You're not enough
I've got doors and windows
Boarded up
Everything I have I count as loss
Everything I have is stripped away
Before I started building
I counted up these costs
There's nothing left for you to take away
(Switchfoot - Hello Hurricane)
Katselin mökin terassilla läppäriltä Six Feet Under-sarjan toista tuotantokautta. Oli ihan hiljaista ja kaikki muut olivat jo nukkumassa. Molemmat colliet makasivat pöydän alla, nekin umpiunessa.
Olin ollut koko viikonlopun surullinen. En asiaa tajunnut tai halunnut myöntää ennen kuin juurikin lauantaina, kun lähdin koirien kanssa kiertämään saarta ja minua ihan itketti. Kävelin siellä hyvin paljon samalla tavalla kuin kesällä 2008, murheellisena ja yksinäisenä. Reipikää vaan kaikki haavat auki, why don't you, ajattelin ja tahdoin ihan todella itkeä.
Tämä johtui siitä, että Kirurgi-Travis sitten jotenkin pimahti siitä viestistäni. Pejantaina kävin kotona ja ihmettelin Facebookissa, miksi sen viestit olivat kadonneet veljeni seinältä. Kirjoitin myös viestin kaverilleni, ja kun avasin sen viestikohdan, jossa näkyy kaikki saamani ja lähettämäni viestit, olivat Traviksen kuva ja nimi kateissa. Siinä itseasiassa luki vain, että "Between You and ". Hei, kysyin veljeltäni, joka oli koneellaan olkkarisssa. Onko Travis lähtenyt Facebookista? Veli katsoi minua kulmat rutussa, ja naputteli itsensä Facebookiin. Menin sen selän taakse katsomaan, sillä hetkellä minua nauratti. Mutta ei, siellä se viesti oli veljen seinällä. Ja Travis Facebookissa. Ja minulle valkeni totuus...se oli piilottanut itsensä minulta. Kokonaan.
Mä luovutan, totesin ääneen. Nauroin sellaista katkeraa naurua, kyllä minua ihan oikeastikin huvitti, että se oli varmaan tuskaillut asetusten kanssa useita hetkiä, että oli saanut itsensä minulta piiloon. Miksi, kysyin itseltäni ennemmän kuin keneltäkään muulta. Minusta se vaan oli niin outoa. Vihasiko se minua niin paljon nyt? Oliko viestini ollut jotenkin aivan kaamea? Luin sen vielä kertaalleen ennen kuin lähdin takaisin mökille, mutten tajunnut vieläkään, mikä siinä mätti niin pahasti.
Istuin siinä sitten, terassilla, surullisena. Six Feet Underia katselin myös silloin 2008 ja itkin silmät päästäni viimeisen jakson viimeiset 10 minuuttia. Kesän viimeinen päivä, tavallaan. Sunnuntaina nuorempi koira ja minä menisimme sen kasvattajalle odottamaan pentujen syntymää. Seuraavan kerran kun istuisin mökin terassilla molemmat koirat jaloissani, olisi jo syksy. Sekin oli vähän masentavaa. Kirosin taas Traviksen mielessäni. En minä olisi näin rikki, jos se ei olisi sellainen, ajattelin.
But it's what he should have done. He did the right thing, kaverini totesi Skypessä kun sille hetken juttelin eilen. Why are you so upset about this? He's gone, really gone, and it's what you wanted. Mietin hetken ja totesin, että totta. Mutta ehkä minulle silti suotaisiin se, että saisin olla vähän loukkaantunut tästä kaikesta. Toisaalta, miksi minun pitäisi olla. Sehän seurasi toivettani ja kadotti itsensä minulta nyt ehkä aika konkreettisellakin tavalla. Eikö minun pitäisi olla tyytyväinen?
Kävin samalla Facebookissa, viimein. Ja kuva oli viestikohdassa. Nimi. Kävin veljen profiilissa, ja kyllä vaan, se viesti oli siellä. Painoin Traviksen nimeä. Se vei minut sen profiiliin ihan normaalisti. Olin täysin äimistynyt. Siinä ei enää lukenut sen tyttöystävän nimeä. Siinä vain luki, että In a relationship. Sen kuvista oli kaikki tyttöystävän kuvat poistettu, tai ehkä piilotettu minulta, jos se oli mahdollista. Ja koiran kuvatkin olivat kadonneet. Istuin jähmettyneenä paikoillani. Minua nauratti aivan tavattomasti. Ihan totta?!
What's up? kaveri kysyi. You won't believe this, sanoin epäuskoisena. He's gotten rid of his girflriend's name and pictures, and he's also removed his dog's pictures..at least, I can't see them. What the hell is going on?! Kaveri oli ihan hiljaa. Does he think I'm a psychopath and will go after his girlfriend and dog? Nyt kaveria nauratti aivan järjettömästi sitäkin.
Totta puhuen, pakko miettiä miten valtava prosessi se on varmaan sille ollut. Travis ei ikinä ollut mitenkään kovin tietokoneihmisiä, joten sen on varmaan pitänyt tehdä jonkin verran tutkimusta, että on keksinyt miten voi itsensä piilottaa. Sitten se on pähkäillyt tätä piilotusasiaa ilmeisesti päiviä, kunnes sitten on poistanut tyttöystävänsä nimen profiilistaan (tai piilottanut sen minulta, jos se on mahdollista) ja ne kuvat ja poistanut blokin. Jos tyttöystävän nimeä ei saa piilotettua vain yhdeltä ihmiseltä tai ryhmältä, niin että siinä kuitenkin status lukee, niin millaisen keskustelun se on kyseisen tyttöystävän kanssa oikein käynyt? Että hei, eksäni näkee Facebookini, mutta se on hullu enkä halua sen tietävän nimeäsi tai miltä näytät? Ja sitten taas...öh, onko vähän myöhäistä? Ehkä minä jo TIEDÄN sen nimen ja miltä se näyttää, kun Travis itse lähetti minulle sen pirun kutsun.
Olin eilen hyvin lähellä lähettää sille viestin, että hei dude, relaa. En oo murhaamassa sun tyttöystävää tai teidän koiraa. En sitä sitten tehnyt, koska nyt on se hetki kun jopa minä aion kuunnella viisaampia ihmisiä ja olla ihan hiljaa ja purkaa ajatuksiani tänne ja muille ihmisille. En vieläkään pysty käsittämään kuinka se viesti muka oli niin paha, että tällaisia toimia oli pakko ottaa käytäntöön. Koska se viesti oli kivempi ja rehellisempi kuin alunperin oli edes tarkoitus. Onko se sitten niin, että loppupeleissä juuri sellaiset ovat niitä pahimpia? Jos ei piilottele mitään, ei yritä pistää rivien väliin mitään, vaan heittää kaikki kortit pöydälle ja sanoo, ettei halua pelata enää, niin se on pahempaa kuin kiukku ja viha? En tiedä, en ymmärrä, mutta niin tapahtui.
Kysyin myös parhaalta kaveriltani, että aikooko se lisätä Travista, pyyntö sillä vieläkin oli. Vastaus oli yksi kirjain. E. Hyvä, sanoin ja tarkoitin sitä.
