I'm still walking the line
That leads me home alone
(Switchfoot - Enough To Let Me Go)
Lähdin viikko sitten lauantaina mökille, jossa vanhempani minua odottelivat jo toisen koirani kanssa. Perjantaina olin ollut niin väsynyt etten jaksanut oikeastaan liikkuakaan. Mökillä sitten ihmettelin edelleen jatkuvaa väsymystä ja valtavaa kurkkukipua. Muita oireita ei oikein ollut, kunnes sunnuntaina voin äärettömän pahoin koko päivän ja kotiin kun pääsin, mittasin kuumeen, joka oli siinä vaiheessa 39,5 astetta. Nice, tämähän tästä vielä puuttui.
No, viime viikon koomailun ja angiinasta toipumisen jälkeen on aika nastaa olla terve. Parantuminen tapahtui oikeastaan päivässä, vielä tiistaina olin aivan kipeä, mutta torstaina olin jo niin terve, että kykenin käymään katsomassa nuoremman koiran pentuja, ja tietenkin koiraa itseäänkin.
Illalla pelailin jotain järjetöntä online-peliä, ja kesken kaikista kiinnostavimman kohdan tapahtui se mitä uumoilinkin. New York-Travis teki comebackin. Yli kuukauden hiljaisuuden jälkeen se oli jotenkin outoa. Se kyseli hirveästi kaikesta, mutta sanoin vain, että tämä kuukausi oli yksi vaikeimmista aikoihin, mutta että sen selittämiseen menisi varmaan aikaa.
Finland has been in the news a lot now, se kirjoitti. Oh, sauna stuff, totesin. Vastaus oli myöntävä. It's funny because I'm pretty sure I'm the only one around here who knows who Timo Kaukonen is. En vieläkään tajua mitä se sillä tarkoitti, jos totta puhutaan. Mutta annoin olla. Siis jos se on uutisissa koko ajan, kuinka voi olla ettei kukaan tiedä kuka se tyyppi on? Vai tiesikö Travis siitä jo etukäteen, vai häh. Se kertoi myös, että CNN ei ollut löytänyt yhtään suomalaista haastateltavaksi, joten virolaiset ja saksalaiset pääsivät kertomaan mielipiteitään suomalaisesta saunakulttuurista. Siitä se oli naurettavaa ja epäammattimaista, minua lähinnä huvitti sen kiukustumus jostain sellaisesta asiasta, josta minun ehkä olisi pikemminkin täytynyt olla tuohtunut. No, se oli mielestään nyt ekspertti myös Suomeen liittyvissä asioissa, onhan se ollut täällä, öh, kerran.
Uusin Batman tuli sen telkkarista. Se ihmetteli miten Heath Ledger oli saanut siitä oscarin. Mainitsin käyneeni katsomassa Nolanin Inceptionin joku aika sitten. Who is Nolan, Travis kysyi ja katsoin näyttöä järkyttyneenä. Äärimmäisen harvoin tapahtui sellaista, ettei se tiennyt mistä minä puhuin. Umm, the guy whose movie you're watching as we speak? Oh, oli ainoa asia mitä se sanoi. Se kävi varmaan tosi hitaalla.
Se vaihtoi puheenaihetta pikavauhtia. Se oli taas ollut työhaastattelussa. Tahtoi takaisin Floridaan. Minusta tuntui että olin kuullut tämän jo sata kertaa aiemmin. Se aikoo ostaa äitinsä talon vieressä olevan rakennuksen, josta se on puhunut aiemminkin. Isästään se ei ole puhunut aikaan, joten oletan ettei asiat ole menneet kovin hyvin, ja että osa sen halusta muuttaa äitinsä lähelle on se sisko, josta en oikeastaan vieläkään tiedä mitään, mutta josta sen äiti ilmeisesti pitää huolta. Olen usein miettinyt, lähtikö Travis alunperin karkuun "vastuutaan" siskostaan New Yorkiin. Minusta vaan tuntuu, etten saa ikinä tietää. Oikeastaan en uskalla edes kysyä, koska mitäpä se minulle edes kuuluu.
I miss my cars and pets and flying. Muistan kun se kirosi kissaansa sen ajan kun se asui New Yorkissa. Joskus silloin about ikuisuus sitten kun Traviksella vielä oli kämppä, nykyäänhän se asuu hotelleissa. Yeah, vastasin, I guess there are things we miss. Moving to Florida doesn't solve everything. Se tajusi tajunnanvirtani. I miss you too. Maybe one day I'll move to Uppsala. Close but in...Sweden.
Sen piti mennä, as per usual. I'll chat to you over the weekend. I won't be here, vastasin ehkä vähän tylysti. Oh, well we'll try? Pyöritin silmiäni, koska olinhan odottanut sitä muutaman illan ja aamun ja ollut kieltämättä aika paljon koneella viimeisen kuukauden aikana. Oikeastaan tuntui hyvältäkin sanoa, etten olisi tavoitettavissa. I'm sure we'll bump into each other sooner or later, totesin viimein. I love you. Se jopa laittoi lauseen jälkeen pisteen, saaden sen jotenkin hassusti vaikuttamaan joltain maailman totisimmalta asialta. You'd better, vastasin ja toivotin hyvää yötä.
Sunnuntai-ilta ja istun tässä suhteellisen pettyyneenä ettei tuttu nimimerkki ole pompannut Yahoo-messengeriin. Mökillä makoilin taas yömyöhään sängyssä pimeyttä tuijotellen ja mietin kaikkea tätä ihmeellisyyttä ja melkoisen paskamaista kuukauttani. Jossain vaiheessa asiat muuttuvat, tai ainakin paranevat, jookos? Yritin käydä treffeilläkin, jotka kaatuivat siihen, että tyyppi on joku pössyttelijä, jota minä en voi sietää. Dealbreakereita ei ole hirveästi, mutta huumeet ja koiravastaisuus ovat niissä ihan kärkisijoilla.
Statcounter kertoo karua tarinaansa sekin, siitä että se toinen Travis ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan, vaan käy välillä lukemassa ikivanhoja blogimerkintöjäni MySpacessa. En pysty käsittämään, enkä tätä voi oikein mitenkään edes estää, paitsi tuhoamalla ne kaikki, joka sinänsä on tyhmä ajatus. En minä halua. Lukekoot. Huokaus.
