I burn it down it comes right back again
What kinda world is this we're living in
where you never win
It takes a lotta love
It takes a lotta love these days
To keep your heart from freezing
To keep your spirit free
(David Gray - My Oh My)
Onkohan toinen kerta kun käytän tuota biisiä tässä blogissa. Alkoi vaan soida päässä kun käsittelin suhteellisen epämiellyttäviä fiiliksiä muutama tunti sitten. Hassusti menee niin, että tänne voin kirjoitella kauhukuvia mahdollisista skenaarioista, joiden olemassaoloa en oikeasti haluaisi tiedostaa. Ja siten muutamien päivien päästä voi tulla toteamaan, että hei, olin oikeassa. Jee.
Puhuin Traviksen kanssa eilen. Ensimmäistä kertaa sitten sen puhelun, eli aika kauan taas kerkesi vierähtää. Ei se tällaista ole ollut taas aikaan, että puhumme kerran kuussa, ja silloinkin vain, hahaa, jalkapallosta. Moni nainen varmaan kavahtaisi tätä, mutta en minä. Silleen. Eilen alkoi tulla tuskaisat oltavat kun jalkapallosta olimme kaiken tarvittavan sanoneet ja yritin kertoa sille luokkakokouksestani jonne en mennyt. Koiran mahdollisesta raskaudesta. Aussieksän paniikkipuhelusta ennen häitään. Joka oli sekin melkoinen episodi, voi luoja. Se ei sanonut oikein mitään. Kunnes ei sitten ihan oikeasti enää sanonut yhtään mitään. Sen täytyi mennä viimein. I love you, se sanoi. Enpä muista milloin tuo lause olisi viimeksi aiheuttanut minussa epäuskoisen henkäyksen. Nyt se tuli, ja minä en pitänyt siitä. As I do you, vastasin koska en halunnut aiheuttaa mitään kohtausta. You'll be on later I hope? Maybe, vastasin ja lähdin minäkin koneelta.
Tulin joskus illalla katsomaan jalkapalloa koneelle ja Travis oli paikalla. Puhuimme pelistä jonkun aikaa, ja ihmettelin Australian pelipaitoja, eikö niillä pitäisi olla vihreätä ja kultaa? Se luuli sinistä mustaksi, ja väittelimme siitä hetken. Minä olin oikeassa. Sitten oli hiljaista. Täysin hiljaista. Puuhailin omia juttujani puolisen tuntia ja sitten sain tarpeekseni. I'm off to bed, kirjoitin pikavauhtia. Night, lopetin ja suljin kaikki keskusteluohjelmat ennen kuin se kerkeisi sanoa mitään. Stimuloivaa keskustelua, todella.
No, mielenkiinnosta sitten katselin sen viestejä siellä matkailufoorumilla tänään. Joo. Se oli niin kuin epäilin, se oli järjestämässä maailmanympärimatkaa itselleen ja jollekin naiselle. Se oli siis ostamassa sen lahjaksi sille. Hyvittääkseen kaikki niiden yhteiset matkat, jotka olivat olleet enemmän business kuin pleasure. Katselin viestiä ymmärtämättä ollenkaan nyt tätä asiaa. Ainoa ihminen, joka olisi sen kanssa työmatkoja tehnyt olisi sen edellinen tyttöystävä. Jonka kanssa se ilmeisesti vieläkin oli? Vai oliko sillä sama arrangement sen kanssa kuin minun? Olin aivan kysymysmerkkinä koko asiasta, ja ryntäsin tapani mukaan lenkille koirien kanssa selvittämään päätäni.
Mietin jopa hetken, että ei kai tämä mysteerinainen ollut minä? Sitten minua nauratti aivan järjettömästi, kuinka se voisi olla. En ollut ikinä ollut Traviksen kanssa työmatkalla. Miksi edes harkitsin sellaista? No koska se, että Travis olisi koko tämän vuoden ollut sen "eksänsä" kanssa oli täysin vastenmielinen ajatus minulle. Siis ei edelleekään se, että sillä oli joku nainen, mutta että niillä oli niin syvä suhde että se oli valmis ostamaan sille maailmanympärimatkan?! Se ei edes ostanut minulla lippua Suomeen kolme vuotta sitten kun itse tuhosi kaiken, niin että loppujen lopuksi minulla tosiaan oli kaksi lippua kotiin, joista toista en tulisi ikinä käyttämään koska en voinut jäädä sen luo.
Plus kaikki asiat mitä se oli minulle sanonut. Ei mitään järkeä. En edes tahdo ajatella kaikkia niitä asioita mitä pidin vilpittöminä ja jotka eivät selkeästi sitä olleet. Minä en vain siedä valehtelua. En sitten yhtään. Enkä sitä ajatusta, että sillä oli ehkä tyttöystävä kotona kun minä annoin sen tulla Suomeen luokseni viikonlopuksi.
Tai ehkä ne vaan meni takaisin yhteen. Ja se oli heti valmis ostamaan sille maailmanympärimatkan...vitsi, ihan naurattaa tämä. En tiedä onko minulla mielenkiintoa selvittää tätä sotkua enää. Vaikka olisin väärässä. En edes tietäisi mistä aloittaa. Ja ehkä tiedän mitä se sanoisi. Ettei se ole tehnyt mitään väärin, koska meillä oli meidän special arrangement, jossa nyt ilmeisesti oli vaan kohtia joista ei keskusteltu tarpeeksi. Että olen naurettava ja herkkähipiäinen. Lapsellinen ja mustasukkainen.
Ehkä säästän itseni siltä keskustelulta.
Se tekee nyt tätä varmaan tarkoituksella, että tulee aina välillä puhumaan minulle, koska syksyllä räjähdin siitä, että emme me mitään ystäviä voi olla kun emme keskustele. I love youta se heittelee loppuun varmistaakseen, etten lähde, vaikka sen mielenkiinto on nyt muualla.
Voi, ollapa väärässä tässäkin asiassa. Mutta voin kertoa, en ole.
