Make time to be
all this and more for me
Well you're the best
so, well done you
I won't go on
(Keane - Come Closer)
Keskiviikkoaamu, päätin lopulta nousta kun kello oli himppaa vaille yhdeksän. T havahtui koneensa äärestä. Haven't you gotten any sleep, kysyin hämmentyneenä. Se kääntyi tuolissa ja hymyili pölähtäneelle olemukselleni, etuhiuksien miinuspuolia oli juurikin nämä aamut. Well, I slept with you for a couple of hours and then I had a nap on the couch. This one has been keeping me company, se sanoi ja osoitti vanhempaa collietani, joka oli ilmeisesti hylännyt minut jossain vaiheessa yötä. Nyt se makoili sen tuolin takana matolla.
Kävin pesemässä hampaat ja aloin pukea aamulenkkiä varten. T nousi seisomaan ja venytteli kun laitoin kenkiä jalkaan olohuoneessa. Kun nousin sohvalta melkein valmiina kohtaamaan kylmän aamun kera innokkaiden talutettavieni, T nappasikin minut syliinsä. Painoin pääni sen rintakehää vasten ja rutistin takaisin. It's somehow wrong, sanoin pehmeästi, waking up without you when you're actually here. Sen kasvoilta paistoi harmitus, se painoi pääni takaisin syleilyynsä. I am so so sorry honey. But this isn't my fault. I'll get it done. Irroitimme toisistamme. Katsoin siihen tutkivasti. How much do you have left? Se vilkaisi konettaan ja huokasi. I don't know. It's taking longer than I expected.
Lähdin ulos. Oli kylmä, joo, mutta se ei haitannut. Raitis ilma teki hyvää sen jokseenkin ikuisuudelta tuntuneen yön jälkeen. Vaan millainen ikuisuus se oli Travikselle ollut, en osaa edes arvella.
Laitoin meille aamupalaa ja keitin kahvia. Travis otti kaiken innolla vastaan, varsinkin sen kahvin. Jos olisin tajunnut, olisin voinut keittää sille kananmunan, mutta en silloin muistanut että se piti niistä aamiaisella.
Menimme sohvalle makoilemaan sen kannettavan kanssa, se tahtoi näyttää minulle jonkun komediasarjan. Kuulemma en varmaan sitä tajuaisi. Olinkin unohtanut miten ärsyttävää olikaan sen ikuinen usko siihen, että meillä ei ollut samanlainen huumorintaju, vaikka se ei ollut ollenkaan totta. Nojailin sen olkapäähän ja se kiersi käsivartensa ympärilleni. Siinä sitten kikattelimme yhdessä, sarjan nimeä en kuolemaksenikaan kylläkään muista. Joku HBO:n komedia, jossa kiroiltiin paljon. Ooh, HBO, sanoin kun sen logo pamahti näytölle. I love True Blood. Travis katsoi minuun ja huokasi. Oh well, nobody's perfect. Ha, puhahdin.
Palasimme koirien kanssa metsälenkiltä joskus kolmen pintaan kotiin. Travis yhä edelleen oli koneella. Se oli laittanut valot päälle ja verhot kiinni, vaikka asuntooni kukaan ei olisi ulkoa nähnytkään. Ainakaan helposti. Kysyin siltä halusiko se tulla kauppaan mukaan, tai että oliko sillä jotain mitä se tahtoi. Se tilasi sipsejä, joka oli jotenkin tosi hassu pyyntö minusta. Travis ja sipsit. Hmm.
Jotenkin koko keskiviikko oli todella rikkonainen. Kun palasin kaupasta, soitti kaverini ja pyysi meidät lenkille. Menisimme myöhemmin syömään yhdessä, joten oli kivakin saada koirien pitkä lenkki tehtyä yhdessä jonkun kanssa. Sanoin tästä Travikselle, joka ymmärsi lauseeni jonain vihjauksena, vaikken sellaiseksi sitä tarkoittanutkaan. You do realise that I would not come with you even if I didn't have this project? It's so fucking cold. Minua nauratti. Yes, I realise. I wouldn't even ask. Kävelin tietokonepyödän luo ihan sen viereen ja katsoin sitä hyvin läheltä. Se vähän hämmentyi tästä, mutta painoin suudelman sen huulille. Bye now. Se hymyili. You shocked me. Good, vastasin ja se naurahti.
No, suuntasimme taas vaihteeksi koirien kanssa talven ihmemaahan. Kaverini oli aivan ihmeissään Traviksen projektista, ei oikein pystynyt käsittämään koko asiaa. Ja olihan se aivan älytöntä, mutta tietenkään sille ei asiasta voinut olla vihainen. Säälin sitä enemmän kuin mitään muuta, tuntui pahalta että se oli lentänyt Suomeen siksi, että halusi päästä pakoon elämäänsä, mutta kaikki paha vaan seurasi sitä minne se menikin. Ja nyt sen viiden päivän breikki oli täynnä stressiä ja unettomia öitä. Minusta oli aika uskomatonta, että se oli vieläkin hereillä, itse en olisi moiseen pystynyt.
Miljoonatta kertaa astuin ovesta sisään. Travis nousi koneelta samalla hetkellä ja sanoi käyvänsä suihkussa. Se lukitsi oven perässää, ja minua vähän nauratti. Luuliko se että hyökkäisin nyt sen kanssa suihkuun? Hymähtelin itsekseni sohvalla ja rupesin pohtimaan mitä laittaisin päälleni. Päädyin tylsästi farkkuihin ja toppiin, sekä mustaan boleroon. Saisi olla tarpeeksi hyvä, olimme menossa vain Plevnaan.
Puoli yhdeksän aikaan kyytimme saapui, ja Travis tervehti kaverini poikaystävää iloisesti. Kaverini se oli tavannut jo vuosi sitten, ja se tervehti sitä kuin hyvääkin tuttuaan. Sanailin kaverin poikaystävän kanssa keskustaan päästessämme parkkeerauksesta, se ei ollut tietoinen että torille pystyi jättämään kasin jälkeen auton ilmaiseksi. No, me sitten päädyimme kävelemään vartin ravintolaan, jossa ajassa Travis ja kaverini jäätyivät.
Meillä oli hauska ilta. Travis kokeili erilaisia oluita ja söi jonkun makkarajutun. Minä vedin ihan rehellisesti pihvin, joka oli aivan järkyttävän hyvä. Kaveri ja sen poikaystävä söivät poronkäristyksen, jonka minä ja Travis tuomitsimme tylsäksi. Ei siksi että se oli poronkäristystä, mutta siksi että ne ottivat samaa. That's the point of having a significant other, you can try each other's food! Minä heittelin ruokaa vahingossa syliini ja kaadoin jopa taitavasti vesilasistani neljäsosan housuilleni. Travis katseli minua epäilevästi ja minua alkoi naurattaa. You can't take me anywhere! Se ei onneksi kommentoinut. Veikkaan että sen mielessä oli vastaavia ajatuksia.
Arki-ilta kun oli kyseessä, lähdimme kotiin aika pian. Pääsimme ovesta sisään varmaan yhdentoista maissa. Se suuntasi sohvalle melkein heti, minä jäin tervehtimään koiria ja vaihdoin vaatteet. Istahdin sen viereen lopulta olohousuissani ja t-paidassa. Did you have a good time, kysyin. I did, it was fun. Do you know what else I would like? En kerennyt vastata, kun se alkoi asettua sohvalle pitkälleen, vetäen minut mukanaan. Oma asentoni oli aika epämukava, koska minun piti jännittää toista jalkaani että pysyin sohvalla ylipäänsä ollenkaan. Siltikään en halunnut liikkua.
Se sulki silmänsä samalla kun silittelin sen olkapäätä sormillani. Sen omat sormet piirtelivät ympyröitä reidelleni, toisella kädellä se tuki kevyesti päätäni. Minäkin suljin silmäni, mutta olen aivan varma etten nukahtanut missään vaiheessa. Kuinka edes olisin voinut putoamatta sohvalta. Siltikin myöhemmin laskin, että makoilimme siinä ainakin puolitoista tuntia. Muistan ajatelleeni, että se oli varmaankin se pointti koko sen matkassa. Se hetki.
Jossain vaiheessa sen kädet alkoivat vaellella ja avasin silmät katsoakseni sitä kysyvästi. Sen silmät olivat auki, ja se katsoi minuun keskittyneesti. Jotenkin haastavasti. Koskin sen poskea ja se otti sen niin kuin olin tarkoittanutkin. Let's take this to the bedroom, henkäisin jonkun ajan kuluttua. Sanomatta sanaakaan se nousi ylös, kaappasi minut sohvalta syliinsä ja kantoi pois.
Puin ulkovaatteita olohuoneessa joskus kahdelta yöllä. Yölenkki oli vielä edessä, vaikka koirat nukkuivatkin sikeästi ympäri kämppää. Travis tuli hiukset sekaisena makuuhuoneesta hyväntuulisena. Hymyilin sille. This may come as a shock, se sanoi ja kurottui ottamaan kenkänsä lattialta, but I want to come with you. Sillä oli siis selkeästi morkkista siitä, ettei ollut ollut kanssamme kertaakaan ulkoilemassa. You serious, kysyin ihmeissäni. I am. Come on.
Heitin takin päälleni ja otin koirat hihnoihin. Sille en antanut kumpaakaan, oli fiksuinta niin. Ulkona oli kylmä ja tuuli, aivan kuin muutama tunti aiemminkin. Suuntasimme leirintäalueelle, jossa se ihmetteli osaksi jäätynyttä järveä. Minä nautin siitä kaikesta enemmän kuin se, mutta oli jotenkin kiva kävellä siellä öisessä myrskyssä sen ja koirien kanssa. Se yritti leikkiä nuoremman kanssa, mutta koska minulla oli lapaset ja sillä nahkahanskat, koira valitsi minun käteni napsittaviksi mieluummin. Woah, se huudahti kun edessämme kykki viisi rusakkoa. They are so massive! Why aren't they white yet? Selitin sille etteivät ne muuttaisi väriä ollenkaan, ja se katsoi minua vähän epäilevästi.
Kotimatkalla se vähän kitisi jo kylmästä, mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää. Are you going to stay up tonight? Ihmettelin kuinka se oli ylipäänsä enää järjissään. I don't know yet. But we should have some of that glög you have at home. Minua hymyilytti, se oli siis huomannut Alkosta ostaneeni kivan glögipullon. Alright, vastasin ja riensimme lämpimään.
Se näytti minulle koneelta erilaisia lentokoneita, joita se tahtoi lentää samalla kun lämmitin liedellä glögin. Sillä oli lentolupa kolmelle eri tyypin koneelle, mutta sen haave oli lentää niitä harvinaisimpia myös. Yhden lentolupa maksoi tosin 10k, ja minusta se oli aivan järjetöntä. Travis kohautti olkiaan. Hain meille kupilliset ja istuimme sen koneella vielä parikymmentä minuuttia. Siihen alkoholilla ei taaskaan tuntunut olevan mitään vaikutusta. Minä taasen olin jokseenkin hiprakassa jo sen yhden mukillisen jälkeen. Oli hirveän vaikea keskittyä sen lentokoneluentoon joka oli jokseenkin päättymätön.
Kellon ollessa kymmentä vaille neljä sitten viimein ilmoitin meneväni nukkumaan. Are you coming with me, kysyin. Travis katsahti konettaan väsyneenä ja sitten tuntui tulevan johonkin johtopäätökseen. Yes, se sanoi lopulta ja tuli perässäni pesemään hampaansa.
Oli ihanaa kömpiä sen kainaloon tietäen ettei se ihan heti joutuisi lähtemään. Kellon se käski laittamaan soimaan kahdeksaksi. Se laittoi kätensä tiukasti ympärilleni. I do love you, kuiskasin sen korvaan, nuoremman koiran painautuessa toiselle puolelleni niin että olin näiden kahden puristuksissa. Vähän kuin ikuisuus sitten olin ollut vanhemman koiran ja toisen Traviksen puristuksissa. I love you too, Travis sanoi ja kosketti hiuksiani. Taistelin unta vastaan jonkin aikaa vain että saisin olla siinä hetkessä kauemmin.
Ajatukseni olivat moninaisia. Ajattelin kaikkea sitä kesäistä pahaa mieltä ja kaaosta, jonka lähde T tuntui silloin olleen. Siinä se nyt nukkui, minussa kiinni, minun sängyssäni. Mutta meillä oli toisiltamme salaisuuksia, asioita joista ei puhuttu. Asioita joista se ei ikinä minulle kertoisi mitään. Kukaan sen elämän ihmisistä ei tiennyt minusta mitään, ei tiennyt miksi T oli Suomessa ja osa varmaan ei edes tiennyt että se oli ylipäänsä ulkomailla. Yritin hahmottaa sen kasvoja pimeässä, mutta se oli mahdotonta. Mies, jota rakastin kerta kerralta enemmän, mutta johon en ollut enää yhtään rakastunut. Hymähdin itsekseni kun päädyin tähän yhtälöön, ja ajattelin ettei kukaan varmaan sitä koskaan tulisi ymmärtämään.
