Well I never quite knew
Where I stood with you
And my safest bet
Was to disconnect
Yes it's been so long
Well I never quite knew how to handle you
Will it play out soon?
(Thriving Ivory - On Your Side)
Suureksi ihmetyksekseni Skypeen todella tuli kaveripyyntö Stepheniltä. Tai Steveltä. Sain samalla tietooni sen sukunimen. Kuitenkaan sen googlaaminen ei tuonut toivottua lopputulosta, sillä se on täyskaima jollekin ihmeen psykiatrille, jolla on jopa oma Wikipedia-sivu. Myöskään Facebook ei auttanut, ihmeen yleinen nimi, vaikken ollut sitä koskaan aiemmin kuullutkaan.
Juttelimme monena iltana viime viikolla. Sillä oli jotain nettiluentojuttuja, mutta vartin tauoillaan se soitti minulle ja puhuimme kaikesta typerästä. Se oli valtavan hauskaa, ja olin miljoona kertaa avoimepi sen kanssa kuin olin odottanut. Oli jotenkin valtavan helppoa puhua sille.
Eräänä iltana se pakkaili samalla kun puhui minulle. You suck at multitasking, huomioin hetken kuluttua. Se hymähti varsin tyypilliseen tapaansa, se teki sitä hyvin, hyvin usein. Yeah, man, I try to do it, but I always fail. But see at least I am trying. Ok, se lisäsi nopeasti, tell me, what is the scariest thing about you. Heittäydyin mietteliääksi, ja se salli tämän hiljaisuuden. Well then, here is the truth. Kerroin sille, että olin ollut pari vuotta sitten todella vakavassa suhteessa, josta yli pääseminen oli kestänyt ikuisuuden, enkä ollut sinä ikuisuutena seurustellut kenenkään kanssa, koska en tahtonut satuttaa ketään, enkä oikeastaan ollut varma olinko vieläkään mitenkään valmis mihinkään. Se oli hetken hissukseen. No fear here, se viimein totesi selkeästi hymyillen. I'm a womanizer and commitment phobic to boot. Super meaningful is like Superman and Lois Lane, right? Full of angst. Minua huvitti, ei vitsi mikä tyyppi. Well, I suppose, sain sanottua. Ahh, S totesi myöskin tyypilliseen tapaansa, as long as you didn't video it and expect me to watch it I'm sure we can get over this hurdle.
Kysyin siltä sen työstä, taas. Se oli menossa viikonlopuksi takaisin Saksaan, ja sitten jälleen takaisin Brysseliin, jossa se muuttaisi viimein omaan asuntoonsa. Sain sellaisen käsityksen, että se on jonkinlainen tilastotieteilijä, mutta voin olla kovin väärässä. Edelleenkään se ei missään vaiheessa sanonut suoraan mitä tekee, ja minä toin ilmi ärsytykseni. Well I could always tell you I was a neurosurgeon, but when you see my T-shirts, you will know a neurosurgeon I am not. Kerroin sille seurustelleeni kirurgin kanssa, ja että olin todella tyytyväinen, ettei se ollut. They're addicted to so many things, selitin. I'm addicted to tea and comfortable chairs, Steve sanoi vakavana. En voi sanoin kuvailla kuinka hauskaa sille oli puhua.
How tall are you, I never saw you standing up, se kysyi. Kerroin sille olevani jotain 172 tai sellaista. Se itse oli pitkä, olin huomannut sen jo silloin yliopistolla. 195, se sanoi. So pretty much the same as my ex and my brother. Oh yes, se vastasi, it would be absolutely healthy to compare me to those two people. Jerry Springer awaits. Se sai viimein pakattua, mutta joutui pian sanomaan hyvää yötä ja lähtemään. Emme puhuisi viikonloppuna, olin menossa vanhemmilleni ja se sinne Saksaan, minulla oli melkeinpä haikea olo. I have to go walk the dogs, too. Tämä oli ehkä eniten käyttämäni lause ikinä. That sounds nice, if I were with you, I would hold your glove. Oh Steve, you are one of a kind, sanoin ja hymyilin valtavasti. Thank god for that, se sanoi samalla äänensävyllä ja minä vaan pudistelin päätäni. Sitten se meni ja minä yritin olla haikailematta sen enempää.
Päiviä kului. Kai se oli eilen kun mietin ihan oikeasti ettei se varmaan enää puhu minulle. Ensimmäistä kertaa noin kolmeen vuoteen olin tavannut ihmisen, jonka katoamista oikeasti vähän pelkäsin. Tai siis, toki kerroin välillä itselleni, että ihan sama, ei haittaa. Ja no, kyllähän se haittasi. Steve oli niin erilainen ja sai minut hyvälle päälle. Ja se puhui ihan kuin olisimme jossain parisuhteessa, jossa toki emme olleet. Kutsuimme sitä non relationshipiksi.
Viimein se tänään tuli Skypeen ja alkoi heti puhua minulle. Se oli ollut vähän pulassa Saksassa, ja sitten sen uudessa kämpässä ei ollut vielä nettiyhteyttä. Raasu oli jäänyt töiden jälkeen toimistoon puhuakseen minulla ja järkkäilläkseen jotain opiskelujuttujaan. This long distance thing isn't working, se huokasi ja minä olin jo ihan, että mitä, oliko meillä joku thing. Ah bless, you think I meant us, no I meant my long distance studying thing. Damnit man, se sanoi melkein heti perään. I should have just gone with that, would have upped the scary factor. Hmm, vastasin ja vaihdoin puheenaihetta. So are you not going to have an internet connection at all? Duh, se vastasi välittömästi, of course. I can't have you showing your boobs to me while I'm at work, I would get sacked. Huokasin muka pitkästyneenä. Right. There won't be any boob action. For all I know you'd take a screenshot and put it as your screensaver. S oli puolustuskannalla. No way man! Wallpaper.
Puhuimme varmaan yhteensä yli tunnin kunnes se sitten lähti kotiinsa. En puhuisi sille varmaan yli viikkoon, ainakin näin se pelotteli. Sääli, nyt kun olemme puhuneet niinkin paljon tulee olemaan vähän tylsää ilman sitä. Toisaalta, too much of a good thing ja sitä rataa. Ehkä tämä on oikeasti järkevämpääkin näin.
Ja kaiken tämän ihmeelisyyden lomassa olen onnistunut unohtamaan sen ihmisen, jonka takia olen tuskastellut. Olin lievästi sanottuna ihmeissäni kun Travis pamahti yhtäkkiä AIM:iin kun tulin aamulenkiltä. Good, you're here. I'm about to go to bed. I would like to come in November. I just had to make sure it's ok before I book anything.
En rehellisesti sanoen ollut ajatellut koko asiaa. Yeah, I'm sure that would be fine, sanoin kuitenkin. Se tulisi loppukuusta, olisi 5-6 päivää. I really must sleep. I'll get back to you soon. Ok, vastasin ja toivotin sille hyvää yötä.
Jummi. Syksy tuntuu olevan minulle tapahtumarikkaampaa kuin kevät ikinä.
