Afraid to let go
The only two who understood this place
And as far as we know
We were way before our time
As bold as we were blind
Neither of us ever thought to ask why
It wasn't meant to be
Maybe we were way too high
To ever understand
Maybe we were victims of all the foolish plans
We began to devise
As long as we've got time
Then this ain't goodbye
(Train - This Ain't Goodbye)
Makasin sohvalla hyvin epäryhdikkäässä asennossa omena vasemmassa kädessä, veitsi oikeassa. New York-Travis oli pitkästä aikaa Skypessä ja kuuntelin keskittyneenä sen tilitystä työasioista. Eipä minulla niihin oikeastaan ollut mitään sanottavaa kun en sen alaa tunne mitenkään erityisen hyvin. Sitä oli vain niin kiva kuunnella, niin kuin aina.
I feel a manic phase approaching, so I should be able to get some stuff done. Kurtistin kulmiani tälle lausahdukselle ja sanoin sen kuulostavan aavistuksen pelottavalta. Travis ei käsittänyt miksi. I guess the word "manic" has some strange connotations, selitin hymyillen aavistuksen verran. Ah, se vastasi välittömästi, I don't mean it in the DSM-IV bipolar diagnosis sense, although I'm sure a shrink could find some diagnosis to pin on me. Hymähdin kuuluvasti ja totesin vähän kuin itselleni puhuen vastauksen. Yeah, "sociopath" comes to mind... Tämä sai sen nauramaan antaumuksella muutaman sekunnin. You make me sad, se totesi rauhoittuen.
Jokes aside, sanoin viimein. Kerroin sille koettelemuksistani sen toisen Traviksen kanssa, koska koko episodista oli tullut minulle jotenkin äärettömän surullinen olo. New York-Travis kuunteli keskeyttämättä. Lopulta hiljenin. Very few people care enough actually to leave people alone. The selfishness ultimately overrules the concern for the other person. Keskustelu oli mielenkiintoinen, koska sehän itse oli ottanut minuun yhteyttä vaikka olin moneenkin otteeseen kieltänyt. Taas se luki ajatuksia. I guess the other thing is that too many people make false requests that they don't really want. So other people think optimistically that such requests are of that type. When it suits them, that is.
If you asked me not to talk to you again, I would respect that request. I care about you enough to be able to do that, sanoin vakavana. Well that request would always be a false one, se vastasi kiertelemättä. Huokasimme molemmat syvään. Mutta olihan se tavallaan pyytänyt minua olemaan puhumatta sille silloin kun sillä oli meneillään se sen parisuhde ja olin toiminut sen toivomalla tavalla, joten pystyisin sen tekemään uudestaankin. Vaikka surullistahan se olisi, jos en saisi sille enää koskaan puhua.
One day when you least expect it, you will meet someone who hits you so hard that you want to terminate our special arrangement. Tätä seurasi hiljaisuus molemmista päistä. You think so? En osannut sanoa oikein muutakaan. Lähinnä se oli varmistuskysymys, että Travis yritti tosiaankin käydä asiasta vakavaa keskustelua. It will happen, se hengähti. It could just as easily happen to you, protestoin leikaten samalla omenasta siivun. I think when it happens, you will not reject it the way I tend to. Mietin asiaa hetken samalla kun nakertelin omenansiivua. Well, I hope you are right about that. But I don't know that you are. Maybe it will happen to both of us..wouldn't that be the best case scenario? Maybe, se vastasi lyhyesti. Se selkeästi odotti omia pähkäilyjäni ja antoi minulle ja ajatuksilleni hetken, niin kuin se usein teki.
This isn't bad what we have. I would argue that not many people have this kind of thing. Vaikka olin Traviksen kanssa puhuessani sen lähdön jälkeen yrittänyt vältellä kaikkia sellaisia syvempiä kiintymyksenosoituslauseita, päästin sellaisen nyt suustani. Luultavasti se sitä jopa toivoi. It would be worse if I didn't have you at all. Sen ääni madaltui välittömästi ja siihen tuli jotain liikuttuneisuutta. It makes me quite happy, actually. Hymyilin omenalle kädessäni.
Well, we don't have that many years before I turn 30. Then you'll look at me and go "sorry..I can't do this anymore" and that will be that. Travis ei nauranut. I feel really horrible because I can't deny that possibility. I'm such a bastard. Tälle minä nauroin ääneen. You thought I was kidding? I was not. I know this is a possibility.
I said something tonight at work about how I was going to marry Taylor Swift, and everyone looked at me like I was a creepy weirdo. Voi ei, taas se alkoi selittää Taylor Swiftistä. Olin pitänyt tätä melko huvittavana vitsinä kun se oli ensimmäisen kerran julistanut olevansa ihastunut tähän teiniin. Mutta kai se sitten oikeasti olikin, se oli maininnut kyseisen nimen melkein jokaisessa keskustelussamme viimeisen kahden kuukauden aikana. Ah, well I do suppose she's too young. Just wait 5 years. Don't mock me, se vastasi muka kärttyisästi. I'm a prisoner of my own aesthetic. Se kysyi myös, josko tulisin käymään New Yorkissa ennen kesää. Hmm, mietin ääneen pyöritellen silmiäni samalla. But I can't compete with Taylor Swift. Maybe not, se myönteli, I'll just have to settle. Kuulin sen äänessä ilkikurisuutta ja hymyilin. Kaipasin sitä enemmän kuin kai koskaan.
I want to go back to Finland, but since it's your turn next, you need to come here so I can have my turn again. Yeah, yeah. Äänensävyni oli aavistuksen ärsyyntynyt sen jankutuksesta. En ehkä ollut ainoa jolla oli kaipuufiiliksiä. Mutta eihän se omistaan puhuisi, tietenkään. Se oli vastoin sääntöjä, meidän pitäisi odottaa pari kuukautta. Huokasin jotenkin kärsimättömästi ja turhautuneesti. What is it? Sen ääni oli täynnä mielenkiintoa. Don't you ever think this is completely ridiculous? Se vastasi välittömästi. Often. And then, not at all. Minua nauratti, ei jummi, siltähän minustakin tuntui.
I would so let you cheat on him. Sen ajatukset laukkasivat jossain ihan muualla kuin minun, joten jouduin pyytämään selvennystä. Your future husband, I mean. Purin huulta ja vastasin sarkastisesti. Why, thank you. Hymähdin ja pyörittelin päätäni. You are impossible, totesin viimein ja se nauroi. Pidin siitä että se oli taas nauranut niin paljon. I'm a lot more ethical than you give me credit for. Se vakavoitui. You will be amazed at how ethical you are not. Tämä pysäytti minut totaallisesti. I worry sometimes, se sanoi hiljaa. What do you mean, vaadin siltä selitystä vähän ärsyyntyneenä. I don't want you to end up with an asshole like me. But you seem to like me. That worries me. It worries me quite considerably.
Don't worry, hymähdin. You are my vice. Everybody gets one.
