You just stand there with your hands bare
and wonder who you are
And you take too much to heart
so you build another thrill until this one falls apart
(Thriving Ivory - While The Candle Still Burns)
Yölenkit ovat ehkä minun parasta aikaani. Tämä viimeisin oli kylmä, ulkona on kaiketi about -3 astetta, ja kyllä jo hirvittää tuleva talvi ja ne paukkupakkaset. Pari yötä sitten tuuli aivan valtavan kovaa, en muista hetkeen olleeni niin varpaillani koko lenkin ajan. Tuntui välillä aika vaaralliselta. Jotenkin jännittävällä tavalla.
Olen aina ollut sellainen ihminen, joka rauhassa haluaa katsoa kaikki mahdollisuudet, ja niistä valita se paras ja järkevin. Mutta juurikin haluaisin tehdä sen rauhassa. Nyt siitä on tullut mahdottomuus, koska jälleen kerran tuntuu että kaikki tapahtuu samaan aikaan. Juuri nyt.
Steve teki täysstopin viikko sitten. Se oli aika erikoista kaiken sen vitsailun jälkeen, enkä ensin tajunnut sen olevan ollenkaan tosissaan. Mutta se alkoi järkeillä. Että miten se voisi ikinä toimia. Ensin löin leikiksi, mutta webcamin välityksellä näkyvät kasvot eivät hymyilleet, joten tajusin sen olevan vakavasti tulossa johonkin minulle epämieluisaan lopputulokseen omassa päässään. Oikeastaan se sanoi koko jutun niin tökstöks, että jäin edelleen hämmennyksiin. Eniten minua ärsytti se, että se sai koko jutun kuulostamaan aivan kuin se olisi ollut jättämässä minua, kun emmehän me ikinä edes päässeet millekään tasolle. I've decided, se summasi, that I cannot allow you to have a crush on me.
Jos kokemus on minulle mitään opettanut niin se on se, että tämä oli oikeastaan tässä vaiheessa toisaalta hyvä asia. Olisi ollut karumpaa jos olisi oikeasti päästy johonkin pisteeseen, missä jotain syvempää olisi alkanut syntyä. Mutta minä olin ylpeä, niin kovin ylpeä, että vastasin täysin tunteettomasti. Ok, sanoin ja hiljenin. That's it?, Steve ihmetteli. That's it, vastasin. We can still chat though you know, Steve jatkoi ja sanoin niin iloisesti kuin pystyin, että tokihan se kävisi. Ja sitten sanoin lähteväni, yllätys, lenkille. Tämän jälkeen en käynyt Skypessä kahteen päivään ollenkaan. Koska sellainen minä olen.
Näiden kahden päivän aikana tapahtui seuraavaa. Istuin rauhassa sohvalla lukien monistenippua eräälle kirjallisuuskurssille, kun puhelin alkoi soida. Otin sen käteeni hajamielisesti. Call, siinä luki. Kolme vuotta sitten tämä oli yhtä kuin kirurgi-Travis (se soitti aina Skypen kautta, halvempaa), ja jostain syystä tämä typerä sana kännykän ruudulla saa minut sydänkohtauksen partaalle vieläkin, vaikka kirurgi-Travis se ei ole ollut niin pitkään aikaan. Nimittäin yleensä se on nykyään minun ihana Mosekseni.
Moses. Tai Scott, sillä oli hyvin outo nimihistoria. Ihminen, joka pitää kokea että sen olemassaolon voi uskoa. Hyväntuulinen muusikko, jolla on vielä ihanampi ääni kuin New York-Travisilla. Olen tuntenut sen vuosia, sillä on hyvin merkillinen tapa soittaa minulle aina kun sitä vähiten odotan. Se soitti esimerkiksi kesällä kun minulla oli paha olla, ja sai minut lopulta hymyilemään aivan tajuttomasti omilla jutuillaan. Sama tyyppi joka joskus alkukeväästä sanoi minulle olevansa pahoillaan jos on antanut sellaisen kuvan, ettei se ole minusta...sillä tavalla kiinnostunut, koska asia on täysin päinvastainen. Ok let me ask you this, se sanoi ihan aluksi. I have some work things to do in Norway next month and I would really like to come visit you for a while after that. Olin aivan hiljaa, koska ensimmäinen ajatukseni oli toki oh shit. Moses todellakin kiinnitti huomiota puhumattomuuteeni. If at all possible, se lisäsi varovasti.
When would this be exactly? Yritin peittää hyvin ristiriitaiset fiilikseni siltä koettaen kuulostaa mahdollisimman neutraalilta. End of November, se vastasi ja minä repesin nauramaan.
Se oikeasti oli ainoa reaktio mitä minulla oli enää jäljellä. Koska arvata saattaa, että se on juurikin milloin New York-Travis on täällä. Mies linjan toisessa päässä oli hyvin hämmentynyt. Okay..not the reaction I was expecting, but I guess this is better than no way in hell? Rauhoituin ja hengähdin syvään. Minun oli pakko selittää sille tilanne. Samalla minun piti päättää halusinko oikeasti tavata sen. Ihan niin kuin oikeassa elämässä. Ja että mitä se sitten tarkoittaisi. Ja mitä se luuli sen tarkoittavan.
There is this thing, aloitin tyhjentävästi. Annoin sille kaksi päiväystä, jos se tahtoisi tulla sen pitäisi tulla joko ennen sitä aiempaa päiväystä, tai sitten sen myöhemmän jälkeen. I have someone over. Sanoin sen varmasti jotenkin omituisesti, koska Moses hymähti heti sillä tavalla ymmärtäväisesti. Tiedättehän, tavallaan niin kuin se olisi ollut jotain mitä se mahdollisesti ei olisi halunnut kuulla. Who is this other person, se kysyi. Tietenkin. Tottahan toki. It's my ex, myönsin. Eeva, Eeva, Eeva, Moses sanoi. Se tekee sitä hyvin usein kun puhumme. So which one is this. Ja minä selitin. Ja se luultavasti ei ymmärtänyt.
Sen linja jotenkin katkeili, ja kuului hirveästi taustahälyä. Yritin parhaani mukaan nappailla sen puheesta edes muutaman sanan, että saisin jotain käsitystä siitä mitä se sanoi. Aivan toivotonta. Isn't it late there, kysyin toivoen, että sillä olisi edes jotain tekemistä sen monologin kanssa. Tuli ihan hiljaista, miinus taustahäly. Wow, that was harsh, Moses totesi. Olin aivan ymmälläni. What? Olin ilmeisesti sanonut jotain aivan kamalaa. No it's just, you just completely changed the subject on me. What did you say, kysyin kauhuissani. No apparently you don't want to talk about it, so I won't. Voi jummi. Selitin sille, etten ihan oikeasti ollut kuullut kuin muminaa ja taustahälyä. Ensin se ei edes uskonut, mutta vihdoin suostui toistamaan itseään. You know I was just saying that we have this mutual attraction. I know it's there, do you deny it? Hymähdin. No, I don't deny it at all. Koska aivan todella, olihan meillä jotain. Mutta emme oikeastaan ikinä olleet siitä keskustelleet kunnolla, ja oikeastaan minun oli hyvin vaikea puhua siitä vieläkään.
You have one of the nicest voices on the planet, hymähdin, I could listen to it all night. Ehdottomasti yksi tärkeimmistä kriteereistä miehessä, en voi sille mitään. I wouldn't have a problem talking to you all night long. But I'd rather do it when you're 2 inches away from me. Rehellisesti sanottuna sain tästä kylmiä väreitä, mutta tuntui riskaabelilta jatkaa tätä flirttiä. Oh is that why you're coming here? You want me that close? Se nauroi. Not expecting anything. But I'm pretty sure I wouldn't mind it. Right, sanoin pyöritellen silmiäni.
No, tämän puhelun päätyttyä olin pyörällä päästäni. Arvata saattaa, että seuraavana päivänä sähköpostiini oli tullut New York-Travisilta viesti. Se ei ole kirjoittanut minulle mailia vuosiin. Ainakaan muistaakseni. Ja mitään hyviä se ei ole lähettänyt sitten vuoden 2007, se on aivan varma. No, siellä se oli, maili T:ltä ja avasin sen kaikessa rauhassa. Se ei ollut pitkä, vaan sellainen nopeasti luettavissa oleva raapustus. I have thought about nothing but you ever since I booked the flight. And it makes me smile so much. I am so excited to see you and I can't wait to get to spend time with you again. Tuijotin sanoja täysin lamaantuneena. Ei ole todellista.
No, tietenkin se oli todellista. Todellista oli myös se, että kun viimein kirjasin sisään Skypeen, Steve soitti välittömästi. Vastasin vähän ihmeissäni. I'm an idiot, se aloitti tervehtimättä. I'm an ass and I'm a jerk and I am a complete...did I already say idiot? Minua hymyilytti.
Se selitti ummet ja lammet siitä kuinka oli tyyliin hakannut päätään kotonaan seinään, että oli sanonut minulle sellaisia asioita. Koska se oli ilmeisesti sen historian typerin teko. Tätä jatkui ikuisuuteen, tai olisi varmaan jatkanut jos en olisi sitä keskeyttänyt. Look, aloitin, ja selitin, että minusta oli ollut todella erikoista että se oli silleen alkanut vetää jotain rajoja joka paikkaan kun mitään tarvetta sellaiselle ei edes vielä ollut, mutta että olihan se ollut ihan oikeassakin, ja sentään rehellinen omista tuntemuksistaan.
Yeah but to destroy any possibility is just insane. I was insane! I've decided that you can have as big a crush on me as you want, and I hope it's elephant-sized.
Keskustelimme sinä iltana kauan ja hartaasti, se myöhästyi viidestä junasta ja lähti toimistolta lopulta puoli kymmeneltä illalla. Lopputulos jäi tosin hämärän peittoon, lähinnä se tahtoi vaan varmistaa, että mahdollisuus ei ole kuollut.
Pam, pam, pam. Tämä vuosi on tuntunut aivan ikuisuudelta, loppumattomalta tunnevyöryltä, eikä tämä loppu näytä olevan yhtään sen tyynempi. Toisaalta en voi sille mitään, että tämä tilanne on rehellisesti sanottuna huvittava.
