And I'm afraid of sinking
You're the only one who knows me
And who doesn't ignore
That my soul is weeping
I know, I know, I know
Part of me says let it go
Everything must have its season
Round and round it goes
And every day's the one before
(Santana ft. Steven Tyler - Just Feel Better)
Why haven't we seen each other again? Olin kävellyt jo hetken pimeässä koiran kanssa, puhelimen toisessa päässä New York-Travis. Tämä kysymys tuli yllättäen sen jälkeen, kun olimme keskustelleet uudesta EU-englannin standardista. Josta minä en tiennyt mitään, joten olimme sujuvasti siirtyneet keskustelemaan erilaisista metodeista kielenopetuksessa. Se tiesi siitä yllättävän paljon, en ollut ikinä ajatellut sitä opettajatyyppinä, mutta ilmeisesti se oli joitain asiaan liittyviä kursseja yliopistoaikanaan käynyt. Outoa, ajattelin. Travis voisi varmaan opettaa vanhempia ihmisiä, mutta lapsille ja nuorille se voisi olla melko pelottava opettaja. Tehokas, no doubt, mutta pelottava.
I don't know, vastasin rehellisesti. We are both ridiculously busy all the time. Have you not noticed, I don't think we've ever talked to each other as little as this summer. Se oli hiljaa, ja sitten myönsi huomanneensa asian myös. It's just, I've tried to catch you online but you haven't been here. En osannut sanoa siihen mitään, koska minusta se oli lähinnä erikoista ettei se muka ollut kuukauteen nähnyt minua online-tilassa. Sen ääni meni surulliseksi. It makes me sad to realize that I'm not giving attention to what is important. You.
Are you drunk, kysyin huvittuneena. No, se vastasi ehkä aavistuksen loukkaantuneella äänensävyllä. Ok, just checking. Se oli paljon niin kuin se itse oli joskus sanonut. Ajoittain ajauduimme toisistamme erilleen. Käytin sen omia sanoja kun yritin selittää tuntemuksiani sille vastaukseksi. We fade out.
Have you found a boy to distract you, se tiukkasi. Me, boy? Nah. Girl, se huudahti innoissaan. No, not even that. But I think you have. Tähän pisteeseen pääseminen oli ollut helpompaa kuin olin odottanut. Se oli taas hetken hiljaa. You're wrong honey, there is no one else. Mutristin suutani epäuskoisesti, jota se ei tietenkään rekisteröinyt. What makes you think that? Melkein purkahdin nauruun, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Joo, mikähän.
Just had a feeling, sain viimein sanottua. Your feeling is wrong. Se kuulosti yhtäkkiä supervakavalta, jotenkin erikoisesti aivan kuin olisimme riidelleet. Defenssini nousivat ja olin juuri tiuskahtamassa sille jotain, kun se avasikin suunsa. I just don't want our relationship to end because of me.
Miten se olikin näin, että aina kun puhuin sen kanssa puhelimessa kaikki meni ihan nurinkurin. Se aina sanoi niin käsittämättömän odottamattomia asioita. Relationship, sain sanottua hetken päästä hyvin empivästi ja ihmettelevästi. Se hymähti. This, as far as I know, is a relationship. And I don't want it to end. I don't want to be the one who finds another.
Olisin kirkunut jos olisin voinut. Silkkaa turhautumistani. Se järjesteli varmaan edelleenkin sitä maailmanympärimatkaa eksänsä kanssa ja selitti minulle tällaista. It's not how this works, sanoin hieman kiukkuisesti. One day this will end, and maybe you really shouldn't worry about having to end it, because it may very well be me who calls it quits this time. Se ei häkeltynyt vaan naurahti kuivasti. I feel like I would always love you. If someone were to come along, I would have no plans to stop seeing you. Though you are, and always will be, a secret.
Huokaus. Se avautui siellä matkailufoorumilla ihmeellisistä asioista, ja se oli hassua kyllä avautunut siellä myös tästä faktasta. Se oli puhunut Seinfeld-termein relationship- ja independent-itsestään, joiden maailmat eivät saaneet ikinä kohdata. There are "friends" the existence of whom I would never let other "friends" in on. Ehkä minulla oli syytäkin ottaa tuo henkilökohtaisesti.
This is a fucked up situation, sanoin lopulta. No, right now it's simple. But it does have the potential.
It's not simple, protestoin. Kerroin sille omista epäluuloistani tulevaisuuttamme kohtaan, ja samalla kerroin sille kuinka usein se oli minun unissani, kuinka, kun kaikki pysähtyi, löysin itseni ajattelemasta asioita, jotka olivat melkein aina kytköksissä siihen. Kuinka kun kaikki muu ympäriltäni alkoi hajoilla ja murentua, ajatukseni pakenivat aina niihin hyviin hetkiin, mitä meillä oli ollut. Do you see, kysyin ehkä turhan kiivaasti. It's not simple because I feel this way without wanting to!
Hengitykseni oli melko tiheää kun viimein sain suuni kiinni. Kauhistuin sillä sekunnilla omaa avautumistani, josta 90% oli ollut sellaista mitä minun ei ikinä ollut tarkoitus sanoa sille. Melkein painoin puhelimen kiinni paniikissani, koska minua hävetti myöntää nämä kaikki asiat sen jälkeen kun olin ollut jäävuori oikeastaan koko kesän.
I know the feeling, se sanoi pehmeimmällä mahdollisella äänellään. I know it very, very well.
Ah, sain suustani ulos samalla kun istahdin alas joen rantaan. So this is fucked up. Selostin sille ajatuksiani suoraa päästäni yhtään filteroimatta niitä. Kuinka missään ei ollut mitään järkeä, se ei halunnut lopettaa suhdettamme ja oli siksi sinkku, mutta emme ikinä nähneet toisiamme, koska emme olleet yhdessä jolloin asian tärkeys ei ehkä ollut ylimpänä kummankaan prioriteettilistassa. Sillä ei ollut ongelmaa nähdä minua vaikka olisikin parisuhteessa, mutta minä olin moista vastaan, joten sen takia se oli yksin tai mahdollisesti valehteli statuksestaan. Tässä vaiheessa minua alkoi melkein naurattaa, osaksi minusta taas tuntui kuin pääni olisi ollut räjähtämäisillään. I feel like I can trust you about as far as I can throw you.
Travis naurahti taas. I guess we haven't talked much this summer, but we've both certainly been thinking about each other quite a bit. Minäkin hieman hymähdin. I know I have.
I have to get home, sanoin lopulta kun olimme molemmat olleet hetken hiljaa, tietämättä mitä sanoa. Yeah, it's way past your bedtime. I've been saying this a lot today, but I love you. I love you lots. Heaps, even. Hymyilin. Well I guess it's obvious that I love you too. Buddy, lisäsin vielä. Se puhahti vastaukseksi.
Sanoimme hyvästit ja se selitti kiireistä aikatauluaan. Työhaastattelu maanantaina, Florida mahdollisesti muutaman viikon päästä. Sitten en ainakaan voisi sitä mennä katsomaan kun se varmaan asuisi äitinsä luona ainakin pari kuukautta. Salaisuus, sehän minä olen. Se, joka näkee jonkun eri puolen Traviksesta kuin muut. Mutta mitä sekin sitten tarkoittaa jää kai mysteeriksi. Koska jos mikä on totta, on se, etten voi siihen täysin luottaa.
