and I promised myself that i
wouldn't catch you if I could
and leave it all on a grey ending
new beginning
and I hope it goes away
and I saw it coming this time
but I was tangled up in grace
got caught in the moment
and I didn't look too far ahead
(Thriving Ivory - Weekend Apologies)
Okay, you had this no bullshit policy, right? Steve kysyi maanantai-iltana kun puhuin sille Skypessä täysin väsyneenä viikonlopusta ja muutenkin ehkä jotenkin aavistuksen pahantuulisena. Right, vastasin ja tiesin odottaa jotain epämiellyttävää. Se ei paljon kierrellyt, vaan totesi tuttuun huolimattomaan sävyynsä, että oli ollut ulkona kollegansa kanssa. There was some mooching, se totesi, ja jäin tuijottamaan ulos ikkunasta, vähän jopa yllättyneenä lausahduksen painoarvosta.
That's great, did you have a good time, kysyin muka täysin järkähtämättä. Se vastasi myöntävästi. So what does this mean, you're like...dating her? Steve oli puolustuskannalla. It was ONE date, it's not dating. Uh huh, totesin epäilevästi. Oikeastaan olin ehkä vähän haavoittunut tästä kaikesta. Tai no, rehellisesti sanottuna olin täysin ihmeissäni.
Olin todella pahalla päällä seuraavat 50 minuuttia. Yritin heittää koko homma ihan lekkeriksi ja olin "muka" mustasukkainen, mutta Steve näki näytökseni läpi, ja lopetti sen kuin seinään vähän alle tunnin päästä. You're kind of hurt, se sanoi ja minä puhahdin sille sanoen, ettei se voisi minussa saada sellaista aikaan. Yet you are all..passive-aggressive. It's not very becoming, you know. Kursorini käväisi Skype-ikkunan punaisessa luurinappulassa, mutta en sitä sitten painanut. Ryhdyin monologiin, jossa selitin, että en todella enää käsittänyt Steveä, että se on niin ailahtelevainen. Välillä antaa ymmärtää jotain, ja sitten ampuu koko homman alas, ja sitten taas sanoo että voidaanhan me katsoa mitä tästä kehittyy, ja sitten käy ulkona muiden kanssa. Mutta toisaalta, järkeilin ääneen, ei minulla ollut oikeutta olla sillen vihainen tai suuttua tai mitään muutakaan. Steve oli selkeästi koko järkeilystä vähän hämmentynyt, ja oli epätyypillisesti hiljaa pitkään.
Do you have a crush on me, kysyin jonkin ajan kuluttua alleviivatakseni pointtiani. Yes, Steve vastasi aikailematta. But what is the point, tiukkasin siltä aika tuohtuneeseen sävyyn. Maybe there is no point, se myönsi, mutta sen äänessä oli jotain vastahakoisuutta. Huokasin. You know what, let's just go back to the friends zone and never leave it again. I don't think we ever left, Steve sanoi vakavana. En tajunnut mitään, minua väsytti, ärsytti ja minulla oli paha olla. Kun lopulta lopetin puhelun ja se lähti kotiinsa, kävi se vielä naputtamassa Skypeen tekstin. I like you more than the German chick.
En tullut Skypeen seuraavana päivänä. Olin leffassa ja lenkillä koko illan, ja kun tulin kotiin, se oli jo lähtenyt töistä. Keskiviikkona se kuitenkin oli Skypessä ja soitti minulle aika myöhään. I have a problem, se sanoi. Odotin herkeämättä mitä sillä nyt oli sanottavana. Another girl from work asked me out. Voi jeesus, ajattelin ja ihmettelin miksi se kertoi minulle tällaisia asioita. So now it's a problem, because there is that other girl and I've been texting her all yesterday and today. Mikä ongelma se nyt oli, ihmettelin ääneen, eihän se "deittaillut" sitä ensimmäistä naista. Well now there is texting, so it's different. So you are dating her, intin. Well no, but I feel like I have to choose. I have three options.
I don't know, sanoin. Maybe you should tell the new woman that you are already dating that first woman. Steve oli samaa mieltä. That is the third option, se totesi ja murskasi sen toivon, mitä minulla vielä oli jäljellä.
Minun olisi pitänyt lähteä siinä vaiheessa. Ihan rehellisesti myönnän, että kävi aika lähellä etten blokannut koko ihmistä. Miksi, tosin, miksi nyt oli niin vaikea minulle tämä tilanne? Ehkä se jatkuva sahaaminen, ja sellainen että Steve ei selkeästi välillä itsekään tiennyt mitä se minusta halusi, oli aiheuttanut sen, että minäkin olin jo aivan sekaisin.
So I was never an option, totesin rauhallisesti. I don't know, Steve vastasi selkeästi turhautuneena. You're there and I'm here and... Lopetin sen lauseen sen puolesta. They are were you are. I can't compete with that. This was never a competition, se sanoi. Well, huokasin ja tein päätökseni. It is. And I'm admitting defeat.
Sen sijaan, että keskustelu olisi mennyt jotenkin epämukavaksi, se oikeastaan helpotti kaikkea. Loppujen lopuksi se missasi taas 2 junaa ja lähti joskus kymmenen maissa toimistolta. You have internet at your parents' place, se tarkisti kun kerroin sille että menisin viikoksi sinne huolehtimaan niiden koirasta. Olihan minulla toki. Se oli tästä faktasta helpottunut. I like talking to you, it's fun. For the most part you are an intelligent woman. And if you want to visit me or something, you should. Häh, ajattelin kun sisäistin tuon viimeisen lauseen. Nah, sanoin lopulta. I don't trust you enough for that. Ja se oli totuus.
Perjantai. Olimme edellisenä iltana keskustelleet taas pitkään kaikesta, ehkä käyty vähän turhankin syvällä. Minä oikeasti odotin sille puhumista aamulla kun kirjasin sisään Skypeen. Se soitti välittömästi ja vastasin melkein yhtä nopeasti. So my plan backfired, se aloitti. I told the woman I went out with about the other girl...and she wasn't happy about it. Said that I can date as many women as I want, but that she wouldn't be one of them. Ihmettelin sen äänensävyä, joka oli jotenkin varovainen. Well, so that's that? Steve empi nyt ihan todella. Well no, she wanted to be exclusive...and I gave in to all her demands.
Istuin siinä hievahtamatta samalla kun tajusin todellakin asian todellisen laidan. Kaiken tämän jankkauksen ja vakuuttelun ja tuntien keskustelujen jälkeen minä jotenkin tajusin sen. Steve ei ollut sellainen ihminen, jonka olin kuvitellut sen olevan. Steve ei välttämättä ollut ollenkaan kiva tyyppi. I can still talk to you while you're at your parents', se sanoi. As said, I enjoy our conversations. Ok, sanoin koska en tajunnut mitä olisi pitänyt sanoa. A few days ago you would have been giggling at this point, se vastasi yrittäen saada minut kai nauramaan tai edes hymähtämään. I suppose so, vastasin varsin myrkyllisesti.
You're upset, se totesi. Yeah, you know, I guess I am. What exactly do you want to talk about? Shall we continue our conversation like nothing's changed? Steve oli aivan ymmällään. Nothing has changed for me. Nyt minua hymyilytti, mutta ei ollenkaan hyvällä tavalla. It has for me, see this is the problem. You lead people on on purpose. What exactly did you want from me to begin with? Ei kai se nyt todella ajatellut, että normaalit ihmiset viettävät Skypessä tuntikaupalla puhuen toisilleen sellaisista asoista, joista me olimme keskustelleet vaikka kuinka paljon, jos ovat parisuhteessa jonkun toisen ihmisen kanssa? Joku varasuunnitelma? Egojuttu? Minä en tiennyt, mutta kaikki mahdollisuudet ärsyttivät minua, ja eniten minua suututti se, että olin jotenkin mystisesti päästänyt sen niin lähelle, että minulla oli oikeasti paha olla kun ajattelinkin mitä minun pitäisi tehdä.
Look, se aloitti, I don't want to hurt you or make you upset. Do you want to talk about this? Defenssini olivat tässä vaiheessa kuroutuneet jo niin valtaviksi, että sain vain kylmästi sanottua, että en, enkä varsinkaan sen kanssa. Olin aika lähellä purkautua valtavaksi monologiryöpyksi, mutta sain pidettyä itseni kasassa sen vaadittavan ajan. I don't know if I can talk to you after this. Steve oli ihan hiljaa. Maybe you should take a few days..and then see if you still want to, I'll be here, se vastasi viimein rauhoittelevasti. Yeah maybe that's a good idea. Sanoin sen kai niin epäuskottavasti, että Steve huokasi syvään. If I never hear from you again, I wish you all the best, you should know that. You're a nice girl and you were great to talk to. Ok, vastasin ja pidin itseni hienosti kasassa vielä sen hetken, ennen kuin suljin Skypen kokonaan.
Sitten minä itkin 5 minuuttia hiljaa sohvalla, kädet tiukasti ympärilläni, vailla aavistustakaan miksi. Ja nyt pari päivää myöhemmin istun täällä porukoilla tyhjässä talossa vailla mitään aikomusta puhua sille enää koskaan. Edelleenkään en tiedä miksi se osui minuun niin lujaa ja että mikä siinä ihmisessä oli niin hienoa, koska en minä sitä missään vaiheessa edes kovin hyvin tuntenut. Mutta kai tällaista vaan tapahtuu. Jotkut näistä poluista vain ovat lyhempiä kuin toiset. Voi kun niistä edes yksi vain jäisi päättymättä jotenkin näin.
