And I hold you close in the back of my mind
Feels so good but damn it makes me hurt
And I'm too scared to know how I feel about you now
Las cienega just smiled... "see ya around"
Neither of you really help me to sleep anymore
One breaks my body and the other breaks my soul
(Ryan Adams - Las Cienega Just Smiled)
Why do you have to live in Finland? There are cheap flights to pretty much everywhere else in the world expect your country. Otherwise I'd visit you all the time. Travis järkeili tätä asiaa puhelimessa eilen yöllä. Ensin olin sisäisesti ihan, että awww, mutta sitten mietin asiaa tässä todellisuudessa. God I'd end up hating you if you were here all the time. Se nauroi, probably true.
I'm going to sleep on the plane, se julisti. Oh, you're not going to be sleeping all the time when you get here? Damn, I'll have to make some actual plans then. I never sleep on planes normally. I do, sanoin, all those weird people always start talking to me if I don't. Travis hymähti. People aren't so close in the front, tarkoittaen toki business-luokan paikkojaan. Sehän ei siis missään muualla enää lentänytkään. Voihan hirvitys jos se joutuisi turistien kanssa samaan tilaan! Snob, huokasin. You know, Travis sanoi vakavaan sävyyn, that is a word people use to put down their superiors. Jäin aavistukseksi suu auki. What are you saying, that you're my superior? Travis vastasi vähän hyssytellen, ehkä kuitenkin ilkikurisesti. Toivottavasti. Let's not get into this...
Sometimes I truly wonder why I like you at all, sanoin sille ja annoin olla. Se vaan nauroi, ja päätin, että minulla olisi tarpeeksi huumorintajua sietää moisia letkautuksia. Totta puhuen minua oikeasti häritsee sen snobius ja sellainen vaativuus, kun itse en ole sellainen ollenkaan. Taas tuntuu, että pitää keksiä sille kaikea upeaa tekemistä kun se tulee tänne, vaikka oikeasti en oikein käsitä mihin kaiken sen mahdutan kun se viikko ei minulle kuitenkaan ole lomaviikko, ja koirat lenkitän normaalisti, oli T mukana tai ei.
What are you going to do after school, se yhtäkkiä kysyi. Tämä oli outo kysymys, sillä heräsin about viikko sitten joskus viideltä aamulla aivan paniikissa miettimään, että ihan totta, mitä sitten tapahtuu. Enkä ole oikeastaan asiasta ollut huolissani ollenkaan ennen tuota hetkeä. Kerroin sille totuudenmukaisesti fiiliksistäni, että se oli vähän pelottavaa. Yeah, I was about to ask you if it frightens you. Olin todella yllättynyt tästä kommentista, enkä oikein tiennyt mitä siihen sanoa. I think you are a bit of a worrier, se sanoi kun olin ollut hetken hiljaa. I wasn't too bad when you were here, though, joka oli aivan totta. Travis mietti hetken miten muotoilla sanoiksi mitä ajatteli. Se empi, ja se empii todella harvoin. I think...I think you try not to reveal it to me. But I know you worry about lots of things.
Joskus unohdan. Joskus totaallisesti unohdan, että siinä missä minä uskon tuntevani sen aika hyvin, vikoineen kaikkineen, tuntee sekin minut. Ja aina se iskee samalla volyymilla kun Travis päättää valottaa minulle tätä asiaa. Ehkä se on jotenkin jopa lohduttavaa ja koskettavaakin, että se miettii tällaisia asioita, että se huolehtii ja välittää. Mutta liian usein olen keskustelematta sen kanssa mistään vakavasta, koska minun huoleni eivät ole ainoat asiat, jotka siltä piilotan systemaattisesti.
Travis kuulosti tosi väsyneeltä. Se myönsikin sen sitten, sanoi olevansa täysin uupunut. You'll get a break soon, hyssyttelin sitä. Promise me a lot of snuggling, se sanoi vakavana. Minä en voinut kuin kikattaa sen yllättävälle lauseelle. There will be snuggling, lots, lupasin hymyillen. Another thing I'd need is LSD, se tokaisi. Look, sanoin nyt minä vuorostani vakavana, don't joke about that. I don't care what you do with your life really, but don't talk to me about drugs. Se hämmentyi ehkä hieman, mutta minä olin jo aiemmin viikolla joutunut erään tuttuni kanssa väittelemään huumeista, enkä olisi millään jaksanut samaa nyt Traviksen kanssa. I haven't done any in years. It's the emptiness I'm after. You know, when the effects are wearing off. The part that people usually hate. It helps me to reorganize my thoughts.
Ahh see this is why I don't need drugs. I get dumped so often that I get that empty feeling that way. En oikeastaan tiedä mistä syvältä tuo kumpusi. Ehkä siinä oli ärsyyntyneisyyttäni keskustelua kohtaa, ja osaksi Travista, ja automaattisesti iskin vähän arkaan paikkaan. Mutta aika erikoisesti päädyimme puheenaiheeseen, jota olemme vältelleet jo vuosia. Travis tajusi tämän varmaan yhtä nopeasti kuin minä, koska se meni ihan hiljaiseksi. Oh, honey, se huokasi jotenkin surullisena ja minä hymähdin vuorostaan hämmentyneenä. Se kuulosti niin pahoittelevalta jotenkin, se otti sen niin henkilökohtaisesti kuin olin sen tarkoittanutkin.
It's easier to dump someone than to get dumped, puhuin nyt ihan ajattelematta, tuumin että voisi olla järkevää saada sanottua nämä asiat nyt. Travis ei, ylläri, ollut samaa mieltä. You continually ask yourself if you made the right decision. When you are dumped, there is no decision to make. It hurts more at first, but it's easier to deal with over time. En osaa oikein kuvailla sen äänensävyä. Se oli mietteliäs, mutta jotenkin vahva, sellainen että se yritti kommunikoida jotain muutakin. Ainakin minulla oli sellainen fiilis, että pitäisi lukea jotain rivien välistä. Ottaa henkilökohtaisesti? Tyydyin tuijottamaan seinää.
It eats at you for a long time, se jatkoi hiljaa. Being dumped is like being shot, but dumping someone is like cancer. Koko keskustelu oli tullut niin puskista, että minulla meni hetki kasata tuntemukseni jotenkin järkevästi. Ensimmäistä kertaa ikinä tunsin myötätuntoa sitä kohtaan tästä kyseisestä asiasta. Travista ei ole ollut vaikea välillä vihata juurikin sen kauheuden takia, mitä ne viimeiset pari päivää New Yorkissa olivat olleet, plus ne ensimmäisen viikot takaisin Suomessa. Juuri toissapäivänä mietin sitä aamua kun astelin Helsinki-Vantaan lentokentällä ja soitin sille ilmoittaakseni olevani takaisin kotona, ja olin niin tuhottoman surullinen ja ajattelin etten voisi ikinä antaa sille anteeksi. Ja ehkä en voikaan, en tiedä. Mutta viime yönä tulin aika lähelle ja jos se olisi ollut fyysisesti samassa tilassa kanssani, olisin varmasti halannut sitä. Ehkä se sittenkin tietää edes osaksi kuinka vaikeaa se kaikki minulle olikaan.
I'm like an island to you, se maalaili. It's always there and sometimes you want to visit, but mostly your life is on the mainland. Todella outo vertaus, ajattelin, ja vielä Traviksen suusta. I'd like to visit more often, sanoin totuudenmukaisesti. Well, this time the island is coming to you. You get a free pass, it would have been your turn really. Pyöräytin silmiäni itsekseni, kuten tapanani on. Bullshit, we were even. Now we're not so yes, next time it will be my turn. Se huokasi turhautuneena. One day we'll agree on something. Maybe, vastasin hymyillen. In some other dimension, se lisäsi. Ja se oli niin oikeassa.
Have you ever stayed at the hotel called Kämp, se kysyi ihan yllättäen. Yllätyksien yö, todella. Umm..aloitin, mutta sitten Traviksella välähti. Oh right. Didn't that guy take you there? Yes, sain sanottua. Well I take it you'd rather stay somewhere else? I would, sanoin rehellisesti, samalla kun taistelin täydeksi ällistyksekseni kyyneleitä vastaan. This is a ridiculous reaction, naurahdin vaivalloisesti kun Travis kysyi olenko ihan kunnossa. Not really, se totesi ymmärtäväisellä äänellä. Jopa sillä oli sellainen. This is why people shouldn't come here to see me, yritin vitsailla, mutta Travis ei edes hymähtänyt. Kerroin sille miten se toinen Travis oli jättänyt kamojaan kämpilleni, koska halusi saada minut uskomaan, että palaisi vielä. Ja kuinka niitä oli ollut niin tappavan vaikea hävittää kun kaikki loppui. Ohh, Travis sanoi ja selkeästi tajusi jotain. I was wondering about that last time. Ymmärsin heti, että se puhui siitä kun tarkastin asuntoni ehkä häiritsevän tarkasti ennen kuin lähdimme viimeksi kohti Helsinkiä. I'm coming back, honey, se sanoi ja sai minut melkein taas kyyneliin.
Well, at least until I'm 30. Oltiin jälleen tässä samassa puheenaiheessa. Nyt sekin naurahti. Whatever. Sanoin sille, että kohta olisimme molemmat vanhoja. Minä seuraavaksi 26 ja se aina 10 vuotta enemmän. Se laski selkeästi päässään jotain. Hey! I'm only 34, you ass. Aloin selittää, että oikeastaan se oli jo niin lähellä kolmevitosta, että se ei saanut esitellä itseään 34-vuotiaaksi. Just...stop talking, Travis viimein tokaisi ja minä purskahdin nauruun.
Melkoista tunteiden vuoristorataa oli se puhelu, ajattelin kun laitoin puhelimen pois ja yritin nukkua. En ole nukkunut hyvin oikeastaan koko viikkoon. Eipä tuo keskustelu paljon siinä asiassa auttanut, mutta nyt en enää malta odottaa sen tulemista Suomeen, vaikka pari viikkoa sitten olin aivan kauhuissani. Olisipa jo loppukuu.
