When the train pulls out at dawn
Will it be something that's gone
In the rubble and the steam
Will you save a line for me
(Mat Kearney - Save A Line)
Heräsin yhtäkkiä keskellä yötä kun Travis sulki makkarin liukuovea. Tai jätti se sen toki raolleen, että nuorempi koirani voisi tulla ja mennä halutessaan, niin kuin se ilmeisesti tiesikin aiempien öitten perusteella. Katsahdin kelloa kun T oli jo poistunut ovenraosta, 3:15.
Loppuyö oli taas levotonta. Heräilin aina välillä ja kuulostelin mitä T puuhaili. Välillä kuului naputusta ja klikkailua, välillä taas ei yhtään mitään. Joskus tuoli narisi kun se venytteli, ja jossain vaiheessa toinen koirani tuli sen luota minua katsomaan. Josko sattuisin olemaan hereillä. Nuku vaan, sanoin sille, ja se heilautti häntäänsä ja lähti taas Traviksen jalkojenjuureen makoilemaan.
Nousin vähemmän levänneenä kuin olisin tahtonut siinä varttia vaille kymmenen. Travis havahtui kuin transsista kun istahdin keittiön baarijakkaralle. Are you done now, kysyin ja katselin sen näyttöä, jossa oli valtavasti aivan pientä tekstiä, kappale toisensa perään. Se oli aiemmin selittänyt minulle pienentävänsä tekstin välittömästi kun oli saanut kirjoitettua, että voisi paremmin katsella kokonaisuutta. Travis pudisti päätään jotenkin luovutusfiiliksissä. I've worked nonstop tonight for 7 hours and I feel like I'm not even close. Tuijotin sitä sanattomana, kun se venytteli kipeänoloisesti. I'm so stiff, I'd really need a massage. Naurahdin, I'm not good at giving massages. Yeah I don't want one from you, you'd just end up making it worse, se totesi hajamielisesti samalla kun tutkiskeli aikaansaannostaan. Pyöräytin silmiäni, ainakin se oli rehellinen.
Lähdin ulos koirien kanssa tarjoamatta sille edes kahvia, ei ollut moiseen aikaa. Tullessani takaisin se oli jo pakannut ja minunkin täytyi kasailla kamojani kun jäisin loppuviikonlopuksi vanhemmille. Se tyhjensi myös kahvinkeittimen ja laittoi likaisia astioita koneeseen. Arvostin tätä suuresti, mutta minua vähän jotenkin huvittikin, kun eihän sen olisi tarvinnut. Kaipasikohan se kaikkea sellaista kun oli asunut hotelleissa niin kauan? We'll need to take the garbage out when we leave, se ohjeisti minua, joka pakkasin makuuhuoneessa kassiani päätäni puistellen. Alright, honey, we'll be sure to do that.
Ulos päästessämme kävin heittämässä ne roskat katokseen, ja annoin koirat siksi aikaa Travikselle. Kun palasin en voinut kuin hymyillä miehelle, joka odotti autolla koirieni kanssa. Ne kolme eivät jotenkin sopineet yhteen, tai koirat toki, mutta Travis teki niistä häiritsevän pienen näköisiä. Sille olisi sopinut joku iso musta koira, paljon paremmin kuin kaksi vaaleaa pehmocollieta.
Autoon ja vanhemmille. Yritin koko matkan suostutella Travista ajamaan sieltä Helsinkiin, minua kun keskustassa ajaminen perjantai-iltapäivällä ruuhka-aikaan ei houkutellut yhtään. Vuosi sitten se oli kysynyt että saisiko ajaa, mutta en ollut suostunut. Tuolloin jätimme auton laitakaupungille ja menimme junalla keskustaan, mutta nyt T ei vaikuttanut ollenkaan kiinnostuneelta moiseen. You'll do fine, se vakuutteli, I'll help you.
Emme kauaa olleet porukoillani, sanoimme äidilleni hei ja jätimme koirat sinne kiirehtiäksemme Helsinkiin. Yritin koko matkan puhua Travista ympäri, siinä tietenkään onnistumatta. Radiossa soi YleX ja T kysyi jossain välissä mistä siellä puhuttiin. Church, sanoin ja tiesin ettei se haluaisi tietää enempää. Sehän oli ollut radiojuontaja Las Vegasissa joskus vuonna keppi ja kivi, joten kai sillä oli jotain ammattikiinnostusta myös Suomen radioon. Musiikkina tuli Happoradion Pelastaja ja Pariisin Kevään Matkalla etelään suhteellisen peräjälkeen ja minua hymyilytti, varsinkin se viimeinen. We kind of are, totesin Travikselle kun käänsin sille kappaleen nimen. Se hymähti, it isn't getting any warmer though.
Se oli aivan taivaallinen kartturi. Rauhallisesti ja selkeästi se katseli navigaattorista mitä oli tulossa ja mihin minun pitäisi mennä ja miten minun tulisi ryhmittyä. Paljon paremmin kuin navigaattorin oma naisääni! Minua ei jännittänyt ensimmäisten minuuttien jälkeen ollenkaan, vaikka ajattelin etten osaisi mitään. En tosin saanut mitään selvää sen teidennimistä, se lausui niitä omituisilla painotuksilla, vaikka pyrki toki monotoniseen ensimmäisen tavun painottamiseen. There's a roundabout coming, se sanoi, ja hetken päästä molemmat ihmettelimme, oliko se muka todella ollut liikenneympyrä. This city is weird, T totesi ja minä en voinut kuin olla samaa mieltä.
Viimein hotellilla, jätin auton itseeni valtavan tyytyväisenä kaunvarteen ja pääsimme marssimaan sisään. Valtavasti porukkaa, lähinnä saksalaisia ja hollantilaisia. Menimme jonottamaan lyhyimpään jonoon ja katselin mielenkiinnolla ympärilleni. Radisson Blu oli ollut Traviksen valinta, minulle oli ollut täysin se ja sama.
T heitti tiskiin luottokorttinsa ja jonkun kullanvärisen pistekortin. Sille annettiin joku kaavake täytettäväksi, put her names there, too, sanoi respan nainen ja Travis alkoi kirjoittaa omia tietojaan vaadittuihin sarakkeisiin. Sitten se ojensi kynää minuun päin, ja katsoin sitä kysyvästi. Surely you know my name? Oh, right, se vastasi kun tajusi, että ehkä tosiaan olisi iisimpää jos se vetäisi ne siihen paperiin siinä samalla. When's your birthday, se kuiskasi hetken päästä ja tarkistin samalla että se oli kirjoittanut nimeni oikein. Annoin sille päivämäärän, ja se raapusti sen sarakkeeseen. Yhtäkkiä sen käsi pysähtyi. Nyt minulla oli jo ehkä syytäkin kohottaa sille kulmakarvojani, seriously? Nineteen...autoin sitä, mutta sen kirjoitus loppui taas. Eighty...sanoin nyt jo epäuskoisena...five. En minäkään ollut sen syntymäpäivää muistanut, mutta herraisä, kai se nyt sentään tiesi millä vuosikymmenellä olin syntynyt! 1975 ja 1985, ne näyttivät jotenkin hämmentäviltä siinä alekkain. 10 vuotta, miten se nyt tuntuikin yhtäkkiä niin ikuisuudelta.
Hissiin ja vitoskerrokseen. Meillä oli ehkä hieman kilpailua siitä kumpi löytäisi tiensä huoneen ovelle ensin. Tasapeliksi se meni, olin aika hyvä yliopistoilun takia löytämään oikeita huoneita sokkeloisissa rakennuksissa. Business class, luki ovessa. You got upgraded, totesin, ja se vain kohautti olkiaan. No joo, enää en ihmetellyt miksi se oli halunnut juuri sen hotellin.
Huone oli ihan jees. Ei nyt mitenkään supererikoinen, kylppärissä oli tosin amme. Fakta joka sai minut iloiseksi, en ollut ollut kylvyssä muistaakseni sitten vuoden 2008. Travis alkoi esitellä minulle rutiineitaan, jotka olivat moninaisia. Hey, is our bed messed up, se kysyi kesken jonkun selityksen kylppärikamoista. Katsahdin siististi laitettua sänkyä hämilläni. No... Oh, T sanoi, ok, sometimes they just don't change the sheets when they're supposed to. Istahdin sängylle ja kaaduin selälleni teatraalisen liioitellun turhautuneena sen snobiuteen. Se katsoi minua jonkun aikaa, kunnes alkoi purkaa kannettavaansa läheiselle pöydälle.
Makoilin siinä sängyllä kattoon tuijottaen kunnes T oli valmis lähtöön. Kävimme ensin siirtämässä autoni hotellin parkkihalliin. Tarina, jota en mielelläni muistele, sillä onnistuin parkkeeraamaan kaarani aivan päin helvettiä Traviksen puistellessa päätään vieressäni. En edes tajunnut kuinka typerästi olinkaan saanut autoni peruutettua "ruutuun", ennen kuin astuin siitä ulos. I can't leave it like this, totesin lähinnä itselleni, it's embarrassing. Yeah, it is, T sanoi ja asteli jonkun matkan päähän. Itse istahdin takaisin autoon ja se näytti minulle käsillään apuja. Suhteellisen noloa. En tajua miksi en osaa ikinä laittaa autoani parkkiin kun Travis on mukana, sama ilmiö tapahtui vuosi sitten. Se itse oli parkkeerauksen maailmanmestaritasoa. Mini + Manhattan, need I say more.
No, lähdimme sitten tämän tuskallisuuden jälkeen kävelemään pitkin Helsingin katuja. Se tahtoi Etelärantaan, puhui jostain ravintolasta ja lounaasta. Katsahdin kelloa ja mietiskelin, että noikohan kerkeisimme. Ehkä jos pitäisimme kiirettä.
Kiirettä tuli pidettyä, mutta ongelmaksi tuli se, että eksyimme. Minulla oli koko ajan sellainen olo että menimme väärään suuntaan, mutta en luottanut itseeni suunnistajana ollenkaan, joten oletin että T tietäisi paremmin. Mutta nyt jälkeenpäin ei voi kun pudistaa päätä itselleen, mistä SE olisi voinut tietää? Meillä oli mukana hotellista nappaamani kartta, jota T yritti lukea samalla kun minä jäädyin. Sillä vaatteiden alla kerrasto, minulla ei mitään.
Joskus tunnin päästä saavuimme haluttuun paikkaan, mutta lounasaika oli auttamatta ohi. Jäimme kuitenkin katsomaan meressä kelluvia risteilijöitä. Katselimme niitä hiljaa vähän aikaa, kunnes avasin suuni. I wish we could just hop on one and go somewhere. Couldn't we do that? T hymähti. Let's find some glög, se vastasi haikailuihini ja lähdimme tarpomaan eteenpäin. Minulla oli niin valtavan kylmä, ja se tuntui tajuavan, koska lauleskeli korvaani hiljaa jotain kesästä kertovaa laulua, jota en tunnistanut. Aina kun tuli joku vastaantulija, se lopetti kunnes ohitus oli tapahtunut ja aloitti sitten siitä mihin oli jäänyt. Juuri silloin ei ollut vaikeaa tajuta miksi Travikseen olin koskaan rakastunut.
Harhailimme jonkun aikaa ympäriinsä, kunnes löysimme sopivan paikan. Tilasin välittömästi kaksi glögiä, mutta en meinanut millään saada kirjoitettua nimeäni kuittiin. Sormeni vaan eivät toimineet ollenkaan, joten lopputuloksena nimmarin kohdalla oli vain, no, viiva. T tuijotti sitä hetken, nappasi glöginsä ja seurasin sitä pöytäämme, jossa se antoi minun istua täydessä hiljaisuudessa kuuman lasini kanssa tovin.
You know, se aloitti jonkun ajan päästä, kun aloin taas uskoa että käteni ehkä vielä joskus alkaisivat toimia. You will get married in ten years. Katsoin sitä ehkä turhankin vihaisesti ja puristin lasiani kovempaa. Sitä nauratti. You always get so defensive. But you just are the type that should, and that wants to, get married. En jaksanut edes kommentoida, elävästi tuli mieleen viimeinen iltamme Nykissä kun se yritti saada minua myöntymään humanistipoikaystävän hankkimiseen. Huokasin kyllästyneesti. Ok, mr. Fortune-teller, am I going to have kids too? Hmm, se sanoi ja maistoi omaa glögiään. Women tend to go nuts at around 30, so I expect this will be the case with you as well. But who knows. All I'm saying is that you deserve to be with someone.
Are you saying this, aloitin mietteliäästi, because in 10 years you'll be horribly old? Se tiesi että pilailin, ja tarttui käteeni, että sai minut katsomaan itseensä. It goes both ways, honey. Hymyilin sille, harhautukseni oli onnistunut. Loppuajan puhuimme sen unelmista rakentaa talo johonkin erämaahan, joka tuntui minusta hassulta, en pystynyt ylipäänsä kuvittelemaan sitä mihinkään muuhun kaupunkiin kuin New Yorkiin, vaikka se olikin siellä asunut niin pienen osan elämästään, ja nyt se pakotti päähäni ajatuksia siitä jossain Alaskan villissä luonnossa yksinään asustelemassa.
Let's go get something to eat, se sanoi joskus kuuden maissa. Minulla oli oikeastaan jo nälkä, tajusin yhtäkkiä. Siihen asti se vallitseva olotila oli ollut se jäätyminen, eikä minua rehellisesti sanottuna ihan kauheasti kiinnostanut ulosmeno. Mutta emme me siellä voineet koko iltaa istua, joten lähdimme takaisin hyytävään ilmastoon.
Suuntasimme takaisin hotellille. T oli päättänyt, että oli suhteellisen sama mitä söisimme, mutta jotain oli saatava. Matkallamme sinne tosin kävelimme sushipaikan ohi, ja se teki stopin. I'm taking you in there, se sanoi päättäväisesti. Olin muutamaa päivää aiemmin puhunut, etten ollut syönyt sushia sitten amerikanreissuni, ja T oli tätä kovasti ihmetellyt. No no no, protestoin kun ajattelinkin että minun pitäisi syödä puikoilla Traviksen läsnäollessa. Se autojuttu oli ollut tarpeeksi noloa, minä en ollut syönyt niillä saamarin tikuilla melkein kolmeen vuoteen, enkä silloinkaan ollut miksikään proksi tullut. Travis ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan avasi minulle oven ja niinpä menimme sisään.
Sushibar + Wine taisi olla sen nimi. Menimme nurkkapöytään ja saimme listat eteemme. T tarkasti ensimmäiseksi viinilistan. It's actually kind of weird, se aloitti äänensävyllä, jonka tiesin enteilevän luentoa. Sushi and wine aren't really supposed to go together, se jatkoi ja sain kuin sainkin sen luennon aiheesta japanin historia vs. viinin historia. Siltikin se päätyi kahteen valkoviiniin, ja yhdessä päätimme ottaa kahdenkymmen palan sushilajitelman.
Viinit tulivat ensin. Travis pyöritteli ja haisteli niitä hetken, ja sysäsi toisen minun eteeni. Try it. Se tuijotti minua suhteellisen intensiivisesti kun kohotin lasin huulilleni. Laskin lasin pöydälle ja yritin keskittyä. T siirsi toisenkin lasin eteeni. Now the other one. Maistoin sitäkin, ja asetin lasin sen toisen viereen. I like this one better, sanoin ja osoitin sitä viimeisintä. T hymyili hyväksyvästi. So do I, se sanoi ja otti toisen lasin itselleen. Interesting.
En kerennyt tiedustella mikä siinä nyt oli niin kiintoisaa, kun pöytäämme tuotiin puikot ja lautaset, ja kuppeihin kaadettiin soijaa. I have a confession to make, sanoin hieman anteeksipyytävään sävyyn kun T otti puikkonsa käsiinsä, I don't remember how to eat with those. Se irroitti ne toisistaan ja hieroi niitä toisiaan vasten, there is no shame in not knowing how to eat with inferior utensils, se sanoi ja asetteli tikut käteensä. You can ask for a fork if you want to. Otin minäkin puikot käteeni, mutta en edes yrittänyt esittää tietäväni mitä niille piti tehdä.
En minä sitten niin luokaton ollutkaan, huomasin kun kokeilin napata ensimmäistä palaa. Travis intoili wasabista, joka oli sen mielestä suhteellisen täydellistä. Se käski minun ottaa siitä vähän ihan pelkiltään, ja tein työtä käskettyä. 5 sekuntia ja ihmettelin ääneen miksi suostuin moiseen. Travista nauratti. Just give it a couple of seconds. Ja todella, hetken päästä minua ei itkettänyt/aivastuttanut/suututtanut enää ollenkaan.
I'm going to fight you for these two, T ilmoitti ja osoitti yellowtailia ja tonnikalaa. Kohautin olkiani, you can have them. Se vilkaisi minua harmistuneena. But you should try them. Naurahdin ja pudistin päätäni huokaisten. Aika mahdoton yhtälö, tuumin, kunnes sillä selkeästi syttyi lamppu päässä. Se nappasi tonnikalan, kastoi sen toisen pään soijaan, haukkasi ja laittoi jäljelle jääneen osan lautaselleni. Ongelma tässä oli tosin se, ettei sushia oltu tarkoitettu sellaiseen, ja kun yritin ottaa lahoavaa palaa puikkoihini, se alkoi hajota ilmassa. Puolet riisistä tippui soijaan, ja puolet syliini, sain lopulta suuhuni vain sen kalan. It's the thought that counts, totesin lopulta.
Meillä oli hauskaa. Tilasimme vielä neljä palaa lisää koska Traviksella oli nälkä. Se valitsi myös kaksi uutta viiniä, itselleen se otti toki punaisen, minä sain rosen, ja se oli aivan varma että pitäisin siitä. Se oli oikeassa, tietenkin.
Ah shit, se yhtäkkiä tajusi. I wonder if they take American Express, I've run out of cash. Kaivoin vastaukseksi laukustani lompakkoni ja asetin sen hymyillen eteeni pöydälle. I'll pay for this. Nyt oli Traviksen vuoro olla häkeltynyt. It's my turn, totesin hymyillen, edelleen huomasin että minun oli hyvin vaikea jäädä sille mitään velkaa, tämä oli minulle suunnaton helpotus vaikka lasku nyt olikin luultavasti neljäsosa siitä edellisestä. But that was my idea, T sanoi viitaten edelliseen iltaan. And this was mine, vastasin. Yllätyksekseni se tyytyi kohtaloonsa, ja huikkasin tarjoilijalta laskun.
Hyvissa tunnelmissa suuntasimme hotellille, jonne oli vain parin minuutin kävely. Travis oli hyvin väsynyt, olin huomannut sen jo aiemmin. Huoneeseen päästyämme se hoiperteli sängylle, otti vaatteensa pois ja meni peiton alle. Wake me up at ten thirty, se vaati ja nukahti suunnilleen välittömästi. Minä jäin katsomaan Diiliä telkkarista ja lopulta kävin siinä ihanassa kylvyssä, josta olin haaveillut koko päivän.
Makoilin sängyssä sen vieressä valtavassa kylpytakissani. Katselin kolmosen elokuvaa Kuolema pukee häntä ja havahduin jossain vaiheessa katsomaan kelloa. 22:37 sanoi kännykkä, joten tönin Travista hereille. Se avasi silmänsä ja hymyili väsyneesti. Puhuimme hetken taitoluistelusta ja elokuvista, mutta se oli todella erikoinen jotenkin. Do you want to sleep for a bit more, kysyin lopulta. I don't know, T vastasi ja sammui sekunnissa. Laitoin peittoa paremmin sen päälle ja jatkoin television katselua, mutta aloin ymmärtää, että oli kovin mahdollista etten saisi Travista enää hereille.
Yhdeltätoista yritin uudestaan. Puhuimme taas hetken, se jopa nauroi jollekin jutulleni. Mutta sitten se taas vaipui uneen, eikä minulla vaan ollut sydäntä sitä herättää. Olihan se ollut hereillä monta, monta tuntia. Vilkaisin sen konetta ja mietin suuttuisiko se jos käyttäisin sitä. Tulin lopputulokseen, että mahdollisesti, joten en kajonnut läppäriin.
Viimeinen yritys puoli kaksitoista. Ei mitään tulosta. Do you just want to sleep, kysyin turhautuneena. I guess so, se vastasi ja käänsi kylkeään. Menin pesemään hampaani ja tuijottelin itseäni kylppärin monista peileistä. Näin se siis tulisi menemään, mahdollisesti viimeinen yömme yhdessä koskaan. Se tuntui yllättävän masentavalta, ja laahauduin lopulta sänkyyn sammutettuani valot. Menin omalle puolelleni, visusti päättäen pysyväni siellä koko yön. Kuitenkin muutaman minuutin jälkeen painauduin Travikseen kiinni ja menin sen peiton alle. Se kääntyi automaattisesti ja otti minut syliinsä, mutta hereillä se ei ollut. Huokasin ja suljin silmäni, ajatellen kaiholla sitä viimeistä yötä vuoden takaa, kun emme malttaneet oikein nukkua millään. Tämä loppuisi nyt näin. Tällä kertaa. Mutta kuka ties, ehkä kerta oli viimeinen.
