hauskaa. Otimme kahdeksasta mahdollisuudesta kuusi, jätimme makeat jälkiruuat pois koska T ei moisista pitänyt. Se otti myös kaikkiin ruokalajeihin kuuluvat viinit. Minä ajoin, joten olin vesilinjalla. Oli mielenkiintoista seurata sitä kun se maisteli viinejä, jotka olivat kaikki sen mukaan todella outoja. It's like, se selitti kun katsoin sitä tiedustelevasti, se tiesi etten minä tiennyt viineistä paljoakaan, they aren't at all typical. Very bizarre, usually there are maybe a couple of wines like these per menu, but these are all odd. Myös jälkkärijuustoista yksi oli mielenkiintoinen. Sillä kaamealla tavalla, se jäi meiltä molemmilta kesken, oli aika, noh, voimakas.
Ehkä yllättävintä oli, että se maksoi koko laskun. Minä en todellakaan odottanut moista, en ikinä tule unohtamaan sen räjähdystä kyseisestä asiasta New Yorkissa silloin joskus kauan sitten. You didn't have to, aloitin, mutta se vain ohjasi minut ovea päin hyssytellen. No really, yritin jatkaa, mutta se pudisti päätään ja tarttui kädestäni kiinni kun astuimme takaisin kylmään yöhön.
Jäistä autoilua kotiin. Laitoin saunan päälle ja lähdin suorilta koirien kanssa käppäilemään. Se meni koneelleen vaikeroimaan, toki. I'll be an hour, huikkasin ovelta iloisesti. You're crazy, se huikkasi samalla äänenpainolla perääni. See you, naurahdin ja lähdin. Bye, kuului vielä ennen kuin sain oven kiinni perässäni. Tiesin että kaipaisin juuri tällaisia pieniä juttuja kun se lähtisi. Aika meni pelottavan nopeasti.
Palatessani sytytin kynttilät saunaan ja täytin saavin vedellä. Totesin, että löylynheittokauhassa oli rako keskellä, oli muuten viimeinen puukauha minkä saunaan ostaisin ikinä. Ne missä se kauhaosa on metallia ovat niin paljon parempia, plus se että ne eivät kellu siellä saavissa. Fakta joka oli ärsyttänyt minua siitä hetkestä lähtien kun olin sen kauhan ostanut.
Alright, totesin kun kävelin sen luo. It's ready. Ok, se sanoi ja venytteli. How's it coming along, kysyin jälleen kerran. Travis vain pudisti päätään. But do you HAVE to get it done now? Like, all of it, kyselin lisää. You think I'd stay up all night while you sleep in your bed alone if I didn't have to get it done? I have to get it done. All of it. And I will tonight, I'm staying up all night doing this thing, and I'll close my computer in the morning, after which we will go to Helsinki and I won't even look at the damn thing while we are there. Tuntui siltikin jotenkin lohduttomalta, että se olisi taas yön hereillä.
Do you want a towel again, kysyin vitsillä, en oikeasti ajatellut että se sellaisen haluaisi. Of course, se sanoikin yllättäen. Vitsin amerikkalaiset, tuumin ja hain sille uuden pyyhkeen. Itsekin kääriydyin sitten omaani, kun olisi tuntunut tyhmältä istua siellä alasti. Tai en tiedä olisiko, ehkä olisi pitänyt kokeilla.
Se otti saunomisen nyt paljon paremmalla otteella kuin viimeksi, ja uskon että se nautti siitä. Keskustelimme Sarah Palinista, jota sen äiti haluaisi äänestää Traviksen estelyistä huolimatta. Äitiparka, ajattelin, T oli varmaan aika rajuin sanakääntein vastustanut äitinsä mielipidettä. Tosin minusta tuntui pelottavalta että yhtään kukaan oikeasti tahtoisi äänestää sitä naista. Ja että sellainen ihminen oli sukua Travisille tuntui suhteellisen utopistiselta.
Kävimme suihkussa ja menin taas seisoskelemaan peilin eteen. Ihan kuin viimeksikin. Travis saapui taakseni hetkessä ja minua nauratti. It's just like last year, sanoin onnellisena. Only, I'm wearing stuff, totesin ja välittömästi Travis tarrasi kiinni pyyhkeeseeni ja veti sen pois. Sen kädet ympärilläni taas nojasin siihen samalla kun katsoimme itseämme peilistä. Older than we were before, huokasin, mutta totuus oli, että jotenkin se hetki onnistui olemaan täydellisempi ja kauniimpi kuin viimeksi. Meitä molempia hymyilytti.
Makoilimme sohvalla pyyhkeissämme tuijottaen kattoa. Vanhempi koira oli umpiunessa korissaan ja oli ihanan seesteistä ja hiljaista muutenkin. So, what's happening next, kysyin tarkoittaen että aikoiko se ihan oikeasti olla koneella koko yön. We'll go back one more time, se ilmoitti tarkoittaen saunaa, and then we will have sex. Jatkoimme katon tuijotusta. Ok, totesin. Hetken päästä repesimme molemmat nauramaan. Wow, we really are like an old married couple, sanoin kuivasti ja sitä nauratti vielä enemmän. Romance is dead, se vahvisti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)